Mintunvihreät Urbanistanin Lisbon-kuulokkeet tuovat mieleen muistoja villiltä 80-luvulta, jolloin väri viimeksi oli näin kovassa huudossa. Hauskaa!

Muovisen oloinen kotelo on todella kompakti. Jos moitinkin Nocs NS 1100 Air -kuulokkeita kömpelyydestä, niin Lisbonit ovat niiden vastakohta: hyvin pienet ja siistit. Hiljainen ääni pääni sisällä pohtii, millaisia seurauksia sillä voi olla, että kuulokkeet kutistaa tällaiseen miniatyyrikokoon.

Otan kuulokenapit kotelosta ja asetan ne korviini, jolloin kuulokkeista kuuluva ääni kertoo niiden olevan ”connected”. Kuulokenapeissa on hipaisukytkimet, jotka toimivat hyvin, kunhan muistan, mitä mikäkin pyyhkäisy tekee. Pettäväisyyteen taipuvainen muistini ei kuitenkaan ole kuulokkeiden vika. Muutoin kuulokkeissa ei olekaan ihmeempiä ominaisuuksia tai toimintoja, eikä niitä voi edes hallita sovelluksesta, sillä sellaista ei ole. Näin halvoista kuulokkeista en tosin muuta odottanutkaan.

Istuvuus

Hieman yllättävästi pakkauksessa ei tule mukana erikokoisia sovitteita, vaan saan selviytyä niillä, jotka tarjotaan napeissa valmiina. Kuulokenapeissa on nimittäin pieni kuminen päällyste, jonka siiveke tai pikemminkin lenkki auttaa nappeja istumaan niin hyvin, että melkein unohdan niiden olemassaolon. Yleensä ongelmani on, että kuulokkeet sattuvat, ja joudun etsimään sovitteita, jotka eivät ole liian isot tai kovat. Lisbonin etu on, ettei kuulokkeita työnnetä korvakäytävään, vaan ne jäävät hieman ulkopuolelle.

Ja siitä huolimatta ne pysyvät paikoillaan liikkuessakin – sitä en osannut odottaa!

 

 

Äänenlaatu

Avoimen rakenteen vuoksi Lisbon päästää läpi taustalla kuuluvia ääniä. Avoimuus yhdistettynä kuulokkeiden pieneen kokoon tarkoittaa, ettei bassossa ole lainkaan painetta. Sointi jää vaisuksi eikä yksityiskohtia erota.

Koekuuntelin AC/DC:n Thunderstruckin, mutta ukkosen jylinästä ei kyllä ollut nyt tietoakaan…

Darinin En säng av rosor puolestaan on rauhallisempi kappale, joka periaatteessa sopisi täydellisesti avoimille kuulokkeille. Suljen silmäni ja kuvittelen, että huoneessa on vain minä, Darin ja hänen muusikkonsa. Vaikka soinnissa on ilmavuutta, vivahteet häviävät eivätkä kitaran terä tai sellon syvyys pääse lainkaan esiin. Yrittäessäni saada selloa kuulumaan paremmin päädyn työntämään oikeaa kuulokenappia syvemmälle, mikä vain saa volyymin nousemaan. Ääni ei parane siitäkään.

Kuulokkeet toimivatkin paremmin podcastien tai äänikirjojen kuunteluun, sillä niitä voi pitää päässä tunteja, ilman että ne alkaisivat sattua. Ainakin, jos puuhailee hiljaisessa ympäristössä tai muut perheenjäsenet ymmärtävät olla hiljaa.

Puheluiden laadun testaamiseksi soitan aina kriittiselle tyttärelleni, jolla ei tällä kertaa ole mitään valitettavaa. Ääni oli hieman kuin kylpyhuoneessa, mutta hän sai puheestani kuitenkin hyvin selvää. Tai halusi vain päästä äkkiä eroon minusta…

Yhteenveto: Urbanista Lisbon

Urbanista Lisbon on varsin kivannäköinen ja todella pieni kuulokemalli, jota sietää pitää korvissa pitkäänkin. Mukavalla rakenteella ja pienellä koolla on kuitenkin seurauksensa äänenlaadulle, joka on ponneton ja lattea. Lisäksi kuulokkeet päästävät ympäristön äänet läpi, joten niitä ei voi suositella kaikkiin paikkoihin. Jos tarve on kuunnella podeja tai äänikirjoja rauhallisessa paikassa, kuulokkeet toimivat passelisti.

Eikä hätää, vaikka mintunvihreä ei olisikaan suosikkivärisi – kuulokkeet ovat saatavilla myös pinkin, korallin, vaniljan – ja tietenkin mustan – sävyissä.