Supertyylikäs Marantz Model 40n ampaisi suorin tein yhdeksi lempivahvistimistani omassa hintaluokassaan. Pari minuuttia Keith Jarrett Trioa Klipschin Heresy-kaiuttimista riitti – olin koukussa.

Marantz Model 40n on aivan eri vahvistin kuin pari vuotta sitten testaamamme Model 30. Se oli rakennettu Marantzin omien vahvistinmoduulien (Hyper-Dynamic Amplifier Modules tai HDAM) ja kahden Hypexin D-luokan vahvistimen (NC500 OEM) ympärille. Model 30n on integroitu kaksikanavainen analoginen vahvistin linjaulostuloilla ja MM- tai MC-levysoitinliitännällä, kun taas Model 40n on analoginen suoratoistovahvistin verkkoyhteydellä ja DA-muuntimella.

Siinäkin on levysoitinliitäntä, mutta valitettavasti vain MM-rasioille. Se tarjoaa kuitenkin paljon sellaista, jota Model 30n ei tarjoa.

Analogista ja digitaalista

Moitimme Model 30n-mallia digitaalisten liitäntöjen puutteesta – siinä ei ole ainuttakaan. Digitaalisia äänilähteitä käyttäville Marantz tarjosi Model SACD 30n -laitetta, joka on CD-soitin suoratoisto- ja digisisääntuloineen.

Kaikki eivät kuitenkaan halua käyttää rahojaan CD-soittimeen, jos eivät sellaista tarvitse, vain voidakseen kytkeä digitaalisia äänilähteitä tai striimatakseen musiikkia. Marantz on selvästi hoksannut tämän, sillä Model 40n -malliin kaikki on rakennettu sisään – ei tarvita kuin kaiuttimet, ja käytössä on todella hyvän kuuloinen systeemi.

Marantzin mukaan Hypex-moduulit on tarkoituksella jätetty pois ja tilalle laitettu perinteisempi AB-luokan vahvistin. He halusivat nimittäin tuoda markkinoille lämpimämpää, analogisempaa ja tunnistettavampaa sointia.

– Uskon, ettei kuulijan tarvitse olla audiofiili arvostaakseen täyteläistä ja lämmintä sointia, sanoi Marantzin toimitusjohtaja Joel Sietsema Model 40n:n lanseeraustilaisuudessa.

Vahvistimen kahdeksan transistoria tuottavat 70 wattia virtaa per kanava, eli vähän vähemmän kuin 100-wattinen Model 30n, mutta käytännössä eroa ei huomaa.

Marantzin vahvistin on harvoja kaksikanavaisia, joissa on HDMI-liitin. Siinä on äänenpalautuskanava ja idea on, että vahvistinta voi käyttää television kanssa niin, että ääntä voi säätää tv:n kaukosäätimellä.

Optinen ja koaksiaalidigisisääntulo riittänevät useimmille, mutta kannattaa huomata, että USB-sisääntuloa ei ole esimerkiksi kannettavaa varten. USB-A-portti löytyy, eli musiikkitiedostoja voi soittaa tikulta tai ladata puhelinta sitä kautta.

Striimaaminen onnistuu Wi-Fi-reitittimen kautta Ethernetin avulla, ja laitteessa on myös kaks antennia, joilla striimaaminen sujuu Bluetoothia tai Wi-Fiä käyttäen.

Sisääntulo löytyy myös esivahvistinta varten ja ulostulo esimerkiksi soittimelle. Subwooferulostulo on kiinnostava, koska jakotaajuuden voi valita eri tasoista: 40, 60, 80, 100 tai 120 Hz.

Digitaalisuotimellakin on kaksi tasoa, joita vaihdetaan valikosta kaukosäädintä käyttäen. Perusasetuksena on 1, jonka impulssivaste on hyvin lyhyt. 2-suodin tarjoaa analogisempaa ääntä, jossa jälkikaiku on esikaikua hiukan pidempi eli käytössä niin sanottu epäsymmetrinen impulssivaste. Makuasioita, kummasta pitää enemmän – itse suosin vaihtoehtoa 1.

HEOS – monihuonesoittokin onnistuu

Langattomuus lienee Model 40n:n isoimpia valtteja. Musiikkia voi striimata puhelimesta Bluetoothin kautta yhtä helposti kuin millä tahansa Bluetooth-kaiuttimella. Kuten tunnettua, on ääni toki paljon parempi, jos suoratoisto tapahtuu Wi-Fin tai Ethnernetin kautta. Silloin on otettava käyttöön HEOS-sovellus, joka tuo kaikki käyttäjän tilaamat suoratoistopalvelut yhteen paikkaan: Spotify, Tidal, Deezer, Amazon, Rhapsody (käyttääkö joku sitä vielä?) tai mikä tahansa.

