Samsung Odyssey G6 (G60SD) on 27-tuumainen QD-OLED-pelinäyttö QHD-resoluutiolla (2560 x 1440) ja mahtavilla pelispekseillä: 360 Hz: virkistystaajuus ja 0,03 millisekunnin vasteajalla. Eipähän siis tarvitse huolehtia viiveestä tai kuvan pätkimisestä, kun tekee räiskintäpelissä äkkikäännöksen nähdäkseen raunioissa lymyilevät viholliset ajoissa.
Toisin sanoen lähtökohdat pelaamiselle ovat kohdillaan. Upean OLED-paneelin tarjoaman kontrastin ansiosta näyttöä voisi teoriassa käyttää myös graafiseen työskentelyyn.
Muotoilu ja liitännät
G60SD on minimalistinen näyttö, jota kehystää ohut reunus. Paneeli on erittäin litteä, ja sen takapuolella on RGB-valot, jotka saa synkronoitua toistettavan sisällön mukaan (Core Sync). Näytön jalustaa voi säätää korkeussuunnassa sekä kääntää ja kallistaa, joten ergonomian saaminen kohdilleen on helppoa.
Näytössä on kaksi HDMI 2.1 -porttia, DisplayPort 1.4 ja USB 3.0 -hubi kahdella portilla. USB-C-porttia ei ole, mutta HDMI 2.1 ja DP 1.4 tukevat 4K/120 Hz-signaalia pelikonsoleilta (vaikka näytön resoluutio onkin ”vain” QHD) ja tärkeät peliominaisuudet, kuten ALLM (Auto Low Latency Mode) ja VRR (Variable Refresh Rate) löytyvät.
QD-OLED-tekniikka
Näytön paneeli on QD-OLED-tyyppiä, jonka Quantum Dot -tekniikalla saadaan aikaiseksi erityisen huikea värintoisto. Kaikki OLED-pikselit ovat alkujaan sinisiä, mutta kun ne loistavat pikkuruisilla ”kvanttipisteillä” rei’itetyn kristallin läpi, saadaan luotua kaksi muuta pääväriä eli punainen ja vihreä. Tekniikalla on useita etuja yleisempään valkopohjaiseen OLED-tekniikkaan (WOLED) nähden, kuten parempi kirkkaus, kvanttipisteiden kestävyys ja mahtava katselukulma.
Samsung lupaa eläväisiä värejä, todella syvää mustaa (koska jokainen pikseli on itsenäinen ledvalonsa) ja huikeaa kirkkautta. Olen testannut näytön läpikotaisin arvioidakseni sen kuvanlaatua, pelisuorituskykyä ja -ominaisuuksia sekä nähdäkseni, sopiiko näyttö myös graafiseen työhön ja tekstinkäsittelyyn.
Kuvanlaatu
QD-OLED-paneeli tarjoaa vaikuttavaa kontrastia ja värikylläisyyttä, kuten OLED-tekniikalta sopii odottaakin. Musta on aivan sysimustaa ja valkoisin valkoinen toimii upeana vastavoimansa tummille varjoille. Mittasin kirkkaudeksi 185 nitiä, mikä on vähemmän kuin Samsungin ilmoittama 250 nitiä ja huikeasti vähemmän kuin IPS-paneeleilla tyypillinen 1 000 nitiä. Kirkkaus vaikuttaa silti todella vahvalta, sillä kontrasti syvän mustiin varjoihin on niin iso.
2560 x 1440 pikselin resoluutio on hyvä kompromissi kuvien yksityiskohtien ja nopeuden välillä, eikä se vaadi läheskään niin paljon näytönohjaimelta kuin 4K-näyttö. Miinuspuoliakin tällä tekniikalla on, etenkin tekstinkäsittelyä ja graafista työtä ajatellen.
Kuvanlaatu tehdasasetuksilla
Kun näytön ottaa käyttöön, vaatii kuvanlaatu hieman säätelyä. Ensinnäkin kaikki kuva-asetukset ovat aika vaimeita, sillä kirkkaus on asetettu 50-portaisella asteikolla tasolle 6. Asetan ensin kirkkauden täysille saadakseni kuvaan enemmän painetta, mikä parantaakin kuvaa heti.
