Tesla Model 3 saatiin maanteille vuonna 2019, jolloin Long Range AWD -versiosta tuli myyntihitti. Markkinoilla ei ollut suurta kiinnostusta malliston edullisimpaan Standard Range Plus -versioon. Hintaero ei ole tarpeeksi suuri, jotta ostajista olisi tuntunut järkevältä tyytyä pienempään akkuun, yksinkertaisempaan kaiutinjärjestelmään sekä takavetoon nelivedon sijaan.

Hyvin varusteltu sähköauto

Auton muusta hyvästä varustelusta ei siinä ollut siis paljon apua. Mallissa on muun muassa AutoPilotin yksinkertaisin versio, joka tarjoaa törmäysavustajan, mukautuvan ajo-ohjauksen, takakameran kuolleen kulman tunnistuksella, kahden mobiililatauksen samanaikaisen latauksen ja panoraamakattoikkunan. Pohjoisen asukkeina jäimme kaipaamaan vain ratinlämmitintä, mutta se on mahdollista hankkia jälkikäteen ja ottaa käyttöön ohjelmistopäivityksellä.

Entistä edullisempi

Alkuvuodesta kaikki myllättiin uusiksi, kun perusmalli koki tuntuvan hinnanalennuksen. Nyt hyvin varustellun Teslan saa alle 49 000 eurolla.

Erittäin energiatehokkaan Teslan keskikulutus jäi noin viikon ajoittain melko hektisenkin ajelun jälkeen alle 14 kW/100 km. Useimmat täyssähköautot ovat samanlaisella ajotyylillä keskikulutukseltaan noin 17–20 kW/100 km.

15-tuumainen näyttö

Ohjaus, tieto ja viihde keskittyvät 15-tuumaiselle infotainment-näytölle, josta voi säätää esimerkiksi ääntä, ilmastointia, ajoavustinta ja muuta vastaavaa. Näytön vasemmalla puolella näkyvät nopeusrajoitukset ja ajonopeus, auton sijoittuminen kaistalle ja vieressä tai edessä ajavien autojen kulku. Itse pidän parempana katsoa näitä tietoja tuulilasin Head-up-displaysta, mutta päänäyttönäkymäänkin tottuu nopeasti.

Teslan infotainmentjärjestelmä vie viihdevarustelun pykälää pidemmälle kuin kilpailijat tarjoamalla Netflixin, Spotifyn ja nettiradion. Netflixin katsomista varten auton täytyy kuitenkin olla parkissa.

Autopilotin kevytversio

Kuten todettua, on perusmallissa Teslan Autopilotin simppelein versio. Se pitää etäisyyden edellä ajavaan, madaltaa ajonopeutta ennen tiukkoja mutkia, vaarallisia risteyksiä ja liikenneympyröitä sekä pitää auton keskellä kaistaa.

Siinä missä muilla automerkeillä rattia voi pidellä ja liikuttaa normaalisti myös autopilotin ollessa päällä, laittaa Tesla pilotin pois päältä, jos se havaitsee kuljettajan ottavan ohjauksessa aktiivista roolia.

Autopilotin ollessa päällä kuljettajan täytyykin ostata lepuuttaa kättä rennosti rattia vasten, jolloin auto hoitaa ohjauksen. Minua auton tapa pyytää liikauttamaan rattia aina parinkymmenen sekunnin välein häiritsi, joten pidemmän päälle tulin siihen tulokseen, että ohjaan autoa mieluummin manuaalisesti. Myös manuaaliohjauksella Tesla tekee korjaavia liikkeitä, jos se epäilee ulosajoa tai törmäystä.

Nopeusrajoitusten mukaan

Autopilotin karvalakkiversio ei osaa säätää auton nopeutta nopeusrajoituksen mukaan. Se kuitenkin tunnistaa nopeusrajoitukset ja asettaa vakionopeudensäätimen sen mukaan, ei siis ajonopeuden mukaan. Jos siis ajaa kahdeksankympin tiellä letkassa neljääkymppiä, asettuu vakionopeudensäädin 80 km/h. Auto kuitenkin ajaa kiltisti muun liikenteen mukaan, mutta heti jonojen hälvettyä se nostaa nopeuden sallittuun enimmäisnopeuteen – siitä ei tarvitse itse huolehtia.

