Philips osallistuu premium-luokan täyslangattomien kilpailuun Fidelio T1 -kuulokkeillaan. Tässä hintaluokassa vastassa ovat esimerkiksi Bowers & Wilkins PI7, Devialet Gemini ja Bang & Olufsen Beoplay EQ. Philipsin napit ovat itse asiassa 20 prosenttia kalliimmat kuin Sonyn tuorein lippulaivamalli WF-1000XM4. Aikamoinen investointi!
Kunnon vastamelua
Philipsin tärkein myyntivaltti on valmistajan pitkä ja harras paneutuminen vastamelun kehittämiseksi, sillä tässä versiossa on oma asetuksensa jopa tuuliselle säälle. Tuuli on vastamelulle suurin haaste, sillä se vaatii jatkuvaa korjaamista, jotta äänenpaineen nopeat vaihtelut saadaan vaimennettua oikein. Jos vastamelu toimii vähän sinne päin, riskinä on jopa tuulimelun voimistuminen! Niin kävi esimerkiksi kollegalleni John Hvidlykkelle, kun hän testasi kalliita B&O Beoplay HX -kuulokkeita.
Kaikki on isoa
Hintalapun lisäksi kokoa on myös kotelolla – se on suurimpia koskaan näkemiäni ja pullottaa kovasti farkkujen taskusta. Iso koko ei ole vain huono puoli, sillä se antaa tilaa suurelle akulle, josta saa jopa 35 tuntia soittoaikaa. Myös itse kuulokenapit ovat isoja, jotta niihin mahtuu laadukasta elektroniikkaa ja tarpeeksi sisäistä volyymia vahvaa bassontoistoa varten. Myös napeissa on kunnon akut, joten niiden oma akunkesto on 13 tuntia ennen kuin tarvitsee kääntyä kotelon puoleen.
Sovitteita on monta paria: memory foam -sovitteita on kolmea kokoa ja silikoniversioita peräti kuutta kokoa. On siis aika varmaa, että jokainen löytää itselleen sopivan parin. Minun tapauksessani M-koon memory foam -sovitteet olivat parhaat. Kuulokenapit työntyvät korvista aika lailla, enkä valitsisi näitä ensisijaisesti lenkkeilyyn.
Tehty hyvää ääntä varten
Philips on panostanut Fidelio T1 -kuulokkeissaan äänenlaatuun: AAC- ja SBC-koodekkien lisäksi se tukee LDACia, joka on Sonyn kehittämä, erityisen laajaa Bluetooth-kaistaa käyttävä koodekki. Äänenlaatu sitä käyttäen on jopa CD-tasoista (16 bittiä/44,1 kHz), ja myös tuki korkearesoluutioiselle äänelle 96 kHz:iin saakka löytyy. Se ei tosin tarkoita häviötöntä ääntä. LDAC edellyttää Android-puhelimen käyttöä, eli iPhonen omistajat joutuvat tyytymään tavalliseen AAC-ääneen, mikä ei myöskään ole lainkaan hullumpi vaihtoehto.
Philips Headphones -sovelluksesta valitaan vastamelun, tuulivaimennuksen ja ympäristöäänten väliltä. Saman voi hoitaa myös näpelöimällä kuulokenappeja. Sovelluksessa tarjolla on myös erilaisia ääniasetuksia, jotka on nimetty kuvaavasti: Bass, Powerful, Voice ja Treble. Valitsemalla neutraaliasetuksen saa korostukset pois. Valitettavasti manuaalista taajuuskorjainta ei ole. Jos Philipsillä luetaan tätä testiä, niin laittakaa ylös: haluamme sellaisen jonkun tulevan päivityksen yhteydessä.
Philips Fidelio T1:n äänenlaatu
Philips on selvästi keskittynyt täyteläiseen bassoon ja erottuvaan diskanttiin näiden kuulokkeiden kohdalla. Bea Millerin Playground (mahtavasta Arcane-animaatiosarjasta) soi rumpu- ja bassorytmeiltään todella voimakkaasti – syvät bassoäänet oikein vyöryvät korvakäytävään!
