Kun Christopher Nolan toi Oppenheimer-eepoksensa elokuvateattereihin toissa kesänä, moni piti sitä elokuvana, joka on nähtävä nimenomaan elokuvateatterissa. Katsottuani nyt elokuvan Sonyn uudella lippulaivaprojektorilla, voin sanoa, että teatteri ei enää ole itsestäänselvästi ylivoimainen. Kun on kunnon valkokangas ja täysin pimeä huone, voi tämän luokan kotiteatteriprojektori nimittäin voittaa elokuvateatterinkin.

Kun hintalappu on 16 000 euroa, ei Sony Bravia Projector 8:lta ole syytä odottaa muuta kuin taikaa. Monella tapaa se tarjoaakin juuri sitä. Uusi XR-prosessori huolehtii vihdoin kunnolla HDR-sisällöistäkin, siinä missä edeltäjä poltti valkoisen puhki, ellei kirkkautta säätänyt niin alas, ettei yksityiskohtia enää erottanut. Uusimman sukupolven projektorit tekevät vihdoin sen, mitä Sony lupasi jo viime kerralla: ne analysoivat kuvaa reaaliajassa ja korjaavat sitä virheettömästi dynaamista tone mappingia hyödyntäen.

Projektori hyödyntää Sonyn hyväksi havaittua SXRD-tekniikkaa ja 4K-natiivipaneelia resoluutiolla 4 096 x 2 160 pikselillä– ilman pikselinsiirtoa. Yhdessä ACF-optiikan (Advanced Crisp Focus) ja 13 linssielementin kanssa kokonaisuus toistaa kuvan veitsenterävänä koko kuva-alalta. Sisemmät linssit on tehty lasista, kun taas uloimmat ovat muovia. Sonyn mukaan ratkaisu tasoittaa valonjakoa paremmin kuin pelkkää lasia käyttäen.

Moottoroitu objektiivi zoomilla, tarkennuksella ja linssinsiirrolla tekevät projektorista joustavan asennuspaikan suhteen.

Sininen laser

Edeltäjänsä tapaan Bravia 8 käyttää sinistä laseria valonlähteenään. Valovoimaisuutta on huikeat 2 700 luumenia, mikä on kotiteatteriprojektorille todella vaikuttava määrä. Tämä tarkoittaa, ettei huoneen tarvitse olla täysin pimeä, jotta projektorin kuvasta voi nauttia, vaikkakaan en keksi, kuka muka maksaisi 16 000 euroa projektorista eikä sijoittaisi sitä ihanteelliseen tilaan. Laserin odotettu elinikä on 20 000 tuntia ilman huoltoa.

XR-prosessori hyödyntää lukuisia edistyksellisiä teknologioita: XR Dynamic Tone Mapping auttaa toistamaan HDR-sisällöt optimaalisesti, XR Deep Black syventää mustaa ja XR Clear Image terävöittää 4K-skaalausta. Se kattaa myös 95 % DCI-P3-väriavaruudesta Sonyn Triluminos Pro -tekniikan ansiosta.

Liitäntäpuolelta löytyy kaksi HDMI 2.1 -porttia täydellä 48 Gbps:n kaistanleveydellä, 4K/120 Hz-tuella ja 12 millisekunnin viiveellä. ALLM (Auto Low Latency Mode) varmistaa, että projektori menee automaattisesti pelitilaan, kun siihen kytkee konsolin kiinni.

Taianomaista kuvanlaatua

Toimituksemme testihuone on pimeä, mutta ei sysimusta. Esimerkiksi katto on valkoinen. Jotta onnistuisin todella erottamaan jyvät akanoista, vien projektorin AV Shopiin, jonka tilat ovat projektorin testaamiseen erinomaiset – ja paikalla on myös osaava kalibrointiammattilainen, Gorm Sørensen.

Tehdasasetuksilla ja Sonyn pimeisiin huoneisiin suosittelemalla HDR Tone Mapping Mode 3 -asetuksella projektori näyttää kyntensä. Oppenheimer ällistyttää veitsenterävällä kuvallaan, ja Sony pitää sekä kirkkauden että värit tarkassa otteessaan. Mustavalkoiset kohtaukset toistuvat tarkasti ja poikkeuksellisen yksityiskohtaisina. Jokainen pieni detalji korostuu tavalla, joka on projektorille todella harvinaista. Kuva on paljon parempi kuin elokuvateatterissa, ja suunnattoman paljon parempi kuin useimmilla näkemilläni kotiteatteriprojektoreilla.

Yllättävä kilpailija

Ainakin tämä on ensivaikutelmani ennen kuin vertaan projektoria mihinkään muuhun malliin. Sonyn vieressä katseluhuoneessa on JVC:n DLA-NP5-malli. Sen suositushinta on huomattavasti halvempi, ”vain” 6 000 euroa (ja kirjoitushetkellä sitä myydään vieläkin edullisemmin, koska kyseessä on poistomalli), mutta se on hyvä vertailukohta.

