Ajaton design ei koskaan mene pois muodista. Mutta kun kamerat muuttuivat analogisista digitaalisiksi, muuttui myös niiden muotoilu.
Analoginen suljin ja valotusrengas on korvattu napeilla. Jos haluaa lukea digikameran asetuksista, voi tarkistaa kaiken kameran omalta LCD-ruudulta.
Nikon Z fc tekee virkistävän poikkeuksen. Se on digikamera, jossa on analogiset säätimet aivan kuten 70–80-lukujen Nikon FM- ja Nikon FA -malleissa. Z fc -kamerassa ISO-luvun, valotuksen ja suljinajan voi tarkistaa säätörenkaasta – myös silloin, kun kamera ei ole päällä.
Aukon säädön sen sijaan näkee vain pienestä LCD-näytöstä, joka on ahdettu suljinrenkaan ja valotuksen kompensaatiota säätävän pyörän väliin – siitä on lähes mahdoton saada selvää.
Vaikka kamera ulkonäöltään muistuttaa klassista analogista kameraa, löytyy harmaan kuoren alta tosiasiassa digitaalinen Nikon Z50. Nikon Z50 on kompakti järjestelmäkamera 20 Mp:n APS-C-formaatin CMOS-kennolla. Speksit ja näin ollen myös kuvan- ja videonlaatu ovat siis samat molemmissa.
Ero onkin käytössä.
Tunnettua tekniikkaa
Analoginen ohjaus tekee kameran käytöstä saumattomampaa, kun kaikki asetuksetkin ovat kerralla näkyvissä. Näytön voi sammuttaa ja silti yleiskuva on koko ajan saatavilla. Etsin ei ole täynnä informaatiota, ja tuntuu vapauttavalta asettaa suljin automaattinopeudella ja keskittyä säätämään valotusta ohjelmoitavasta säätöpyörästä.
ISO-luvun säätöpyörän vierestä valitaan ohjelma-automatiikka, priorisoitu automatiikka tai manuaalikäyttö. Vihreä Auto-asetus kertoo kameran hoitavan ISO-luvun, valotuksen, autofokuksen ja muut sellaiset.
Jos haluaa tehdä säädöt manuaalisesti, käännetään pyörä M-asentoon, valitaan suljinnopeus oikealta ja valotus sulkimen alta – aukko näkyy pieneltä näytöltä. Kuten useilla Nikonin malleilla, ei ISO-asetusta voi muuttaa valitusta arvosta automaattiseksi, vaan ensin on mentävä valikkoon, valittava ISO ja sitten valittava Auto ISO. Jotenkin tarpeettoman hankalaa.
Video
Sulkimen alla kytkin, josta valitaan stillkuvien ja videon kuvaamisen väliltä. Videota saa tallennettua Full HD:sta aina 120 fps:n UHD 4K -laatuun saakka.
Koska Z fc on käytännössä Z50, on kamerassa sama autofokus, kuvanopeus 11 kuvaa/s, 4K/30p-video sekä erinomainen kuvanlaatu. Z fc:stä puuttuu kädensija ja sisäänrakennettu salama, jotka Z50:stä löytyvät. Z fc:hen on saatavilla erillinen kädensija (GR-1), joka kiinnittyy helposti kameran pohjaan.
Objektiivi
Kameraan on saatavilla FTZ-objektiivisovitin, jota tarvitaan, kun halutaan käyttää Nikonin F-sarjan objektiiveja. Joillekin kuvaajille tämä lienee ratkaiseva tieto, sillä harvat Nikonin objektiivit käyvät Z fc -malliin (tai Z50:een). Z DX 16-50mm f3.5-5.6 VR on toinen yhteensopivista zoom-objektiiveista, toinen on Z DX 50-250mm f4.5-6.3 VR.
Nikon on ilmoittanut julkaisevansa 18–140 mm:n zoomin Z50-kameralle, mutta toistaiseksi sitä ei ole näkynyt.