Äänikuva soi tasaisen miellyttävästi koko leveydeltään, syntikat toistuvat raikkaina ja Bean laulu kirkkaana. Alemmassa keskirekisterissä voisi olla hiven enemmän täyteläisyyttä, sillä nyt se jää hiukan ohueksi. Kun laitan päälle Voice-asetuksen, tilanne korjaantuu, ja asetus tuntuu itse asiassa kaikkein lineaarisimmalta vaihtoehdolta, sillä muut vaimentavat keskirekisteriä liikaa joko bassoon tai diskanttiin nähden.
Syväbassorekisteri iskee kovaa ja raskaasti, mutta keskibassolla menee huonommin. Bassorummun ja rumpujen keskirekisteri saisi olla tarmokkaampi, ja jopa bassokitara jää vähän laimeaksi. Diskantin keski- ja alareksiterissä taas on hieman liikaa energiaa, noin 5 kHz:n kohdalla. Se saa musiikin kuulostamaan toisinaan hieman kovalta ja karkealta.
Klassinen musiikki
Klassinen soi ehdottomasti paremmin LDAC:a kuin AAC:tä ja SBC:tä käyttäen, mikä on Android-käyttäjille hyvä uutinen. Mozartin konsertto nro 21 C-duurissa saa ilmavuutta viuluihin, laajempaa tilantuntua ja kaikkinensa eläväisemmän soinnin ja pidemmän jälkikaiun.
Philips jää tässä suhteessa silti jälkeen, kun vertaa Bowers & Wilkins PI7– ja Devialet Gemini-malleihin, joissa molemmissa on lämpimämpi sointi. Ja kyllähän Sony WF-1000XM4 soi omiin korviini paremmin myös. Jos haluaa päästä halvemmalla, on Nura NuraTrue loistolöytö, jossa basso soi vähintään yhtä tuhdisti mutta sointi on kirkkaampi ja erottelevampi kuin Philipsillä.
Luokkansa johtavaa vastamelua
Sen sijaan Philips vakuuttaa vastamelullaan. Se on tehokas ja saa oikeasti tuulenpuuskat hiljenemään todella hyvin. Kuulokkeissa on sidetone, eli puheluissa ja videotapaamisissa saa päälle ominaisuuden, jossa kuulokkeiden käyttäjä kuulee oman äänensä.
Puheluissa puheentoisto on erittäin hyvää, suorastaan parhaimpia nappikuulokkeista kuulemiani. Toisin sanoen Fidelio T1 ansaitsee paikkansa markkinoilla, vaikka äänenlaatu itsessään ei riitä perustelemaan korkeaa hintaa.
Yhteenveto: Philips Fidelio T1
Philips Fidelio T1 on ylellinen ja todella suuri kuulokemalli. Latauskotelo mahtuu hädin tuskin housuntaskuun, mutta menee sentään takintaskussa. Myös kuulokenapit ovat kookkaat eivätkä siten ehkä sovi kaikille, joskin mukana tuleva harvinaisen laaja sovitevalikoima helpottanee asiaa.
Puheluiden laatu tekee vaikutuksen, ja vastamelu toimii juuri kuten pitääkin ja vähän paremminkin, sillä se oikeasti vaimentaa jopa tuulenpuuskat.
Musiikin kohdalla äänenlaatu on hyvä, etenkin jos käyttää Android-puhelinta ja LDAC-koodekkia. Puhtain keskirekisteri on Voice-asetuksella. Sointi on vähän kova ja kylmä, ja keskibasso on turhan ponneton syväbassoon nähden. Hyvästä äänestä olisi saanut vieläkin paremman, jos sovelluksessa olisi manuaalinen taajuuskorjain.
