Ei ole epäilystäkään etteikö aito surround-ääni saisi elokuvan tai tv-lähetyksen tuntumaan tavallista mahtavammalta. Mutta muovinen all-in-one-pakettti ei riitä. Jotta ääneen saadaan voimaa, vivahteita ja sävyjä tarvitaan erillinen viritinvahvistin. Viritinvahvistin on kotiteatterin keskus, sen sydän joka pumppaa äänen ulos. Siihen kannattaa satsata hiukan enemmän rahaa kuin olit ehkä ajatellut, sillä laadukas viritinvahvistin luo puhtaamman ja kirkkaamman äänimaailman.

Hyvät viritinvahvistimet maksavat noin 500–600 euroa, niiden avulla voit nauttia vaikuttavan ja todellisen tuntuisesta äänimaisemasta, kuten katsoessasi testielokuvaamme Interstellaria. Jylisevien rakettimoottoreiden pauhu, musiikin luoma viiltävä jännitys, talonkorkuisten aaltojen jytinä sekä tyhjän avaruuden totaalinen hiljaisuus, kaikki kuuluu pientä risausta myöten. Aivan kuin istuisit oikeassa elokuvateatterissa!

Jos satsaat vielä enemmän euroja, saat viritinvahvistimen, jossa on vielä enemmän voimaa, hienosäätömahdollisuuksia sekä liittimiä lähes kaikkiin kuviteltavissa oleviin tarkoituksiin. Silloin ollaankin jo sellaisen musiikinharrastajan kotona, joka haluaa nauttia pienimmästäkin jouhen rahahduksesta ja laulajan teknisestä taituruudesta.

Dolby Atmos ja DTS:X?

Uusimmissa kotiteatterivahvistimissa on jo 3D-äänen tuki, sitä tarjoavat Dolby Atmos, DTS:X sekä Auro 3D. Näitä formaatteja käytettäessä pitää myös katossa olla kaiuttimet, muuten ei saa aikaiseksi 3D-maailmaa eli mahdollisimman luonnollista tilakokomusta. Vaikutelma on jännittävä, kuin olisi keskellä bändiä tai elokuvan tapahtumapaikkaa. Jo varsin monessa blu-ray-elokuvassa on 3D-ääni. Mielestäni on kuitenkin tärkeämpää, että viritinvahvistin kuulostaa hyvältä kuin se, että laite tuottaa 3D-ääntä. Tässä testihintaluokassa saa sitä paitsi vain kaksi Atmos-kanavaa, kun optimi on neljä – ja silloin menetetään myös lisäliitin takaa. Eli toisin sanoen: valittavana on 5.1-järjestelmä, jossa on Atmos-kaiuttimet tai 7.1-järjestelmä ilman Atmosta. Jos Atmos tuntuu tärkeältä, niin silloin pitää katsoa tarkimmin Denonin, Onkyon ja Pioneerin laitteita.

Suoratoisto

Nykyaikainen kotiteatterin viritinvahvistin toistaa muutakin kuin elokuvamusiikkia. Se on kodin viihdejärjestelmän keskus, joka toistaa musiikkia miltä välineeltä tahansa, myös langattomasti mobiililaitteista tai kotiverkon kautta, esimerkiksi AirPlay-, Bluetooth-, DLNA- ja nettiradio-sovelluksien avulla. Osa suoriutuu full-hd-tasoisesta musiikistakin – eikä unohdeta vinyylilevyjä, niitä arvostetaan ja valmistetaankin taas. Testimme laitteista Onkyolla ja Yamahalla on levysoitinliitäntä.

4K ultra-hd

Videoissa on 4K ultra hd ollut käytössä useita vuosia. Valmistajat ovat jo vuodesta 2012 vakuuttaneet, että heillä on myös ääneen 4K ultra-hd -ratkaisu. Tuolloin videoiden nopeus oli maksimissaan vain 30 ruutua sekunnissa, videopelit tarvitsivat kuitenkin vähintään 50 ruutua sekunnissa. Silloinen tuki sopi siis vain tavallisille elokuville ja kotilaitteilla kuvatun hd-materiaalin toistamiseen. Vasta hiljakkoin on ala saanut sovituksi standardin ultra-hd-videoille ja kehitystyö on päässyt vauhtiin. 4K blu-ray -formaatin levyjä ja laitteita on jo runsaasti tarjolla.

Kaikki testimme viritinvahvistimet tukevat HDCP 2.2 -kopiosuojausta, joka on Hollywoodin vaatimus, jotta ultra-hd-videoita voi välittää HDMI:n kautta. Ne tukevat myös videosignaalia, jonka nopeus on 60 kuvaa sekunnissa täydellä värisyvyydellä (4:4:4). Tämä ei välttämättä olisi erityisen tärkeä myyntiväittämä, jos noissa ensimmäisissä 4K blu-ray -soittimissa on kaksi HDMI-ulostuloa. Silloin voisi vain yhdistää toisen kaapelin televisioon kuvapuolelle ja toisen äänipuolelle vastaanottimeen, jollei se ole yhteensopiva videosignaalin kanssa.

Näin testasimme

Viritinvahvistimet on testattu Electrocompaniet EMP 2 -blu-ray-soittimella ja meidän omalla Procella THX 7.1 -kaiutinpaketillamme. Kaiuttimemme ovat erittäin kalliit, kokonaishinnaltaan noin 15 000 €. Ne eroavat huomattavasti tavallisista kaiuttimista. Stereoina käytimme Vienna Beethoven Concert Grand SE:tä, jotta se ei muistuttaisi tyypiltään mitään yleisesti käytettyä. Ne pystyvät kaivamaan esiin matalimmatkin bassotaajuudet ja toistamaan äänimaiseman pienet, hienostuneet yksityiskohdatkin. Tämä on tärkeää, kun todella halutaan saada selville, mitä vahvistimissa äänelle tapahtuu.