Yllätyksekseni JVC on nimittäin joillakin osa-alueilla Sonya parempi. Ensinnäkin JVC:n kuva on kontrastiltaan ja syvyydeltään parempi. Vierekkäin katsoessa Sonyn kuva näyttää yhtäkkiä tummissa kohtauksissa jotenkin lattealta, kun taas JVC luo varjoista kolmiulotteisempia.

Vaikuttavaa kontrastia pimeässä

Haastaakseni projektorin kunnolla laitan The Batmanin pyörimään. Elokuvan lukuisat hämärät kohtaukset saavat erot kunnolla esiin. Kun kamera zoomaa kassakaapin metalliseen avausrenkaaseen, näyttää JVC lisäävän metalliin enemmän loistetta ja syvyyttä. Sama tilanne toistuu, kun lähikuvassa on ase – se näyttää JVC:llä kolmiulotteisemmalta. Jopa Batmanin puvun hiilikuitu toistuu tekstuuriltaan ja syvyydeltään tarkemmin.

Tällä en yritä sanoa, että Sonyn projektori suoriutuisi jotenkin huonosti – sen kuvanlaatu on silti poikkeuksellisen hyvää. Sonyn kuva ei vinjetöidy juurikaan, eli kuvan reunat eivät tummu. On kuitenkin huomionarvoista, että halvempi projektori näyttää subjektiivisesti arvioiden suoriutuvan tietyistä haastavista kohtauksista Sonya paremmin.

Ensimmäisen tunnin aikana on sitä paitsi siedettävä kuvan pientä viherrystä, joka syntyy Sonyn valonlähteestä. Se häviää, kun projektori on lämmennyt kunnolla, mutta kannattaa silti pitää mielessä. Sony ei ole vaivan kanssa yksin, sillä ilmiö on sinisellä laserilla varustetuissa projektoreissa tavallinen.

Käyttäjäystävällisyys

Zoomilla, tarkennuksella ja linssinsiirrolla varustettu moottoroitu linssi tuo joustoa projektorin sijoitteluun. Viisi muistipaikkaa mahdollistavat asetusten tallentamisen eri kuvasuhteita varten, mikä on käytännöllisestä, jos valkokangas on erityisen leveä ja haluaa vaihdella erilaisten elokuvateatteriformaattien ja 16:9-kuvasuhteen välillä.

Ensimmäistä kertaa Sony tarjoaa myös keystone-korjauksen, jolla kuvaa korjataan, mikäli projektori asennetaan kallelleen. Sen käyttö tosin heikentää resoluutiota, mutta keystone on silti hyvä olla, jos huoneen asennuspaikat ovat vähissä. Useimmat ihmiset, jotka ostavat 16 000 euron projektorin, varmaankin jo tietävät, minne aikovat laitteen sijoittaa, mutta jos huoneessa sattuu olemaan outoja kulmia ja haluaa silti tinkimättömän hyvää kuvanlaatua, voi tämäkin toiminto olla paikallaan.

Täydellisyys maksaa

Sony on nähnyt paljon vaivaa saadakseen valon jakautumaan tasaisemmin koko kuva-alalle. JVC:n projektorilla vinjetöinti on selvää kokomustalla testikuvalla, mutta Sony toistaa kuvan tasaisemmin. Vaikuttavaa insinöörintyötä ja osasyy siihen, miksi Sonyn malli maksaa niin paljon. Kysymys kuitenkin kuuluu, kuinka tärkeä ominaisuus oikein on käytännössä – kun katsoo elokuvaa, ei eroa tahdo huomata.

JVC:n valikoimissa on myös Sonyn kanssa saman hintaluokan projektori, DLA-NZ800. Se tarjoaa samat laserin edut kuin Sonykin, mutta lisäksi siinä on 8K-pikselinsiirto ja kokolasinen objektiivi. Se parantaa terävyyttä entisestään.

Myös pelaamiseen

HDMI 2.1 ja 4K/120 Hz-tuki vain 12 millisekunnin viiveellä tekee Sony Bravia Projector 8:sta pätevän peliprojektorin. Auto Low Latency Mode pitää huolen siitä, että projektori menee automaattisesti pelitilaan, kun siihen kytkee konsolin. Olen testannut tätä aiemmin PlayStation 5:n kanssa, ja pelikokemus oli todella vaikuttava.

Yhteenveto

Sony Bravia Projector 8 on vaikuttava kotiteatteriprojektori, joka ratkaisee vihdoin edeltäjiään vaivanneet HDR-ongelmat. Projektori tarjoaa upeaa valovoimaisuutta, helppokäyttöisyyttä sekä terävän ja yksityiskohtaisen kuvan.

Hinta on silti liian kallis, kun ottaa huomioon, että kolmanneksen maksava kilpailija on monella kuvanlaadun osa-alueella vieläkin parempi. Ei toki kaikessa, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö Sony olisi nähnyt paljon vaivaa saadakseen sisällöt näyttämään mahdollisimman hyvältä. Vieläkin syvempi musta olisi näyttänyt upealta, mutta projektori suoriutuu joka tapauksessa erinomaisesti. Jos on niin onnekas, että voi hankkia tämän projektorin kotiteatteriinsa, saa huikeita elokuvanautintoja vuosiksi eteenpäin!