Tesla on harvoja autovalmistajia, jolla nopeusrajoituksesta voi hiukan lipsua. Vakionopeudensäätimen voi asettaa 5–30 prosenttia tai tietyn kilometrimäärän tunnissa rajoitusta korkeammaksi. Suosittelemme tietysti pitäytymään rajoituksessa, mutta ehkä tämäkin on hyvä tieto – kannattaa vain muistaa, että riski saada kamera välähtämään nousee samalla kuin nopeuskin!

Äänenlaatu

Tavallinen stereoäänenlaatu yllätti iloisesti. Kalliimpien mallien Premium Sound -subwooferia ei tässä ole, joten basso ei ole yhtä tuhti, mutta keskibassossa on eloa ja pop, rock ja rap kuulostavat viihdyttäviltä. Ääni on avoin ja kirkas, ja tasapainosempi kuin olisin odottanut.

Kaiuttimia voi huudattaa aika kovaa ennen kuin ääni säröilee tai latistuu. Verrattuna Nissan Leaf -mallin Bose-järjestelmään, on Teslan perusversion ääni itse asiassa paljon parempi. Dynamiikoiltaan ääni ole yhtä vahva kuin Premium Sound, joka säilyttää paremman hallinnan myös kovalla volyymilla. Perusmallissa kaiuttimia on vain kahdeksan 14:n sijaan, joten ääni ei toistu yhtä hologrammimaisesti. Harmillisesti tähän malliin ei edes voi valita parempaa äänijärjestelmää.

Kiintoisaa on, että autoon on asennettu Premium Soundin kaiuttimet (bassokaiutinta lukuun ottamatta), mutta osa on jätetty kytkemättä. Elementtien aktivoimiseen on tarjolla erilaisia kolmannen osapuolen ratkaisuja, mutta kaiuttimien näpelöiminen on jokaisen omalla vastuulla.

 

Sisätiloiltaan minimalistinen

Model 3:n sisätiloissa on vain vähän ”nähtävää”, sillä pääosin kaikki on piilotettu minimalistisen sisustuksen alle. Perusversiossa istuimet on verhoiltu mustalla tekonahalla, ja mustavalkoinen verhoilu on saatavilla pienestä lisämaksusta.

Ohjauspyörä on melko minimalistinen sekin. Siitä työntyy ulos vain melko huomaamaton vilkku vasemmalla puolella ja oikealla ”vaihtokytkin”, jolla saa päälle vakionopeudensäätimen.

Kun lähes kaikki tapahtuu kosketusnäytön kautta, ei ratin takana pilkota juuri mitään. Tuulilasin alalaitaa kulkeva etupaneeli on tummanharmaata muovia, ja sen alla kulkee yhtä pitkä siivu puuviilun näköistä paneelia – muovia sekin, mutta tyylikäs silti.

 

Mukavuus

Tekonahkaiset istuimet ovat tyylikkäät, joskaan eivät yhtä ylelliset kuin aidosta nahasta tehdyt. Pitkillä matkoilla verhoilu voi alkaa hiostaa ja olisin kaivannut tuuletusreikiä verhoiluun. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään iso juttu, ja viikon testiajon päätteeksi olisin voinut aivan onnellisena jatkaa elämääni Model 3:n kanssa.

Model 3:ssa istutaan matalammalla kuin Model Y:ssä, mutta 186-senttinen vartaloni mahtui vallan mukavasti ratin taakse. Takapenkillä ei ole yhtä lokoisaa. Kuskin takana on tosin ihan hyvin tilaa, mutta matalat istuimet eivät tarjoa pitkille matkustajille tukea reiden alle. Jos takana istuu lähinnä lapsia ja nuorisoa, ei asialla ole niin merkitystä. Polestar 2:n takapenkki on minusta kyllä mukavampi.