Uusi Z 28 mm f2.8 SE käy myös, ja sitä käytimme testissämmekin. Se vastaa 42 mm:n polttovälin täysformaattiobjektiivia. Kahdessa zoomissa on sisäänrakennettu kuvanvakain, joka 28:sta – ja kamerasta itsestään – puuttuu.
Parempi autofokus
Fyysisesti autofokus on sama kuin Z50-mallissa, mutta stillkuviin ja videoihin on lisäksi kasvoihin ja silmiin tarkentava ominaisuus, joka toimii myös kissoja ja koiria kuvatessa.
Z50:n tapaan Z fc -mallia ei ole varustettu kuulokeulostulolla, vaan siinä on vain mikrofonisisääntulo. Nikon myy kameraa myös vloggaripakkauksena, johon kuuluu Sennheiserin mikrofoni, kaukosäädin sekä Smallrig-kädensija/jalusta.
Kuvanopeus on erinomainen 11 kuvaa sekunnissa tai 9, jos tallennusmuotona on 14-bittinen RAW.
Kamerassa on 20 filtteriä kuten Z50-mallissakin, ja niitä voi lisäillä kuviin maun ja aiheen mukaan.
Kuvanlaatu
Z fc:n testikuvat osoittavat, että kamera tarjoaa yhtä laadukasta kuvaa ja videota kuin Z50. Kompakti 16–50 mm:n zoom ei ole yhtä terävä kuin 28-millinen objektiivi, mutta muuten kuvanlaatu on teknisesti samanlainen.
Uusi 28 mm:n objektiivi (joka on oikeastaan 42 mm), ei varsinaisesti tarkenna salamannopeasti. Se toimii silti tarpeeksi nopeasti katu- ja matkakuvaukseen, ja se on terävä koko aukkoalueelta f2,8:sta saakka. Eikä vinjetöintiä tai vääristymiäkään näy.
JPEG-kuviin tulee kaunis väriavaruus ja värintoisto on virheetöntä. Kuvatiedostoissa on erittäin hyvä dynaaminen alue, ja jos tallentaa 14-bittisinä RAW-kuvina, jää jälkikäsittelyyn runsaasti työstämisvaraa. Z50:n tapaan kohina pysyy hyvin kurissa ISO 3200:een asti ja ISO 6400:n jälkeen alkaa näkyä heikkoa rakeisuutta.
4K-videolaatu on erittäin hyvä: kuva on terävä ja yksityiskohdat erottuvat upeasti. Kuva-alaa ei rajaudu pois, ja rolling shutter -efektiä on vain maltillisesti.
Kilpailijat
Tässä luokassa ei voi jättää Fujifilmiä huomioimatta. X-T30 ja X-S10 ovat samaa luokkaa kuin Z fc. Niin myös aiemmin mainittu Nikonin oma Z50 sekä Sony a6400. Viimeksi mainitun autofokus on parempi ja akunkesto huomattavasti parempi, kun taas Fuji-kameroilla – etenkin X-T30-mallissa – on samanlaista retrofiilistä kuin Z fc -mallissa. Kuvanlaadussa erot ovat pieniä, mutta Fujifilmin kameroissa yksityiskohdat erottuvat hieman paremmin, ja niissä on sisäänrakennetut kuvanvakaimet.
Kilpailijoilla, varsinkin Fujifilmillä, on myös laajempi valikoima objektiiveja kuin Nikonilla APS-C-kennollisiin Z-sarjan malleihinsa.
Yhteenveto
Meistä Nikon Z fc on paljon onnistuneempi kamera kuin Nikon Df, joka oli Nikonin ensimmäinen retroiluyritys. Z fc:llä kuvaaminen on pientä juhlaa: tarkennus on nopeaa, säätövaihtoehdot näkyvät yhdellä silmäyksellä ja kameran muotoilu erottuu positiivisesti joukosta. Kuten Z50:n kohdalla, jäimme kaipaamaan terävämmällä resoluutiolla varustettua etsintä sekä kuvanvakainta. Käytön mukavuus ja kuvanlaatu tekevät kuitenkin Nikon Z fc todella kiinnostavan vaihtoehdon tässä hintaluokassa.