Joskus kannattaa vain keskittyä siihen, missä on hyvä. Esimerkiksi Nikon on tunnettu loistavien peilillisten järjestelmäkameroiden tekijänä, ja pitäytyykin siinä. Suurten järjestelmäkameroiden myynti on ollut laskussa jo jonkin aikaa, mutta Nikon ei näytä välittävän tästä trendistä.

Asiakkaan kannalta se on erinomainen asia, vaikka osakkeenomistajat voivatkin olla eri mieltä.

Nikon peilikamerat ovat järjestään hyviä, aina 3000-sarjan edullisimmasta mallista sikakalliiseen D5-malliin. Objektiivitkin ovat kunnossa ja jopa Nikonin tavallinen muoviobjektiivi tarjoaa erittäin hyvän kuvanlaadun. On siis melko varmaa, että Nikonilla saat hyviä kuvia. Mutta millä niistä?

Edullinen D3400 sopii hyvin aloittelijoille tai heille jotka muuten vain haluavat pienen, kevyen ja helppokäyttöisen kameran. Jos heittää tiskiin hieman enemmän rahaa, saa edistyneemmän D5600-kameran, joka sopii vaativammille kuvaajille. Budjettia vielä kasvattamalla saa täysikokoisen järjestelmäkameran tai meidän suosikkimme, Nikon D500:n.

Se on valitettavasti kalliimpi kuin kaksi aiemmin mainittua, mutta nytpä tarjolla on melkeinpä samoilla ominaisuuksilla varustettu kamera kuin D500, mutta paljon pienempään hintaan.

Nikon D7500:ssa on sama 20,9 megapikselin kenno kuin D500:ssakin, mutta fokuspisteitä hiukan vähemmän – 51 pistettä 153:n sijaan – ja hitaampi kuvanottonopeus (8 fps).

Käännettävässä kosketusnäytössä matalampi resoluutio, ja muistikorttipaikkoja on kahden sijaan vain yksi. Muuten tärkeimmät ominaisuudet ovat kuin D500-mallissa. Esimerkiksi 4K-videokuvaus onnistuu, mikrofoni- ja kuulokeliitännät löytyvät ja saatavana on vedenkestävä suoja ohjelmoitavilla napeilla.

Tämä on ennen kaikkea kokeneille kuvaajille tarkoitettu kamera, mutta sopii kyllä myös aloittelijoille.

Kameran runko on D500-mallia pienempi mutta muuten samanlainen. Ergonomiakin on puuttuvaa ohjaustikkua lukuun ottaen kuin D500:ssa. Ohjaustikkua jäimme vähän kaipaamaan, sillä tikulla oli helpompi valita etsimessä fokuspisteitä kuin nuolinäppäimillä.

D7500-mallissa on kuitenkin jotain, mitä D500:ssa ei: nimittäin sisäänrakennettu salama. Se ei ole ainoastaan kätevä vaan toimii myös laukaisijana Nikonin langattomille salamoille.

 

4K-ominaisuudet

Videokuvateesa kamera rajaa osan kuvasta, joten kuvan leveys täytyy kertoa 1,5:llä. Tunnetusti se teleobjektiivin kanssa etu, mutta laajakuvaobjektiivia käytettäessä haitta. Niinpä 28 mm:n laajakuvaobjektiivi vastaa 42 mm:n objektiivia vaihdettaessa still-kuvauksesta 4K-videoon.

4K-video tarkoittaa 3840 x 2160 pikselin resoluutiota 30, 25 tai 24 fps:n nopeudella, ja aukkoa voi säätää samalla, kun kuvaa. Samoin fokusointi kosketusnäyttöä painamalla onnistuu kuvauksen aikana.

Nopeus

Kamera on edeltäjäänsä huomattavasti nopeampi, ja yksi nopeimmista peilillistä järkkäreistä. Live-kuvaa lukuun ottamatta autofokusointi laahaa perässä, kun yrittää tarkentaa liikkuvaan kohteeseen. Action-kuvauksessa kannattaakin käyttää etsintä. 3D-fokus pysyy hyvin kohteen perässä, ja nopeus 8 kuvaa/s pitää huolen siitä, että suurin osa kuvista toistuu tarkkoina. Sarjakuvaus onnistuu jopa 100 kuvaan asti, tai noin puoleen siitä, jos tallentaa kuvat raakaformaatissa (14-bittinen lossless). Suoritus on itse asiassa todella hyvä kameraksi, jota ei ole tarkoitettu erityisesti urheilukuvaukseen.

Kamerassa ei ole 153 fokuspistettä ja 99 ristipistettä kuten D500-mallissa, vaan D7500-mallissa on tyytyminen 51 fokuspisteeseen, joista 15 ristipistettä on herkempiä. Autofokusta voi hienosäätää, eli sen voi kalibroida toimimaan ihanteellisesti eri objektiiveille. Niinpä on mahdollista esimerkiksi tehdä yhdestä objektiivista taka-alalle tarkentava versio, joka jättää lähellä olevat kohteet epätarkoiksi.

Kamerassa on 180 000 väriherkkää valosensoria kuten D500:ssakin, mikä tekee värintoistosta erinomaista ja valotuksesta lähes joka kerran täydellistä.

