Erinomainen laatu ja kirkas soundi tekevät Ruarkin laitteesta houkuttelevan vaihtoehdon. Valitettavasti se on myös kallein pikkusoitin, jonka olemme aikoihin testanneet, ja siitä puuttuu joitakin ominaisuuksia, joita nykyaikaisessa soittimessa saisi olla.

R4 mk III saa useimmat muut pienet stereolaitteet näyttämään homssuisilta tiukan linjakkaan muotoilunsa ansiosta. Pähkinäpuuviilulla verhottu soitin tuntuu miellyttävältä ja näyttää upealta.

Verkkoliitäntää ei ole, ja myös wifi loistaa poissaolollaan – monihuonesoitto ei siis ole mahdollista. Sisäänrakennettuja musiikkipalveluitakaan ei ole, vaan suoratoisto onnistuu vain kännykästä Bluetoothin kautta. Se on kuitenkin mallia aptX, eli äänenlaatu on hyvä kännykästäkin soitettuna.

Tyylikkäässä laitteessa on CD-soitin ja FM/DAB+ -radio. Analogisten liitäntöjen lisäksi soittimessa on USB-sisääntulo ja optinen sisääntulo, jolla saa television äänen soimaan laitteesta. Näin televisiosta saa paljon parempaa ääntä ulos.

Ruark ei ole nimittäin panostanut vain kauniiseen kuoreen. Pinnan alta paljastuu kaksi 8 cm:n kokoista täysrekisterielementtiä ja 14 cm:n subwoofer sekä 80 watin verran tehoja, joten Ruarkin soundissa riittää potkua.

Äänenlaatu

Äänikuva on poikkeuksellisen selkeä ja fokusoitunut. Basso pysyy hyvin kontrollissa ja on melko syvä. Laite jaksaa soittaa myös korkealta. Soitin pystyy täyttämään suurenkin huoneen musiikilla. Surround-vaikutelmaa saa aktivoimalla 3D-äänen, joka luo tunteen laajemmasta äänikuvasta.

Bassoa ja diskanttia voi säätää, ja jälkimmäinen voi olla tarpeen. Diskantti saattaa nimittäin äityä aggressiiviseksi, etenkin jos tykkää soittaa kovaa.

Trondheimsolistenesin jouset, etenkin Benjamin Britten, kuulostavat ohuemmilta ja terävämmiltä kuin Technics Ottavan soittimella. Ruark on kuitenkin himpun parempi kuin synkempi ja suljetumpi Como Audio Musica, ja aivan eri luokassa kuin Pure Evoke.

Johtopäätökset

Ruark R4 kuulostaa yllättävän hyvältä – vaikka keskirekisteri soi makuumme liian latteasti – näyttää hyvältä ja edustaa laatua, joka perustelee suureksi osaksi kalliimman hinnan. Ei voi kuitenkaan olla ajattelematta, että aika on ajanut ohi Ruarkin soittimesta. Jos äänenlaatu on ykköskriteeri, tämä on hyvä valinta, mutta silloin jää paitsi suoratoistopalveluista ja muista ominaisuuksista, joita monet pitävät tänä päivänä itsestäänselvyyksinä. Ainakin tässä hintaluokassa.

Myös tässä testissä

Yamaha TSX-B235D

Edullista minihifiä

Yamahan soitin toimii erinomaisena kakkosstereona.

Kompakti ja hyvänkuuloinen soitin, joka mahtuu siististi pieneenkin tilaan.

Vaatimaton varustelu, ei monihuonesoiton mahdollisuutta eikä suoratoistopalveluita. Volyymin noustessa ääneen tulee häiriötä.

Lue koko testi

Pure Evoke C-F6

Kaikki tarvittava

Pure pystyy samaan kuin Hama, mutta näyttää paremmalta.

Ominaisuuksissa ei ole valitettavaa, vaan kaikki tarvittava löytyy Spotifystä monihuonesoittoon. Tyylikäs design.

Äänenlaatu on ihan ok, mutta ei enempää.

Lue koko testi

Technics Ottava f SC-C70

Melkein täydellinen

Technicsin soittimessa on lähes kaikki tarvittavat ominaisuudet ja todella hyvä soundi.

Ääni on hieno, ja siä voi säätää automaattisesti ympäristön mukaan. Laatu on poikkeuksellisen hyvä – tämän lähemmäs oikeita stereoita ei pääse!

Kallis. Ylärekisteristä puuttuu hieman fokusta. Ei mahdollista yhdistää monihuonejärjestelmään.

Lue koko testi

Como Audio Musica

Nätti pikkujätti

Comon stereosoitin tarjoaa koko paketin monihuonesoittoineen kaikkineen.

Hyvän kuuloinen stereosoitin näppärästi toimiva monihuonejärjestelmä, tuki useille musiikkipalveluille. Helppokäyttöinen.

Ei syväbassoa, mutta muuten valitettavaa on vaikea keksiä.

Lue koko testi

Hama DIR3500MCBT

Paljon toimintoja, vähän viehätysvoimaa

Digiradio, CD-soitin, Spotify ja mahdollisuus monihuonesoittoon – kuulostaa hienolta, mutta ne eivät riitä.

Paljon ominaisuuksia, kuten monihuonesoitto ja Spotify, jotka usein löytyvät kalliimmista laitteista.

Ulkonäkö on muovinen eikä äänenlaatukaan vakuuta.

Lue koko testi

Lasse Svendsen

Päätoimittaja. Lasse on työskennellyt LB Ääni ja Kuvassa vuodesta 1999 ja ehtinyt urallaan kirjoittaa valokuvauksesta ja kameroista, hifistä sekä autoista erilaisiin norjalaisiin aikakauslehtiin. Intohimo alaan syttyi 1980 Garrard-levysoittimien, Tandberg-vahvistimen ja Jamo-kaiutinparin myötä. Lasse kirjoittaa LB Ääni & Kuvaan etenkin kameroista, hifistä, tietokoneista ja autoista.