Samsung S90C seuraa mallistossa S95B:tä, joka oli Samsungin ensimmäinen QD-OLED-malli. S95B:n värintoisto teki erityisen vaikutuksen, ja tämän vuoden mallin pitäisi olla monella tapaa samankaltainen kuin edeltäjänsä.

Lue myös: Samsung S95B – QD-OLED – voittamaton tekniikka?

Samsung S90C vs. LG OLED C3: Design

Ulkonäössä ei ole mitään vikaa: kummatkin OLED-televisiot ovat äärimmäisen litteitä. Sekä Samsung että LG on viimeistelty tyylikkäästi, ja molemmat seisovat vähän tilaa vievän keskijalustan varassa.

Meidän silmiämme Samsungin hivenen linjakkaampi muotoilu miellyttää enemmän. S90C on pikkiriikkisen litteämpi kuin LG C3, kun mittaa varsinaisen OLED-paneelin kohdalta. Tv on helppo koota, sillä jalusta vain napsautetaan paikoilleen ilman ruuveja.

Samsung S90C vs LG OLED C3: Käyttö ja ominaisuudet

Kumpikin eteläkorealaisvalmistaja on ominaisuuksien puolesta aina huippuluokkaa, eivätkä S90C ja OLED C3 tee poikkeusta. Käyttäjäkokemuksessa on kuitenkin selkeitä eroja aina kaukosäätimestä alkaen.

Samsung S90C:n mukana toimitetaan pikkuruinen kaukosäädin, jollainen valmistajan muidenkin mallien kanssa tulee. Kaukosäädin latautuu aurinkokennon tai halutessa USB-C:n kautta, kun kookkaampi LG:n kaukosäädin toimii pattereilla.

S90C pyörii Samsungin oman Tizen-käyttöjärjestelmän voimin. Valikot toimivat nopeasti ja sovellustarjonta on laaja. Suoratoistopalveluita löytyy joka lähtöön, mukaan lukien ilmaisia tv-kanavia tarjoava Samsung TV+.

Kumpaakin televisiota voi käyttää älykodin hubina eli keskusyksikkönä. Sille omistettu kotivalikko näyttää yleisnäkymän kodin kaikista älylaitteista.

Kumpi käyttöliittymä onkaan parempi? Suureksi osaksi kyseessä on tietysti makuasiasta, mutta meistä Samsungin Tizen toimi näpsäkämmin. Valikot ovat järkeviä ja kaukosäädin tuntuu vastaavan käskyihin hieman nopeammin. LG WebOS ei sekään ole hidas, mutta joskus LG vaatii useampia painalluksia, jotta pääsee haluamaansa valikkoon.

<

>

Samsungin ladattava kaukosäädin on huomattavasti kevyempi ja pienempi kuin LG:n Magic Remote. Kuva: Audun Hage

Liitännät

Samsung ja LG ovat oikeastaan yhtä hyviä peliominaisuuksia ja liitäntöjä tarkastellessa. S90C tukee HDMI 2.1 -standardia 48 Gbps:n kaistanleveydellä kaikkien neljän sisääntulon osalta. Niinpä tarjolla on hyvin liitäntävaihtoehtoja niin pelikonsoleita kuin muita highend-lisälaitteita ajatellen. Soundbaria varten on eARC-äänenpalautuskanava.

Kummassakin tv-mallissa on erillinen kuva-asetus ja pelivalikko pelaamista varten. Kummastakin löytyy VRR-tuki (Nvidia G-Sync ja AMD Freesync). LG tukee näyttötaajuuksia 4K/120Hz:iin saakka, kun taas Samsungilla pääsee 4K/144Hz:in asti, mikä ilahduttanee PC-pelaajia.

Samsungin viive peliasetuksella on 10 millisekuntia – se on nopeimpia mittaamiamme.

Formaattien tukemisessa Samsung ei yllä LG:n tasolle. S90C ei tue Dolby Visionia elokuvien eikä pelien osalta, joten optimaalisesta kontrastista huolehtii pelkkä aktiivinen kuvankäsittely (tone mapping).

Hyvä kuvankäsittely onnistuu toki osittain kompensoimaan tätä, mutta olisi hienoa saada Samsung vihdoin Dolby Visionin kelkkaan. Oletteko te kuulolla siellä Samsungilla?

Kuvanlaatu

Kun vertaamme Samsung S90C:tä ja LG OLED C3:a vierekkäin, on kuvanlaadussa enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja. Vaikka televisioiden paneeleissa on käytetty hieman erilaista tekniikkaa, on molemmissa nähtävillä OLEDille tyypilliset ominaisuudet.

Ensinnäkin musta on kummassakin sysimustaa! Hämärät kohtaukset ja tummat taustat ovat johdonmukaisesti tarvittaessa syvän mustia ilman epätasaisuuksia, jotka vaivaavat taustavalaistuja LCD-televisioita.

Kun tausta saadaan näin tummaksi, erottuu kaikki sitä vasten upeasti, jolloin kontrasti on automaattisesti mahtava. Jos vaihtaa OLED-televisioon katseltuaan sitä ennen vuosia vanhaa LCD-tv:tä, leuka taatusti loksahtaa kuvanlaadun eläväisyydestä.

Kirkkaus

Samsungin QD-OLED erottuu LG:stä kuitenkin kirkkaudellaan. Kokonaiskirkkaus on hiukan parempi ja vahvimmat HDR-efektit korostuvat vielä enemmän. Mittaukset vahvistavat havaintomme.