Käyttö

Kamera on yhdestä korttipaikastaan huolimatta UHS-II-yhteensopiva, joten siihen saa markkinoiden nopeimman SD-muistikortin. Siitä on hyötyä sarjakuvauksessa ja kuvatessa 4K-videota 144 Mbit/s tiedonsiirrolla. Niinpä tiedostokoot ovat suurempia kuin HD-videolla.

Akku kestää paremmin kuin peilittömissä kameroissa, nimellisesti noin 950 kuvaa yhdellä latauksella. Käytännössä yhdellä latauksella saa vähintään 200–300 kuvaa – ainakin, jos ei räpsyttele salamaa.

Kameran suoja on D500:aan verrattuna kevyempi ja pienempi. Se on säänkestävä ja ote on hyvä, kuten ergonomiaan panostavalla Nikonilla yleensäkin. Jos olet aiemmin käyttänyt Nikonia, ei käyttöohjeelle varmaankaan ole tarvetta. Muiden kannattaa vilkaista tärkeimpiä ohjeita, joiden läpikäyminen ei vie kauaa aikaa.

Etsin on kohtalaisen suuri, 0,94 % suurennuksella, ja se näyttää koko kuva-alan. Etsimeen saa päälle ristikon, joka helpottaa sommittelua.

Kuvien ja videon siirtäminen onnistuu wifiä tai Nikonin Snapbridgeä käyttämällä, joten kuvat saa puhelimeen halutessaan jo kuvaottohetkellä.

 

Entäs Nikon D500?

Kun yhtäläisyyksiä on näin paljon, on valinta vaikea. Päätyäkö D500- vai D7500-kameraan? Hinta on varmastikin tärkeä valintakriteeri, maksaahan D500 monta sataa euroa enemmän kuin D7500. Jopa Nikonin Nikkor 18–140 mm:n zoom-objektiivin kanssa D7500 on huomattavasti edullisempi.

Lisärahan vastineeksi saa parempaa akunkestoa, suuremman etsimen ja paremman kosketusnäytön, kaksi lisäkuvaa per sekunti ja suurempi kuvapuskuri. Nämä asiat ovat tärkeitä, jos kuvaa paljon liikkuvia kohteita, etenkin pitkissä sarjoissa.

Kalliimmassa mallissa on myös kätevä ohjaustikku, mutta pääasiallinen kriteeri D500:n valintaan on suurempi tarkennusalue, jossa on kolme kertaa enemmän tarkennuspisteitä. Sen ansiosta kameran ominaisuudet toimivat paremmin vaativissakin olosuhteissa tehden D500:sta parhaan ammattilaiskameran urheilu- ja actionkuvaukseen.

Vertailukelpoinen kuvanlaatu

D7500:n kuvanlaatu on lähes identtinen D500:n kanssa. Liikkuvat kohteet toistuvat tarkkoina ja virheettömällä valotustarkkuudella. Kuvien dynamiikka on myös huippuluokkaa. Korkeilla ISO-arvoillakin kohinaa on minimaalisesti, ja tässä asiassa D7500 voittaa Canon EOS 80D -kameran.

Dynamiikan ansiosta yksityiskohdat erottuvat myös tummista kuvista ja värintoisto on erinomaista jopa korkeilla ISO-luvuilla.

Jopa ISO 6400:ssa hämärässä valaistuksessa rakeisuutta on niin vähän, että sitä ei ole välttämätöntä korjailla jälkikäteen. ISO 12 800:ssa – jossa useimmat kamerat sameuttavat kuvan selvästi – näkyy hienojakoista rakeisuutta, ja kuvia saa helposti ISO 25 600:ssa ilman häiritseviä värivääristymiä. Pahaksi kuvanlaatu menee vasta todella korkeilla ISO-arvoilla – yli 51 200 – jolloin kuvat ovat niin sameita, että niiden jälkikäsittely on hankalaa.

Värintoisto on neutraaleimpia mitä löytyy, ja sen ansiosta ihon sävyt toistuvat erityisen hienoina. Mahtava kamera muotokuvaukseen, siis. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Sony a6500:lla ihon sävyihin tulee hieman punertava vivahde.

Eddeltäjäänsä Nikon D7200 -malliin verrattuna kehitystä on tapahtunut etenkin käyttäjäystävällisyydessä, kuvanopeudessa ja tarkennusnopeudessa. Kilpailijaan Canon EOS 80D:hen verrattuna eroja ei juuri ole, paitsi että Canonilla ei ole 4K-videota.

Lähin kilapilija on Sony a6500, joka tarjoaa 11 fps:n kuvausnopeuden, jopa 300 kuvan sarjakuvausmahdollisuuden (100 raakatiedoistoina), 425 tarkennuspistettä, nopean autofokuksen ja 4K-videon. Mutta se on kalliimpi kuin D7500.

Johtopäätökset

Nikon D7500 on ehkä paras peilillinen järjestelmäkamera – ei vain aloittelijoille, vaan myös edistyneimmille kuvaajille, ja etenkin urheilua tai muuten liikkuvia kohteita kuvaaville. Nopeimmat vaihtoehdot ovat Sonyn ja Olympuksen peilittömät kamerat. Niissä ei kuitenkaan ole samanlaista valinnanvaraa objektiivien ja muiden lisävarusteiden suhteen, ja ne suoriutuvat huonommin korkeilla ISO-luvuilla heikossa valaistuksessa. Valokuvaajille, jotka haluavat korvata vanhan Nikoninsa nopeammalla ja paremmalla kameralla, on D7500 itsestään selvä valinta.