Denonilla on todella ymmärretty mitä käyttäjäystävällisyys on. Heidän vastaanottimessaan on ehkä koko testin hienostunein ja sulavimmin toimiva näyttövalikko. Siinä on selkeä aloitussivu, jonka avulla käydään askel askeleelta läpi laitteen käytön vaiheet. Hyvä idea on, että näytön säätövalikon taustakuvana on tv-ruutu ja kun automaattinen asetus on suoritettu voi hienosäädöt tehdä manuaalisesti ja reaaliajassa niin että koko ajan kuulee mitä mikin säätö ääneen vaikuttaa. Muuten säätäminen olisikin lähes toivoton tehtävä.
Denonilla on takaosassa testin vähiten liittimiä. Useimmat analogiset videosisääntulot ovat poissa (eihän kukaan niitä käytä!) eikä siellä ole levysoittimellekaan liitintä tai monikanavan pre out -liitintä. Eli voimaa ei ole saatavissa lisää, on siis pärjättävä sillä mitä on. Myönteistä tässä on se, että takaosa on poikkeuksellisen siisti, se tietysti helpottaa liittämistä. Ja onhan kuitenkin käytettävissä jotain ekstraa tämän hintaluokan vahvistimissa: 3D-ääni eli Dolby Atmos ja DTS:X-sovellukset!
Kaikkein helpoiten musiikkia voi kuunnella Airplayn ja Spotify Connectin välityksellä tai Bluetoothilla. Jos haluaa kuunnella full-hd-tasoista ääntä on käytettävä DLNA:ta ja jotain sopivaa puhelimesta tai tietokoneesta löytyvää sovellusta.
Äänenlaatu
Denonin viritinvahvistimessa on hyvin selkeä ääni ja suuri, avoin äänikuva. Interstellarin keskustelut erottuvat hyvin ja musiikki kuulostaa ilmavalta ja laajalta. Eikä vähiten Audyssey MultEQ XT -huonekorjauksen vuoksi, se hoitaa hommansa pätevästi kaikilla kaiuttimilla. Se laskee kahdeksan mittauspisteensä avulla akustiikkaan ja istujamäärään sopivimman yhtenäisen äänimaiseman.
Denon sopii loistavasti elokuvaharrastajalle, mutta musiikin kuunteluun sen diskanttipää on ehkä hiukan liian tarmokas. Testisolistimme Ed Sheeranin ääni kappaleessa Thinking out loud ja hiukan raapiva kontrabasso Tracy Bonhamin Wax & gold -levyllä kuvaavat tätä selkeällä tavalla. Denonia voidaan pitää hiukan ylienergisenä diskanttipuolella kun sitä vertaa muihin. Kun valitsee Pure Direct -asetuksen ääni kuulostaa paremmalta mutta ei yhtä rennolta ja hienosyiseltä kuin testimme parhaimmat.
Vahvoihin ääniefekteihin kaivattaisiin hiukan lisää ruutia. Ääni on jotenkin latteaa ja kuulostaa hiukan kovalta rankimmissa toimintakohtauksissa. Yamahaan ja Onkyoon verrattuna Denon kaipaisi lisää voimaa, lihaksikasta muskelia.
Johtopäätökset
Denon AVR-X2200W on käyttäjän unelma sen helpon menuvalikon vuoksi ja takaosa on testimme selkein. Sovellusohjaus toimii, mutta sen valikko on suunniteltu niin pieneksi, ettemme saaneet sitä kaikilta osin tutkituksi.
Äänen laatu on hyvä, äänikuvan selkeys ja laajuus ovat sen vahvuudet. Ylimmissä äänissä kaipaisimme lisää erottelukykyä, s-äänteet ovat nyt hiukan liian selvästi kuuluvia, ja voimaakin puuttuu. Mutta kaiken kaikkiaan kelpo suoritus Denonilta!
Myös tässä testissä
Yamaha RX-V779
Luokkansa paras
Rankat bassot ja muutenkin kaikilta ominaisuuksiltaan erittäin ilahduttava Yamaha ylsi tämän kisan voittajaksi.
Onkyo TX-NR646
Vakuuttava suoritus
Onkyon viritinvahvistin kuulosti loistavalta sekä elokuva- että musiikkitestissä. Jäimme kaipaamaan vain pientä käyttäjäystävällisyyden lisäystä.
Pioneer VSX-930
Voimapakkaus
Pioneerin viritinvahvistin kuulostaa kellontarkalta ja siinä on tarpeeksi tehoa, jotta ne kaikkein jytisevimmätkin soundit kuuluvat hienosti.
Sony STR-DN1060
Lähes nappisuoritus
Sonyn viritinvahvistimessa on paljon toimintoja, se kuulostaa hyvältä ja siinä on langaton monihuonetuki – mutta puutteitakin löysimme.