Amerikkalainen Sonos on tehnyt meihin vaikutuksen Beam- ja Arc -soundbareillaan, jotka ovat markkinoiden suosituimpia malleja tällä hetkellä. Ray puolestaan on valmistajansa halvin soundbar tähän mennessä.

Ei ole ihme, että Sonos on pärjännyt markkinoilla niin hyvin. Käyttäjäystävällinen käyttöliittymä tekee kaiuttimien ohjauksesta lastenleikkiä – olipa kyse yksittäisestä kaiuttimesta tai kokonaisesta monihuonejärjestelmästä. Lisäksi Sonoksen tuotteilla tuppaa olemaan hyvä ja luonnollinen sointi.

Beam ja Arc on suunnattu eri kohderyhmille: Beam on edullinen ja kompakti soundbar, joka pärjää ilman subwooferiakin ja parantaa television äänenlaatua. Arc puolestaan on suurempi ja kalliimpi ja tarkoitettu tuomaan kunnollista kotiteatteriääntä kotiin ilman erillisten kaiuttimien sijoittelun vaivaa.

Kummassakin on Dolby Atmos -tuki ja HDMI-sisääntulon ansiosta ne on helppo yhdistää nykyaikaiseen televisioon.

Lue myös: Sonos Beam Gen 2 – Minisoundbareista paras

Sonos Ray: edullisimman tittelin uusi haltija

Ray on sekä kooltaan että hinnaltaan pienempi kuin Beam. Reilu puoli metriä leveä soundbar sopii melko tarkalleen 24-tuumaisen television alle. Pyöristetyt kulmat sopivat mukavasti monenlaisiin ympäristöihin, ja kannen hipaisukytkimestä saa musiikin aloitettua ja pysäytettyä sekä säädettyä volyymia.

Sonos Rayn saa tv-tasolle, mutta sopii myös seinäasennukseen. Seinäkiinnike tosin ei kuulu mukaan, vaan siitä pitää pulittaa noin 50 euroa.

Ei HDMI:tä

Sonos on ajatellut, että Ray sopii käyttäjille, jotka haluavat parempaa tv-ääntä mutta joilla tilaa ja ehkäpä budjettiakin on rajallisesti. Kuulostaako tutulta? Näin valmistaja kertoi myös lanseeratessaan ensimmäisen Beamin.

Painaakseen hintaa alas on Raysta riisuttu ominaisuus jos toinenkin. Muun muassa HDMI-sisääntulo, joka on nykyisten soundbarien standardiliitäntä television kytkemiseen.

HDMI mahdollistaa tuen useammalle ääniformaatille ja ennen kaikkea se yksinkertaistaa laitteiden kytkentää. Yleensä riittää, että kytkee HDMI-piuhan television ja kaiuttimen väliin, jonka jälkeen television kaukosäätimellä saa säädettyä soundbarin volyymia. Nerokasta.

Sonos Ray täytyy sen sijaan ohjelmoida tottelemaan television kaukosäätimen käskyjä. Se ei ole vaikeaa. Ongelmia syntyy, jos omistaa uudenaikaisen television, jonka kaukosäädin toimii infrapunan sijaan Bluetoothia, sillä sellainen ei toimi Rayn kanssa.

Toinen HDMI:n tarjoama etu on parempi huulisynkka, sillä jos ääni ja kuva kulkevat epätahdissa, sen pystyy HDMI:n kanssa korjaamaan. Sonos Rayn optinen kaapeli taas ei tätä mahdollista, joten epäsynkan sattuessa kohdalle on vain toivottava, että ongelma korjaantuu itsekseen.

Lue myös: Sonos Arc + Sub (Gen 3) + 2 x One SL – Sonoksen parasta kotiteatteriääntä

Ei Dolby Atmosta

HDMI-sisääntulon puuttuminen tarkoittaa myös korkearesoluutioisten surround-formaattien, kuten Dolby Atmoksen puuttumista. Atmos ei ole välttämätön mutta kohottaa kyllä katseluelämystä ollessaan tarjolla. Jos olisin itse ostamassa uutta soundbaria, tarkistaisin kyllä, että tämä ominaisuus löytyy.

