Jos televisiokuva tökkii ja keittiön Sonos-kaiuttimen ääni häviää, on helppo osoittaa syyttävästi internetoperaattoria, joka vain lupailee ja lupailee mutta ei tee, mitä lupaa. Tarinan todellinen syypää on mitä luultavimmin kuitenkin reititin.

Mitä enemmän langattomassa verkossa on laitteita, sitä enemmän reitittimeltä vaaditaan. Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että reititin selviää kerrallaan yhtä monesta laitteesta kuin siinä on antenneja. Muut joutuvat sitten odottelemaan vuoroaan.

Kun kotoa löytyy aina vain enemmän verkkoon yhdistettyjä laitteita (älyvalot, lukot ja valvontakamerat lasketaan myös!), muodostuu reitittimen huomiota vaativien laitteiden jono pitkäksi. Niinpä vielä pari vuotta sitten vallan mainiosti toiminut reititin on tänä päivänä helposti käyttökelvoton.

Toinen yleinen reititinongelma on kattavuus. Netti on nopeimmillaan reitittimen lähellä, ja kodin kauimmaisissa huoneissa nopeus tippuu helposti kymmenesosaan ihanteesta.

9,2 gigatavua – jaettavaksi

TP-Link Deco BE65 näyttäisi ratkaisevan molemmat ongelmat. Reititin tukee ihkauutta Wi-Fi 7 -standardia ja pystyy teoriassa liikuttamaan langattomassa verkossa dataa nopeudella 9,2 GB/s. Kaistasta riittää jaettavaksi kolmelle taajuudelle: vanhalle kunnon hitaalle 2,4 GHz:n kaistalle, hieman paremmalle 5 GHz:n kaistalle ja huomattavasti nopeammalle 6 GHz:n kaistalle, joka tuli käyttöön Wi-Fi 6E:n myötä.

Kaistojen leveydet ovat järjestyksessä 574 MB/s, 2,9 GB/s ja 5,8 GB/s. Wi-Fi 7:n etuihin kuuluu se, että reititin ja yhdistetyt laitteet voivat jakaa kapasiteettia taajuuksien välillä tarpeen mukaan.

TP-Link Deco BE65 on varustettu neljällä antennilla, jotka yhdessä jaksavat palvella kuutta laitetta kerrallaan. Ja koska reititin on tarkoitettu mesh-verkon osaksi, voi useita BE65-yksiköitä liittää yhteen, jolloin saa koko kotiin vakaasti toimivan langattoman verkon.

Saimme testiin kaksi mesh-reititintä, jotka ovat keskenään identtiset. Ja jos kaksi ei riitä, voi kodin järjestelmään liittää useampiakin.

Anonyymia sisustusta

Laitteen nimi Deco tahtoo sanoa, että TP-Link on ajatellut tuotteen ulkonäköä. Reititin ei kuitenkaan ole erityisen koristeellinen, sillä valkoinen muovilieriö sulautuu sisustukseen varsin huomaamattomasti. Mutta se on varmaan ollut tarkoituskin.

Reitittimen takana on neljä Ethernet-porttia (2,4 GB/s), joita voi käyttää reitittimen yhdistämiseksi Internetiin ja langallisten laitteiden, kuten NAS-levyn tai Philips Hue -sillan, kytkemiseen. Tai siitä voi vetää backhaul-kaapelin seuraavaan reitittimeen.

Kaksi reititintä per kerros

TP-Link ei ilmoita laitteelleen kattavuusaluetta, mutta omassa 100-neliöisessä asunnossani kaksi reititintä riittivät tekemään verkosta kattavan. Jos on isompi koti tai se on useammassa kerroksessa, tarvitaan todennäköisesti useampia yksiköitä.

5 GHz- ja 6 GHz-kaistojen signaalit ovat herkkiä esteille eivätkä ne pääse läpi betoniseinästä. Ongelman voi kiertää niin sanotulla backhaul-kytkennällä. Se tarkoittaa reitittimien yhdistämistä verkkokaapelilla. Kaapeli saa reitittimet keskustelemaan paremmin keskenään ja parantaa myös langatonta kapasiteettia, kun reitittimet itsessään eivät käytä langatonta kaistaa toistensa kanssa kommunikoidakseen. Teknisesti ajatellen ratkaisu on siis oivallinen – mutta tietysti pettymys kaikille, jotka luulivat pääsevänsä johdoista eroon langattoman verkon myötä.

