LG tunnetaan erikokoisista ja -muotoisista OLED-televisioistaan, joista litteimpiä voi taivuttaa ja jopa rullata laatikkoon säilöön!
LG OLED Flex (42LX3) ei ole yhtä pehmeä kuin rullattavat, messuilla esitellyt erikois-OLEDit, mutta sillä on toisenlaisia taitoja: television asentoa voi nimittäin vaihtaa suorasta kaarevaksi yhdellä napinpainalluksella.
Näin LG OLED Flex muuttuu parissa sekunnissa tavallisesta OLED-televisiosta immersiiviseksi pelinäytöksi. Kysymys kuuluukin, tarvitaanko tällaista ominaisuutta todella ja onko kikka huomattavan kalliin hintansa arvoinen?
Ottakaamme asiasta selvää!
LG OLED Flex: Taipuu napinpainalluksella
Kaarevissa OLED-näytöissä ei ole mitään uutta: itse asiassa ensimmäiset, kymmenen vuotta sitten testaamamme OLED-näytöt olivat kaarevia. LG OLED Flex on sen sijaan ensimmäinen testaamamme malli, jonka kaarevuutta voi säätää kaukosäätimellä.
Näytössä on moottori ja kaksi mekaanista vartta, jotka taivuttavat joustavaa OLED-ruutua. Kaarevuudelle on 20 vaihtoehtoa aina täysin suorasta 900R-kulmaan saakka, joka vastaa 0,9 metrin sädettä.
Tekniikka on tällä hetkellä saatavilla vain 42-tuumaiselle mallille, eikä ole tiedossa, aikooko LG tarjota Flex-toimintoa tulevaisuudessa myös muihin kokoihin.
Mikä siis on homman idea? Sohvalla istuessa televisiota katsellessa suora ruutu on meistä yleensä paras vaihtoehto, mutta lähemmäs kuvaa siirtyessä, kun haluaa pelata, käyttää ruutua tietokoneen näyttönä tai katsoa tv-ohjelmia pienemmässä huoneessa, voi kaareva näyttö olla paikallaan.
LG Flexilla näytön kaarevutta voi hienosäätää täydelliseksi suhteessa omaan katseluetäisyyteensä. Läheltä katsottuna kaareva näyttö peittää suuremman osan näkökentästä kuin suora, mikä tekee katselukokemuksesta mukaansa tempaavamman ja silmille miellyttävämmän.
Käyttö ja ominaisuudet
Moottoria lukuun ottamatta LG Flex muistuttaa pitkälti LG OLED42C2 -mallia, jonka olemme testanneet aiemmin. Ruudun takana on samalla tavalla tv-vastaanotin ja hyvät liitännät. Kaikki neljä HDMI-sisääntuloa ovat 2.1-yhteensopivia, joten tilaa riittää nykyaikaisille pelikonsoleille, pelitietokoneille ja eARC:n kautta liitettävälle soundbarille.
Näyttö tukee 120 Hz:n virkistystaajuutta ja Nvidia G-Syncin ja FreeSync VRR:n tapaisia VRR-formaatteja. Näin peligrafiikat toistuvat sulavasti ilman pelkoa kuvan repeilystä (screen tearing). Tärkeät videoformaatit, kuten Dolby Vision HDR, löytyvät luonnollisesti myös.
Televisio pyörii WebOS 22-käyttöliittymällä, joka tarjoaa tämän päivän suosituimmat sovellukset ja suoratoistopalvelut.
Huom: koska testikappaleemme oli suoraan Etelä-Koreasta lähetetty varhainen malli, oli meillä hieman vaikeuksia Netflixin ja YouTuben aktivoimisen kanssa, luultavasti alueellisista rajoituksista johtuen. Tätä vaivaa ei Pohjoismaisissa malleissa kuitenkaan pitäisi olla.
Suurin ero tavalliseen C2-malliin onkin moottoroidussa taivutuksessa, jota hallitaan kaukosäätimen napista painamalla avautuvan oman valikon kautta.
Kuvanlaatu
Millainen onkaan sitten kaarevuuteen kykenevän LG Flexin kuvanlaaatu? Asetimme sen vertailun vuoksi vierekkäin LG:n OLED42C2-mallin kanssa. C2 tunnetaan erinomaisesta kuvanlaadustaan ja olemmekin jo valinneet sen testivoittajaksi gaming-televisioiden joukosta.
LG:n malleilla on selvää sukunäköä. Kumpikin tarjoaa OLED-paneeleille ominaista sysimustaa sekä erinomaista terävyyttä, laajaa katselukulmaa ja tasaisesti jakautuvaa valoa.