Monet Netflixin, Disney+:n ja muiden suoratoistopalveluiden suosikkisarjat hyödyntävät Dolby Atmos -ääntä. Ääniformaatti luo sisältöihin korkeusvaikutelmaa ja sitä kautta kolmiulotteisemman äänen. Ray tukee vain PCM- ja Dolby Digital -ääntä, joskin tässä hintaluokassa ostaja ei ehkä odotakaan saavansa kummoisempaa elokuvateatteritunnelmaa. Joten valinta on ihan ymmärrettävä.

Selitystä hakemassa

En vieläkään pääse yli yhdestä kysymyksestä: miksi laitteessa ei ole HDMI-sisääntuloa? Säästön vuoksi? Ja jos, niin kuinka paljon sillä oikein on säästetty?

Sain vastauksen Rayn esittelytilaisuudessa Kööpenhaminassa. Yrityksen edustajan mukaan Ray on tarkoitettu käytettäväksi vanhan litteänäyttöisen television kanssa. Monella on yhä käytössään vanha plasma-tv, jonka ääneen kaivataan parannusta. Hyvä on, ymmärrän. Mutta miksi Rayssa ei voisi olla sekä HDMI- että optista liitäntää? Tai niin kuin Beamissa, jonka HDMI-sisääntulossa on adapteri optista liitäntää varten?

Hyvä käyttöliittymä

Muutoin Ray tarjoaa samat suoratoistomahdollisuudet kuin muutkin Sonoksen tuotteet, ja sitä voi ohjata Sonoksen sovelluksella. Sovellus ymmärtää Tidalia, Spotifyta, Apple Musicia, YouTube Musicia ja Stroytelin kaltaisia äänikirjapalveluita. Myös Sonoksen oma radio ja TuneIn löytyvät. Paljon muutakin on tarjolla, lista vain jatkuu ja jatkuu.

Sovellus on helppokäyttöinen ja sen avulla saa kätevästi yhdistettyä useita Sonos-malleja, jos haluaa vaikkapa yhdistää subwooferin, soundbarin ja takakaiuttimet. Kahta Ray-soundbaria ei pysty yhdistämään stereoksi, vaan se onnistuu vain One- ja Five-kaiuttimilla.

TruePlay-tilakorjaus

Muiden Sonoksen kaiuttimien tapaan Rayn äänen saa mukautettua tilaa käyttämällä TruePlay-tilakorjausta. Se on tarjolla vain iPhonen käyttäjille, ja jos sellaista ei omista, niin kannattaa lainata kaverilta. Ohjelmisto käyttää puhelimen mikrofonia äänen mittaamiseen ja poistaa sitten huoneen pintojen vaikutuksen ääneen lähes täysin.

Sonos Rayn äänenlaatu

Ray soi puhtaasti ja miellyttävästi etenkin puheen kannalta tärkeässä keskirekisterissä. Kotona soundbarin ollessa tv-tasollani, ääni värittyi niin, että puhe ja muut äänet korostuivat keinotekoisesti ylemmässä bassorekisterissä. Se ei ole kaiuttimen, vaan tv-tason vika.

Ja tässä kuvaan astuu TruePlay. Huoneessa kävellään ohjeiden mukaisesti pitäin iPhonea välillä ylhäällä ja välillä alhaalla, ja mittausten ja tilakorjauksen jälkeen tv-tason aiheuttama häiriö katoaa. Ääni on korjauksen jälkeen virheetön.

Vähän kesyä

Puhe ja muu ääni on nyt saatu siistiksi. Mutta basso puuttuu. Disney+:n Obi-Wan Kenobi ei varsinaisesti tempaa mukaansa. Ray ei tee mitään väärin, kyse on pikemminkin siitä, ettei se tee oikein mitään.

Basson vaisuus ei yllätä, sillä Sonos Beam ei myöskään ole tällä saralla mikään ruutitynnyri, ja se on kuitenkin kooltaan Rayta suurempi. Beamin basso on kuitenkin huomattavasti täyteläisempi, kun taas Rayn kanssa jään haaveilemaan subwooferista.

 

Paljon parempi Subin kanssa

Onneksi olohuoneessani sattuu olemaan Sonos Sub (käytössäni on yleensä Arc), joten yritän kytkeä sen Rayhyn. Kannattaa huomioida, että TruePlay-tilakorjaus on tehtävä sen jälkeen uudelleen.