Polestar 2 on ajomukavuudeltaan pehmeämpi kokemus, sillä töyssyt ja tien epätasaisuudet tuntuvat Tesla Model 3:lla enemmän. Tämä lienee hinta mallin urheilullisuudesta.

Matalahko enimmäiskuorma

Takapenkin aikuismatkustajista puheenollen: auto saa kantaa kerrallaan vain 265 kiloa, joten jos edessä matkustaa kaksi 90-kiloista aikuista, jää käyttökuormaa enää 85 kg eli yhden aikuisen verran – ilman matkatavaroita. Model 3:n kanssa saa olla tarkkana, keitä ottaa kyytiinsä, tavaroista puhumattakaan!

 

Tavaratila

Jos ei ole aikeissa kuljettaa ihmisiä, on tavaroille kyllä yllin kyllin tilaa. Model 3:n tavaratila ei tosin ole järin käytännöllinen, sillä pienen takaluukun vuoksi tavaroita pitää hiukan sovitella paikoilleen. Muissa autoissa tavarat voi sijoitella melko vapaasti, mutta tässä tarvitaan vähän tarkkuutta. Lastenvaunut kuitenkin mahtuvat vallan hyvin kyytiin.

Takaboksia käytännöllisempi säilytystila löytyykin etuboksista, johon saa helposti vaikka kauppakassit. Etutilan vetoisuudesta ei ole tietoa, mutta veikkaisin sen olevan noin 100 litraa.

 

Ajonautintoa

Muistiini on piirtynyt selvästi, miten nopea ja suora ajettava Model Y oli. Model 3:n perusversio ei sekään ole mikään lälläriauto: Model 3 kiihtyy 100 km/h-vauhtiin 5,6 sekunnissa, kun Model Y Long Rangelta samaan kului 5 sekuntia. Model 3 on miellyttävämpi ja pysyy tasaisemmin asfaltin pinnassa. Vähäisemmän ilmanvastuksen vuoksi ja pienempikokoisena se tuntuu kalliimpaa mallia enemmän mikroautolta.

Takavetoisuudella on etua nelivetoon nähden. Kun etupyörien ei tarvitsee vetää autoa, niiden tehtävänä on vain ohjata, jolloin auto suoriutuu kuivalla tiellä paremmin tiukoista mutkista. Autosta saa myös parempaa palautetta, kun sen pito alkaa kohdata rajansa, kun taas nelivedolla voi olla olo, että kaikki on hallinnassa aina siihen saakka, kun ei olekaan.

Model 3 -perusmallin ajaminen tuntuu hauskalta ja varmalta. Takapenkkiläisille voi äkkiä tulla huono olo, jos kuski villiintyy, sillä auto on kuin liimattuna asfalttiin ja jokaisen epätasaisuuden tuntee jopa 18-tuumaisilla perusvanteilla. 19-tuumaisilla möykyt tuntuvat vielä tarkemmin. Rauhallinen ajo tuntuu jäykemmältä kuin Polestar 2:lla, jota vertasimme pikaisesti Teslaan. Polestar 2 on istuinasennoltaan mukavampi mutta sen tehot jäävät paljon vaisummiksi.

Yhteenveto: Tesla Model 3

Model 3:n perusversio on varsin notkea auto, jota on hauskempi ajaa kuin kalliimpaa Model Y:tä, vaikka kiihtyvyys onkin hiukan heikompi. Model Y oli varsin kiehtova ajettava, mutta Model 3 tuntuu urheilullisemmalta. Kuivalla tiellä takaveto toimii paremmin kuin neliveto, mutta lumisissa olosuhteissa tilanne voi toki olla toisin päin.

Auton varustelu on ensiluokkaista ja muotoilu modernia. Kaikki tarpeelliset digitaaliset avustimet löytyvät, enkä oikein kaivannut Autopilotin kalliimpaa versiota – tässä oli kaikki tarvittava, ja useimmat ajanevat mieluiten manuaalisesti.

Mukavuudesta joutuu vähän tinkimään, kuten urheiluautoilla usein käy. Tilaa on kuitenkin riittävästi sekä matkustajille että tavaroille – kunhan kummatkaan eivät paina yhteensä enempää kuin 265 kg!