Samsung S90C:n kirkkaus on 10-prosenttisella kuva-alalla vähän päälle 1 000 nitiä, kun LG:llä vastaava luku on 800 nitiä. Samsungin kontrastisuhde on samalla huomattavasti parempi.

Mittaukset valkoisella testiruudulla kertovat kuitenkin vain osan totuudesta.

Samsung S90C onnistuu toistamaan myös päävärit punaisen, vihreän ja sinisen vaikuttavan intensiivisesti ja selvästi vahvemmin kuin LG. Värintoisto on kirkasta, puhdasta ja vahvaa koko spektrillä.

Samalla värit ovat kuitenkin tasapainoiset eivätkä ne toistu ylikylläisinä. Tämä näkyy esimerkiksi Formula 1: Drive to Survive- ja Full Swing -urheiludokumentteja katsoessa. Ferrarit ovat Samsungilla vähän punaisempia ja viheriö vähän vihreämpi, mutta värit eivät tunnu teennäisiltä, vaan ainoastaan realistisemmilta.

Laajempi katselukulma

Vertailun tv:t eroavat toisistaan selvästi katselukulman laajuudessa. Vaikka LG:n kontrasti on erinomainen, vääristyy väritasapaino hieman sivulta katsoessa.

Omillaan sitä ei ehkä niin huomaisi, mutta kahta ruutua vierekkäin verratessa sen näkee selvästi esimerkiksi ihonsävyjen kohdalla.

Samsung S90C onnistuu säilyttämään erinomaisen värintoistonsa katselukulmasta riippumatta, mikä näkyy jälleen etenkin ihonsävyissä. Samsungia voi siis hyvin katsella sivummaltakin, vaikkapa ruokapöydän äärestä, ja nauttia silti samasta kuvanlaadusta kuin keskellä sohvaa istuvakin.

Erikoinen pikselirakenne

Yksi asia kuitenkin kannattaa huomioida QD-OLEDin kohdalla. Tekniikassa punaiset, vihreät ja siniset alapikselit pinoutuvat toisensa päälle kolmiomuotoon. Tämä kuviointi voi aiheuttaa näkyviä punaisia ja vihreitä viivoja.

Toiset ovat herkempiä erottamaan viivat kuin toiset, ja selvimmin kuviointi näkyy läheltä katsoessa (noin 1,5 metrin päästä). Tavanomaisella katseluetäisyydellä pikselit sulautuvat kuvaan eikä kuviointia huomaa.

Äänenlaatu

Samsung S90C:n äänentoisto on melko selkeää ja hyvää. Pohjaan sijoitetut kaiuttimet kuulostavat sinsänsä melko latteilta ja kirkkailta, mutta puhe toistuu hyvin. Bassossa on kohtalaista täyteläisyyttä, joka saa rytmit ja ääniefektit erottumaan ihan mukavasti. Äänenpaine ei tehnyt ihmeempää vaikutusta, mutta television kaiuttimiksi suoritus on riittävä.

LG:n ääni on täyteläisempää. C3:n bassontoisto on muhkeampaa ja volyymia on enemmän kuin Samsungilla. Kun toistamme Netflixistä Taylor Swiftin Reputation-konserttia lujalla äänenvoimakkuudella, täyttää LG huoneen paremmin äänellä kuin Samsung.

Äänen puolesta pisteet menevät siis LG C3 -mallille. Siitä huolimatta useimmat varmasti yhdistäisivät soundbarin televisioonsa, ja kumpikin malli tukee Dolby Atmos -ääntä HDMI eARC-kanavan kautta.

Yhteenveto: Samsung S90C

Samsung on toden teolla hypännyt OLED-kisaan tämän vuoden S90C-mallillaan, joka haastaa LG:n suositun C3-sarjan. Vaikka LG:n formaattituki on laajempi ja äänenlaatu meidän korviimme hieman parempi, vie Samsung voiton kuvanlaadullaan.

Kummankin OLED-tv:n värintoisto on vivahteikasta ja kontrasti upeaa, joten laadukkaasti tuotettujen elokuvien ja sarjojen yksityiskohdat nousevat kauniisti esiin. Kumpikaan ei ole huono vaihtoehto!

Samsung saa kuitenkin hieman enemmän irti kuvasta erityisen vahvalla värintoistollaan, ja se riittää siivittämään Samsung S90C:n voittoon kaksintaistelussa erinomaista LG C3: vastaan.

Samsung S90C (TQ55S90C)

Premium

Myös tässä testissä

LG OLED C3 (55OLEDC3)

Pienin päivityksin pienesti parempi

LG:n suosikkitelevision uusin vuosimalli on täällä entistäkin parempana. Ja entistä kalliimpana.

LG C3 on laadukas tv, jonka liitäntävaihtoehdot ja tuki eri formaateille ovat erinomaiset. OLEDin kuvanlaatu on loistava ja kontrasti hieno.

Kuvanlaatu ei ole merkittävästi parempi kuin viime vuoden mallilla, mutta hinta on silti kalliimpi.

Lue koko testi

Audun Hage

(s. 1981): Toimituspäällikkö. Audun palkattiin LB-toimitukseen 2004, ja hän on ollut mukana kehittämässä LB:n printtiä ja verkkosivustoa. Laatutietoinen Audun tunnetaan erittäin herkkäkorvaisena ja tarkkasilmäisenä journalistina, joka vastaa LB Ääni & Kuvan televisiotesteistä ja tarkistaa toimituspäällikkönä kaikkien muidenkin toimittajien artikkelit.