Odotetusti ääni muuttuu täysin subwooferin myötä. Bassoa riittää ja elokuvamusiikki ja erikoistehosteet saavat kunnon potkua. Kun avaruusalus lentää ruudun poikki, se tuntuu huomattavasti uskottavammalta.

Haittapuolena on Sonos Subin hinta – subwoofer on kolme kertaa Rayn hintainen, joten tuskin kukaan oikeasti miettii yhdistelmän hankkimista. Jos on kiinnostunut törsäämään Subiin, haluaa varmasti soundbariltakin muhkeampaa suorituskykyä kuin kolmensadan euron laitteelta, eikä taas Rayn ostaja ole valmis maksamaan melkein tonnia subwooferista. Sonoksen olisi syytä lanseerata edullisempi subwoofer!

Ei surroundia

Bassoa ei siis ole, mutta miten on surroundin laita?

Äänikuva laajenee mukavasti kaiuttimen fyysistä leveyttä laajemmalle, mutta ei mitenkään hirveästi. Ray ei pysty korvaamaan parin metrin päässä toisistaan sijoitettua kaiutinparia. Soundbar yrittää kyllä luoda surroundin illuusion, mutta Beamin uusin sukupolvi onnistuu siinä paljon paremmin – ja jopa ensimmäisen sukupolven Beam on parempi.

Aria nyt ei kannata edes mainita, mutta vertasinpa kuitenkin ja totesin, että Arcin äänikuva on huomattavasti leveämpi ja vahvempi. Arc onnistuu jopa huiputtamaan kuulijan uskomaan, että käytössä olisi surround-kotiteatteri. Ray ei pääse lähellekään, vaan toistaa äänikuvan paljon kapeampana. Tälläkin mittapuulla valitsisin mieluummin Beamin kuin Rayn.

Huulisynkkapulma

Lopuksi haluan mainita, että Sony A90J -OLED-televisioni kanssa ääni tuli viiveellä kuvaan nähden. Ei paljon, mutta kuitenkin niin, että sen huomaa. Elokuvan illuusio kärsii kyllä siitä, kun näkee huulten liikkuvan, mutta ääni tuleekin perässä.

Kilpailijat

Jos kolmesataa euroa on maksimibudjetti soundbarille, suosittelisin ennemmin etsimään käytettyä ensimmäisen sukupolven Beamia. Siinä on kaikki, mitä Raysta puuttuu ja vieläpä hiukan parempi äänenlaatu.

Jos valikoima ei rajoitu pelkkään Sonokseen, on parempiakin vaihtoehtoja. TCL TS8132 maksaa vain hiukan enemmän kuin Ray, ja sen mukana tulee subwooferkin. Ja Atmos-ääni.

Samsung HW-S66A tarjoaa sekä HDMI- että optisen liitännän, ja on monessa kaupassa edullisempi kuin Ray. Jos on oikein säästölinjalla eikä haittaa, että Bluetooth on ainoa ratkaisu striimaamiseen, voimme suositella TCL TS8111 -mallia.

Yhteenveto: Sonos Ray

Sonos Ray on moni tavoin oikein hyvä soundbar ja sen hintakin houkuttaa. Monen käyttöön Ray saattaa kuitenkin olla aika hassu valinta.

Dynamiikat ovat kesyt ja äänikuva kapea, mutta se ei ole niin vaarallista. Eikä Dolby Atmoksenkaan puuttuminen. Sen sijaan Ray tarvitsisi kipeästi kaverikseen edullisen subwooferin, mutta toistaiseksi sellaista ei Sonoksen valikoimassa ole.

Melkein anteeksiantamatonta sen sijaan on HDMI-liitännän puuttuminen. Huulisynkkaa ei pysty korjaamaan eikä television kaukosäätimellä voi säätää soundbarin volyymia, mikäli kaukosäädin toimii radiosignaalilla. Pelkkä optinen liitäntä on yksinkertaisesti vanhanaikainen valinta.

Sonoksen perustelu on, että Ray toimii vanhempien televisioiden kanssa. Mutta kuinka vaikeaa olisi ollut varustaa kaiutin sekä optisella että HDMI:llä? Muutkin näyttävät pystyvän siihen.

Sonos on ollut niin innokas luodessaan pienempää ja edullisempaa soundbaria, että lapsi taisi samalla mennä pesuveden mukana.