Viritinvahvistimet on testattu automaattisäädöillä ja huonekorjaus päälle kytkettynä. Jos on ollut tarvetta, olemme jälkeenpäin säätäneet matkaa ja äänen tasoa, jotta olemme saaneet siitä täysin symmetrisen mutta olemme antaneet viritinvahvistimen asettaa sointivärin itse (EQ).

Jotta pystyimme vertailemaan ääntä tasapuolisesti, emme ole testanneet Dolby Atmosta, sillä kaikissa laitteissa ei sitä ollut. Sen sijaan olemme käyttäneet puhdasta 7.1-järjestelmää.

Musiikin olemme kuunnelleet Tidal hifi:llä (High Fidelity Music Streaming) iPhone 6 Plus -puhelimen AirPlay-sovelluksen kautta. Jos laitteessa oli oma striimaussovellus, esimerkiksi monihuonekuunteluun, olemme testanneet myös sen. Testissä käyttämämme musiikki on ollut hyvin monipuolista ja testielokuvana oli Interstellarin blu-ray-versio.

Joihinkin viritinvahvistimiin oli tullut ohjelmistopäivityksiä, joten päivitimme laiteet ennen testausta. Käytimme testissä myös iPhonen kaukosäädinsovellusten viimeisimpiä versioita.

Yamaha RX-V779

Luokkansa paras

Rankat bassot ja muutenkin kaikilta ominaisuuksiltaan erittäin ilahduttava Yamaha ylsi tämän kisan voittajaksi.

Yamahassa on testin muhkeimmat bassot ja samalla siitä löytyy tarkkaa erottelukykyä, pienimmätkin detaljit kuuluvat vakuuttavan hienosti. Levysoitinliitäntä sekä analoginen monikanavaliitäntä lisäävät käytettävyyttä sekä vaihtoehtoja, ja kaiken kruunaa monihuone-toiminto.

Äänen väri olisi voinut olla vielä läpikuultavampi. MusicCast-sovelluksessa olisi parantamisen varaa.

Lue koko testi

Onkyo TX-NR646

Vakuuttava suoritus

Onkyon viritinvahvistin kuulosti loistavalta sekä elokuva- että musiikkitestissä. Jäimme kaipaamaan vain pientä käyttäjäystävällisyyden lisäystä.

Onkyo-viritinvahvistimessa on kenties testin paras ääni. Siinä on sekä raakaa voimaa että erottelukykyä, se on parempi mitä hintalapusta voisi päätellä. Ja vielä plussana Dolby Atmos sekä DTS:X.

Kaukosäätimen hallinnassa on vielä hiukan huomauttamista. Eikä HDMI-liitin aina toimi optimaalisesti ja huonekorjauskin voisi olla parempi.

Lue koko testi

Pioneer VSX-930

Voimapakkaus

Pioneerin viritinvahvistin kuulostaa kellontarkalta ja siinä on tarpeeksi tehoa, jotta ne kaikkein jytisevimmätkin soundit kuuluvat hienosti.

Selkeä ja avoin ääni sekä tarpeeksi voimaa, nämä ominaisuudet tekevät VSX-930:stä maukkaalta kuulostavan vastaanottimen. Mukana on myös Dolby Atmos ja säätövalikkokin on kohtuullisen hyvä.

Jotkut voivat pitää ääntä hiukan kylmänä ja steriilinä. Säätösovelluksen kaikki toiminnot olisi voinut esitellä selkeämmällä tavalla.

Lue koko testi

Sony STR-DN1060

Lähes nappisuoritus

Sonyn viritinvahvistimessa on paljon toimintoja, se kuulostaa hyvältä ja siinä on langaton monihuonetuki – mutta puutteitakin löysimme.

Kaiuttimien kalibrointi sujuu todella nopeasti, viritinvahvistin on suummaksi osaksi helppokäyttöinen ja ääni kuulostaa komealta. Songplay-sovellus toimii mainiosti suoratoistossa.

Jostain syystä emme saanet HDMI:n kautta lainkaan ääntä kuuluviin. Ratkaisuna oli irrottaa kaapeli irti ja työntää se takaisin. Airplay ei toiminut niin vakaasti kuin muilla laitteilla. Dolby Atmos ja DTS:X puuttuvat.

Lue koko testi

Denon AVR-X2200W

Helppo säätää

Denon tietää, mikä on käyttäjälle tärkeää ja on suunnitellut ymmärrettävän ja selkeän näyttövalikon. Tätä viritinvahvistinta on ilo käyttää, ja se kuulostaakin oikein mukavalta.

Käyttömukavuus on aivan omaa luokkaansa. Näyttövalikko on havainnollinen ja selkeä, laitteen takaosa konstailematon ja siisti. Ultra-hd-musiikkiformaattia voi suoratoistaa ja käytettävissä ovat sekä Dolby Atmos että DTS:X.

Hiukan lisää voimaa kaipaisi ja kovat s-äänet ovat hiukan liiankin selkeät. Monikanavaulostulo puuttuu, joten voimaa ei saa lisätyksi.

Lue koko testi

Geir Gråbein Nordby

(s. 1978): Toimittaja. Gråbein päätyi LB-toimituksen jäseneksi lähetettyään vuonna 2001 työhakemuksen väärään osoitteeseen – hän halusi hakea samannimiseen studioon ääniteknikoksi mutta onkin nyt työskennellyt puolet elämästään tekniikkatoimittajana. Gråbeinin erityisalaa ovat etenkin hifi, kuulokkeet ja kotiteatteri, mutta toisinaan hän ottaa haltuunsa muitakin alueita.