Reitittimien käyttöönotto on yksinkertaista ja melko suoraviivaista: ensimmäinen reititin kytketään pistorasiaan ja Internetiin, jonka jälkeen sovellus hoitaa loput. Sen jälkeen reitittimet laitetaan yksi kerrallaan päälle ja lisätään mesh-verkkoon.

Kun verkko on konfiguroitu ja reitittimet sijoitettu kotiin, sovellus testaa nopeutta ja säätää automaattisesti asetuksia välttääkseen muiden verkkojen aiheuttamia häiriöitä.

Jos haluaa nörtteillä enemmänkin, kuten konfiguroida FTP-palvelimen reitittimen USB-porttiin tai forward-porttiin liitettyyn kovalevyyn, niin sekin on täysin mahdollista.

TP-Link Deco BE65 on varustettu hyvillä tietoturvaominaisuuksilla, kuten hakkerisuojauksella. Reitittimeen voi laittaa päälle lapsilukkoja, joilla voi suojata perheen pienimpiä netin pimeiltä puolilta. Ei tosin kannata odottaa kiitoksia, kun penskat tajuavat, miksei TikTokin asentaminen onnistu tai nettisurffailu suju nukkumaanmenoaikaan…

Hyvä kattavuus – myös kauimmaisessa nurkassa

Kun asentaa kaksi reititintä neljän huoneen asuntoon, on kompromisseja tehtävä. Sijoitin yksiköt olohuoneeseen ja työhuoneeseen, sillä suurin osa laitteistani on näissä huoneissa. Internetoperaattorini nettiboksi on olohuoneessani, ja nopeudeksi sille luvataan 900–1000 MB/s.

Reitittimien lähellä langaton verkko ei ollut vain hyvä, vaan aivan erinomainen. Olohuoneessa mittasin nopeudeksi 680 MB/s neljän metrin päässä reitittimestä, kun taas työhuoneessa nopeus oli lähes 800 MB/s. Mesh-yhteys pääreitittimeen oli langaton.

Olohuoneen vieressä mutta tiiliseinän erottamassa keittiössä latausnopeus oli 519 MB/s ja lähetysnopeus peräti 703 MB/s. Todella hyvä!

Asunnon kauimmassa nurkassa eli makuuhuoneessa etäisyyttä lähimpään reitittimeen on kymmenisen metriä. Betoniseinäisessä makuuhuoneessa latausnopeus putosi 308 MB/s:iin. Yhteys oli siis huomattavasti hitaampi, mutta kuitenkin käyttökelpoinen.

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että tavallisesti käyttämäni Google Nest WiFi Pro tarjoaa makuuhuoneessa nopeudeksi vain 43 MB/s, vaikka voisi luulla, että Googlen mesh-verkon kolmella laitteella kattavuus olisi parempi kuin TP-Linkin kahdella.

Lähempänä reitittimiä ei ero Google Nestin ja TP-Link BE65:n nopeuden välillä ole niin suuri, mutta TP-Link vei silloinkin voiton.

Yhteenveto

TP-Link Deco BE65/BE9300 on mesh-verkko, joka onnistuu kattamaan koko kodin nopealla langattomalla verkolla. Ei kuitenkaan kannata sokeasti tuijottaa ilmoitettua nopeutta 9,2 GB/s. Mikään reititin ei nimittäin tarjoa nopeampia lataus- ja lähetysnopeuksia kuin mitä oma internetoperaattori tarjoaa – ja sitä paitsi Ethernet-portti tukee enimmillään 2,5 GB/s:n nopeutta.

Verkon kattavuudella ja odotusajalla taas on enemmän väliä. Vaikka testissä oli vain TP-Linkin yksikköä, kattoivat ne koko kodin paremmin kuin tavallisesti käyttämäni kolme Google Nest Wifi Pro -reititintä.

Verkko on helppo asentaa, mutta jos aikaa ja intoa on, onnistuvat TP-Linkin järjestelmällä monimutkaisemmatkin nörtteilyt.