Lähes kaikilla kuva-asetuksilla on liikaa keltaista paitsi Game Standardilla ja Customilla – mukaan lukien siis myös neutraaliksi tarkoitetulla Graphic-asetuksella. Kun vertaan näyttöä kalibroituun MacBook Pro M3 Maxiini, on Game Standard lähimpänä, ja se on paras valinta sekä peleille että grafiikalle.
Jotta väreistä saisi neutraalimmat, voi käyttää kolorimetriä, kuten Datacolor SpyderX:ää. QD-OLED:lle ei kuitenkaan ole olemassa omaa väriprofiilia, joten silläkään ei pääse ihan maaliin asti. Tarvitaan edelleen pientä säätöä: lasken valkotasapainon vihreää väriä neljä pykälää alemmas ja nostan värikylläisyyden 30:sta 35:een.
Pelisuorituskyky
360 Hz:n virkistystaajuus ja salamannopea 0,03 millisekunnin vasteaika tekevät Odyssey G6:sta äärimmäisen kovan pelinäytön. Liikkeet toistuvat sulavasti ja täysin ilman ghosting-ilmiötä tai sumentumista. Aiemmin OLED-tekniikalla on ollut pientä hankaluutta liikkeiden sumentumisen kanssa, mutta tässä siitä ei tosiaan näy jälkeäkään. Sokkotestissä tuskin huomaisi mitään eroa TN-pohjaiseen 360 Hz:n näyttöön.
VRR:n ja Adaptive-Syncin ansiosta näyttö mukautuu PC:stä tai pelikonsolista tulevaan signaaliin, ja ALLM laittaa pelitilan päälle automaattisesti.
HDR-suorituskyky on vaikuttavaa, kun samassa kuvassa on sekä syvää mustaa että kirkkaita valoja. Eron perinteiseen LCD/LED-näyttöön huomaa selvästi etenkin tummanpuhuvissa peleissä. Varjojen yksityiskohdat ovat aivan eri luokkaa, ja vaikka HDR400 edellyttää oikeasti vähintään 400 nitin kirkkautta, on VEISA:lla uusi sertifikaatti OLED-näytöille: HDR400 True Black. HDR-efektien toistuminen ei vaadi niin paljon valoa, kun musta on näin syvää kuin tässä.
En erityisemmin ole innostunut Windowsin tavasta käyttää HDR:ää, sillä efekti vaihtelee käytetystä sovelluksesta riippuen, mutta peleissä ja elokuvissa HDR onnistuu kuitenkin täyttämään tehtävänsä.
Entä grafiikat ja muu työ?
QD-OLED ei ole ihanteellinen näyttö tekstityöhön, etenkään kun mustalla pohjalla on valkoista tekstiä, sillä tekstin reunat värittyvät. Se johtuu osapikselirakenteesta, ja korkeampi resoluutio, kuten 4K, ratkaisisi ongelman.
Macin käyttäjillä ongelma on pienempi, sillä macOS ei muotoile tekstiä erityisesti LCD-näytön osapikselirakenteen mukaan, vaan itsenäisesti. Teksti ei silti näytä täydelliseltä QD-OLED-näytöllä. Graafisten suunnittelijoiden ja tekstinkäsittelijöiden kannattaakin mieluummin harkita vähintään 4K-resoluution OLED-näyttöä.
Yhteenveto
Samsung G60SD on poikkeuksellinen 27-tuumainen QD-OLED-näyttö pelaamiseen. Se yhdistää salamannopean suorituskyvyn erinomaiseen kuvanlaatuun, syvään mustaan ja hyviin säätömahdollisuuksiin. Kallishan se on, mutta vastineeksi saa huippuluokan tekniikkaa, joka todella nostaa pelikokemukset uusiin ulottuvuuksiin.
Teksti- ja graafisessa työssä QD-OLED-näytöillä on edelleen heikkoutensa, ja sellaiseen käyttöön suosittelen korkeamman resoluution näyttöä. Mutta pelaamiseen suosittelen lämpimästi Samsung Odyssey G6 -näyttöä!
Lue myös: Samsung Odyssey OLED G8 – Vihdoin pelinäyttö, joka taipuu myös toimistokäyttöön