Musiikkia ohjataan sovelluksesta ja iPhone-käyttäjät voivat hallita musiikintoistoa eri huoneissa AirPlay 2:n avulla. Jos HEOS-sovellukseen on liittänyt useita laitteita, ne voi yhdistää sovelluksessa ja soittaa musiikkia useammassa huoneessa samanaikaisesti.

Upea äänikuva

Suoratoistomahdollisuuksien ja digitaalisten sisääntulojen puutteesta huolimatta Model 30n on Marantzin lippulaivamalli. Musiikkia kuunnellessa Model 40n ei kuitenkaan jää sen huonommaksi. Bluetoothilla striimatessa dynamiikat ovat toki latteahkot, mutta vahvistimen äänimaisema on todella upea ja sointi niin lämmin ja luonnollinen, että siitä on mahdoton olla pitämättä.

Ääni muistuttaa Model 30n -mallin ääntä, mutta on vielä lämpimämpi ja pyöreämpi. Kuten jo aiemmin mainitsin, ei tehoissa huomaa eroa. Model 40n tarjoaa vahvaa bassoa ja erittäin hyvän dynaamisen kontrastin kautta koko taajuusalueen. Musiikki tempaa mukaansa ja ääni saa eloa ja hehkua, jota Model 30:sta vähän puuttui.

Mainitsin heti alkuun Keith Jarrettin, ja näitä kahta vahvistinta verratessa tuo 40n avoimempaa ja läpinäkyvämpää sointia musiikkiin. Model 30:n äänikuvassa vivahteet ovat ehkä runsaammat, mutta Model 40n suoriutuu paremmin skaalan, tilantunnun ja akustiikan suhteen.

Heresy-kaiuttimien kanssa svengillä ei tunnu olevan rajoja, kun säädän volyymia isommalle B.B. Kingin ja Tony Bennettin Let The Good Times Roll -kappaleessa. Jopa pikkuinen JBL L52 Classic (13 cm bassollaan) soittaa bassoa kuin L100 Classic (30 cm bassolla).

Yhdessä raskaamman sarjan Technics SB-G90M2 -lattiakaiuttimien kanssa äänikuva on huikean täyteläinen, ja bassorekisteri pysyy matalimmillakin taajuuksilla yllättävän hienosti kontrollissa. Se kielii sopivasti valitusta virtalähteestä ja hyvin suunnitelluista HDAM-piireistä.

En muuten käyttänyt testin aikana subwooferulostuloa yksinkertaisesti siksi, etten keksinyt sille käyttöä. Ymmärrän kuitenkin, että joku voi haluta kytkeä ulkoisen subwooferin, jos esimerkiksi käytössä on pienet kaiuttimet huoneen kokoon nähden, vaikkapa edellä mainitut JBL-kaiuttimet tai KEF LS50 II.

Kilpailijoista

Vertasimme Model 30:n testissä vahvistinta Hegel H190:een, mutta se on paljon kalliimpi ja muskeleiltaan sopivampi raskaamman sarjan kaiuttimien pariksi.

NAD M10 ja Electrocompaniet ECI 80D ovat vertailukelpoisempia, joskin NAD ei tarjoa levysoitinliitäntää. ECI 80D puolestaan tarjoaa, mutta siinä taas striimaus onnistuu vain Bluetoothia käyttämällä. Ajankohtaisin kilpailija lienee Cambridge Audio Evo 75 – olemme tosin testanneet vain Evo 150 -mallia, mutta sen perusteella voisi päätellä, että Evo 75 saattaisi olla ainoita saman hintaluokan vahvistimia, joka onnistuu tarjoamaan vastusta Marantzille.

Yhteenveto: Marantz Model 40n

Integroitu Marantz Model 40n ei tarjoa levysoitinsisääntuloa MC-rasialle kuten Model 30, mutta muuten siitä ei puutu mitään. Se kuulostaa mahtavalta kaiken musiikin kanssa, ja sen lämmin ja upea sointi vangitsee. Suoratoisto ja erilaisten digitaalisten äänilähteiden liittäminen onnistuu helposti – myös tv HDMI:n kautta – joten muuta ei tarvita kuin hyvät kaiuttimet, ja loistava loppuelämän stereojärjestelmä on valmis.  Jos pitäisi valita Marantz Model 30:n ja 40:n välillä, valitsisin henkilökohtaisesti 40n-mallin, joka on mielestäni parempi ja tarjoaa kaiken tarvittavan (paitsi sitä MC-sisääntuloa).

Lue myös: Marantz NR1711 – isoa kotiteatteriääntä pienestä vahvistimesta