Kuvan tummat kohdat ovat pikimustia eikä niihin vuoda valoa, kuten LCD-paneelien kohdalla usein. Tumma tausta tekee kontrastista upean, ja sävyissä on hienoa dynaamisuutta. Tämän tason kuvanlaadulla tv-viihteen, elokuvien ja sarjojen katselu on LG Flexillä todellinen nautinto.
Suorituskyvyn suhteen ei kahden mallin välillä eroa juuri ole. Molemmissa on moderni Evo-tyypin OLED-paneeli, ja niiden kirkkaus on kutakuinkin sama.
Kuvankäsittely ja kuva-asetukset ovat myös samankaltaiset. Suosittelemme Cinema Home -asetusta melkein kaikille sisällöille.
Molemmilla näytöillä on myös erillinen peliasetus, jonka viive on salamannopeat 13 millisekuntia. Sen ansiosta pelaaminen on nopeaa ja sujuvaa.
Malleissa on pientä eroakin: Flexin näytön pinta on hieman mattaisempi, mikä vähentää ympäristön heijastuksia. Sen huomaa ruudun lähellä istuessa, eli kyseessä ei ole erityisen huomattava ero.
1, 2, 3 – Flex!
Flexin käytön hauskuus alkaa, kun painaa kaukosäätimen ihmenappia.
Otamme peliohjaimet käteen ja asetumme noin käsivarren mitan päähän ruudusta, jonka kaarevuus on säädetty noin puoliväliin. Pelikokemus tuntuu heti realistisemmalta ja imaisee mukaansa.
Efekti on parhaimmillaan Call of Dutyn kaltaisissa FPS-räiskinnöissä sekä Forzan ja Gran Turismon tapaisissa autosimulaattoreissa. Toiminta tempaa mukaansa ja huomaamme jatkuvasti kurottelevamme kaulojamme nähdäksemme muka seuraavan kulman taakse. Pulssi nousee ja unohdamme ulkomaailman hetkeksi. Hetkonen, olimmeko tekemässä testiä?
Kun pelisessio on ohi, istumme sohvalle ja asetamme ruudun takaisin tavalliseen suoraan asentoonsa. Silloin ei tosiaan tunnu suurempaa eroa Flexin ja C2-mallin välillä.
Onko Flex siis panostuksen arvoinen? Flex ei nimittäin ole 20 % eikä edes 50 % kalliimpi kuin tavallinen C2 – vaan melkein kaksi kertaa kalliimpi! Samalla rahalla saisi kunnon pelinäytön television viereen. Mutta toisaalta, jos tilaa on vain YHDELLE näytölle, jonka on pystyttävä hoitamaan KAIKKI…
Äänenlaatu
Moottorin ja erikoismekaniikan lisäksi Flexissä hintaa nostaa myös tavallista kalliimpi äänijärjestelmä. Äänestä huolehtivat kaksi 40 watin eteenpäin suunnattua kaiutinta.
Flex 42LX3 on varustettu lisäksi kaikua estävällä mikrofonilla.
Ääni on selvästi parempi kuin tavallisella C2-mallilla. Etenkin puheentoisto on vahvempaa ja selkeämpää. Äänikuva on laajempi ja täyteläisempi, ja räiskintäpelien räjähdykset ja laukaukset tuntuvat iskevämmiltä.
Monet suosivat silti langattomia kuulokkeita intensiivisimpiin pelisessioihin. Jos haluaa saada kaiken mahdollisen irti Dolby Atmos -ääniraidoista, suosittelemme käyttämään soundbaria.
Yhteenveto: Game over, man…
LG OLED Flex on ehdottomasti siisteimpiä pelinäyttöjä, joita olemme pitkään aikaan testanneet, mutta samalla myös järjettömän kallis. Taipuva ruutu ja lisäsäätömahdollisuudet tekevät tästä OLED-televisiosta tuplasti tavallista kalliimman.
Kaukosäätimellä ohjattava moottori onkin tämän mallin high-techia, josta on oltava halukas maksamaan. Muutoin malli on toiminnoiltaan kuten muutkin OLED-televisiot.
Malli jääneekin varakkaimpien peliharrastajien kuriositeetiksi, ja useimmat pärjännevät tavallisen 42-tuumaisen kanssa – se ei ole yhtä joustava, mutta kuitenkin järkevämpi.
Huom! LG:n uusi C3-mallisto julkaistaan pian, jolloin uusi 42-tuumainen OLED42C3 tulee tarjoamaan päivitetyn videoprosessorin ja muita uusia toimintoja. Testi C3-mallista on tulossa pian!
