Mesh-reitittimistä on tullut paras tapa luotettavan langattoman verkon luomiseen kotioloissa. Perinteisiä reitittimiä kalliimmat mesh-reitittimet mahdollistavat striimaamisen ja työskentelyn täydellä kaistalla myös kodin kaukaisimmissa nurkissa.
Jos on nyt investoimassa mesh-järjestelmään, kannattaa ehkä valita Wi-Fi 7 -standardia tukeva laite – käyttivätpä nykyiset laitteet sitä tai eivät. Wi-Fi 7 -reitittimet ovat yhteensopivia myös vanhempien laitteiden ja internetliitäntöjen kanssa 10 Gbps:iin asti. Mutta ne ovat toki kalliita.
Reititin ei ehkä ole kodin seksikkäin laite, mutta ehdottomasti tärkeimpiä. Se toimii linkkinä ulkomaailmaan ja on digitaalisen kodin sydän. Kaikki älylaitteet ja verkkoon yhdistetyt laitteet ovat kiinni reitittimessä, joten sen on tärkeää toimia luotettavasti. Jos reititin pätkii, sen huomaa äkkiä musiikkia, sarjoja tai pelejä striimatessa, somea selaillessa ja työskennellessä.
Mutta reititin ei ole vain reititin. Monet nettiliittymän tarjoajat myyvät tilauksia, joihin kuuluu reititin. Sinänsä helppo ratkaisu, mutta usein yksi reititin ei riitä kattamaan koko kodin langattoman verkon tarvetta. Olen kokenut tämän itsekin, sillä asuntooni on lisätty betoniväliseiniä 1990-luvun remontissa, mikä luo sinne tänne kuolleita kulmia. Niinpä olenkin jo vuosien ajan taistellut saadakseni netin toimimaan koko asunnossa.
Ratkaisu on mesh-verkko
Onneksi ongelmaan on ratkaisu: mesh-verkko on käytännössä useamman reitittimen muodostama kokonaisuus, jossa laitteet ovat toisiinsa yhteydessä muodostaen kattavan verkon koko kotiin. Useimmat mesh-paketit sisältävät kaksi tai kolme satelliittiyksikköä, mikä on useimpiin koteihin riittävä määrä. Jos asuu isossa talossa, voi satelliitteja ostaa ja lisätä yksittäinkin. Näppärää!
Kallis ratkaisu
Näppärät ratkaisut saattavat joskus tulla kalliiksi, ja ainakin mesh-verkkojen tapauksessa hinta nousee helposti useisiin satoihin euroihin. Siksi kannattaakin varautua laitteita hankkiessa tulevaisuuteen ja valita jo nyt Wi-Fi 7 -tuki. Teoriassa Wi-Fi 7 voi tarjota latausnopeudeksi peräti 46 Gbit/s. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kotona näihin ihannelukuihin harvoin käytännössä päästään, sillä nopeuteen vaikuttaa niin moni asia.
Ensinnäkin kodin internetyhteyden pitäisi olla todella nopea. 10 Gbit/s -liittymät ovat yhä harvinaisia. Itselläni on 1 000/1 000 Mbps -valokuitu, joka on useimpien ihmisten tarpeisiin varsin riittävä. Liittymän lisäksi myös laitteiden pitää pystyä tukemaan kovia nopeuksia. Esimerkiksi Samsungin ja Motorolan uudet puhelimet ovat hiljattain saaneet Wi-Fi 7 -tuen, joten uudemman puhelinmallin omistajilla ovat asiat jo mallillaan. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä nopean yhteyden hyödyntäminen edellyttää myös sopivia kaapeleita. Oma internetkokemus on siis juuri niin hyvä kuin verkkokokonaisuuden heikoin lenkki.
Ihanneolosuhteissakin on vaikea päästä valmistajien lupailemiin nopeuksiin, joten kannattaa vain olla tyytyväinen, kun nopeudet pyörivät jossain 500 ja 1 000 Mbit/s välillä. Silloin nopeus on useimmille enemmän kuin tarpeeksi, ja uudella reitittimellä mahdollisuus päästä mainitulle tasolle on parempi.
Omat laitteeni
Kuten mainittua, oma liittymäni on 1000/1000 Mbit/s. Tällä hetkellä mesh-verkkoni on Google Wi-Fi AC1200 (Wi-Fi 5). Koska asunnossani on hankalia nurkkia, joihin langaton signaali ei kuulu, mittasin netin nopeuden kolmesta paikasta: makuuhuoneesta (jossa reititin sijaitsee), olohuoneesta ja keittiöstä.
Testasin verkon nopeutta neljällä laitteella, joista kaksi ei tue Wi-Fi 7 -standardia ja kaksi tukee. Käytössäni oli Apple Macbook Air 13 ” M3 (Wi-Fi 6), Apple iPhone 14 Pro (Wi-Fi 6), Motorola Razr 50 Ultra (Wi-Fi 7) sekä Samsung Galaxy Book 4 Edge (Wi-Fi 7).
Tein mittauksia jokaisessa kolmessa pisteessä kaikilla neljällä laitteella. Vertailukohtana oli olemassa olevan Googlen reitittimen nopeus, jonka mittaustulokset näyttävät tältä:
Motorola Razr 50 Ultra
Apple MacBook Air
iPhone 14 Pro
Samsung Galaxy Book4 Edge
Kaksintaistelu
Koska markkinoilla on vasta muutamia Wi-Fi 7 -reitittimiä, on tässä vertailussa mukana vain TP-Link ja Netgear.
Netgear lähetti testiin raskaan sarjan Netgear Orbi 970:n, kun taas TP-Link toi taistoon TP-Link Deco BE85:n (BE19000).
Kuten molempien testit paljastavat, ovat kummatkin erittäin laadukkaita järjestelmiä, jotka onnistuvat tuomaan useimpiin koteihin salamannopean langattoman netin. Kotiverkkoni ylsi testin aikana muutaman kerran enimmäisnopeuteensa, mitä en ole koskaan ennen kokenut. Siksi olikin vaikea valita voittaja, sillä molemmat tarjosivat todella hyvää suorituskykyä, ovat helppoja ottaa käyttöön ja käyttää.
Hintaero näillä kahdella on kuitenkin melkoinen, sillä toisen valmistajan pakettiin kuuluu kaksi yksikköä ja toiseen kolme – millä kattaa tietysti suuremman alueen. Mutta onko sellaiselle oikeasti tarvetta, kun jokainen laite on näinkin tehokas?
Lyhyt vastaukseni on ei. Ja siksi testivoittajan titteli ratkesi ennen kaikkea hinnan perusteella. TP-Linkin setti maksaa alle puolet Netgearin kahden laitteen pakkauksesta, ja kolmen laitteen testiversio on jo kolme kertaa kalliimpi. Useimmissa pohjoismaisissa kodeissa kolme laitetta on aivan ylimitoitettua, ja siksi annan suositukseni ja testivoittajan tittelin TP-Link Deco BE85 (BE19000):lle tässä muuten erittäin tasaväkisessä kaksintaistelussa.
Netgear Orbi 970 (RBE973SB)
Huippuluokan Wi-Fi 7 -mesh isoon kotiin
Vaativiin koteihin räätälöity Netgear Orbi 970 tarjoaa vaikuttavaa nopeutta ja kattavuutta kaikkiin tilanteisiin.
TP-Link Deco BE85 (BE19000)
Järkevä investointi
TP-Link Deco BE85 on onnistunut mesh-järjestelmä, jolla kodin saa tulevaisuusvarmaksi asialliseen hintaan.
