Ranskalainen Elipson tunnetaan kaiuttimistaan, mutta yli 80-vuotias yritys valmistaa toki muitakin hifi-laitteita.
Elipson A2700 on konstailemattoman näköinen päätevahvistin, joskaan Elipsonin ollessa kyseessä ei varsinaisesti voida puhua minimalistisesta designista. Melko matala vahvistin on standardilevyinen eli 43 cm leveä. Etupuoli on sentinpaksuista harmaata metallia. Tässä hintaluokassa eli premium-kategorian yläpäässä odottaisi kyllä ylellisempää viimeistelyä – vahvistimen soisi olevan vähän näyttävämpi!
Edestä löytyy vain virtanappi, ja se löytyy varmasti hämärässäkin, sillä se on upotettu omaan syvennykseensä. On makuasia, onko kyseinen ratkaisu siisti vai pöhkö, mutta hyvin ranskalaiselta se ainakin näyttää!
Hurjat tehot
Vahvistin on yllättävän kompakti ja kevyt. Silti laitteelle on annosteltu tehoja raskaalla kädellä: 2 x 400 wattia 8 ohmilla ja 2 x 710 wattia 4 ohmilla. Sekä vaikuttavat 1400 wattia 8 ohmilla sillattuna monoasetukselle. Tämä onnistuu vain D-luokan vahvistimelta, kun kaikki on mahdutettava tavallisen CD-soittimen kokoiseen koteloon.
Vahvistimen takaa löytyy balansoidut XLR-sisääntulot sekä RCA-liittimet. Kahden minikokoisen dip-kytkimen avulla saa vaihdettua sisääntulojen sekä silloituksen välillä. Vahvistimen saa mukana tulevien kiinnikkeiden ansiosta asennettua 19-tuumaiseen telineeseen.
Koska kyseessä on perinteinen päätevahvistin, on sen käyttö äärimmäisen helppoa. A2700 kytketään esivahvistimeen ja kaiutinpariin. Elipsonin omasta valikoimasta löytyy yhteensopiva P1-esivahvistin, jota käytimme testissä, mutta toki sen sijaan voi käyttää mitä vain haluamaansa esivahvistinta tai volyyminsäädöllä varustettua DA-muunninta.
Yli 700 wattia per kanava 4 ohmilla, joka on SB Acoustics ARA-kaiuttimieni impedanssi, tuntuu liioittelulta. Etenkin, kun kaiuttimet kestävät vain 60 wattia. Mutta kyse onkin kontrollista eikä huikean kovasta volyymista.
Elipson A2700:n äänenlaatu
Kun laitoin Elipson A2700:lla ensimmäisen testikappaleen soimaan, täytyy myöntää, että olin hiukan pettynyt. Aloitin perinteisesti Jazz at the Pawnshopin I’m Confessin’ -kappaleella, joka kuulosti toki miellyttävältä ja avaralta. Jazz-klubin lasien kilinä erottui niin selvästi, että tuntui kuin olisi itse istunut paikalla. Mutta äänite ei soinut paremmin kuin puolet edullisempaa NAD C 298 -vahvistinta käyttäen.
Kun kuuntelen soittolistaani pidemmälle, alan ajatella, ettei vika olekaan vahvistimessa vaan lähdemateriaalissa. Elipson nimittäin kasvaa tehtävänsä mukana. Se ei kuitenkaan tuo äänityksiin mitään lisää tai paranna niitä.
Rogers Waters Amused to Deathin Three Wishes -kappale tuo paremmin esiin Elipson A2700:n kyvyt. Harvoin olen kuullut kyseisen kappaleen manipuloidun äänimaiseman levittäytyvän niin laajalle kaiuttimien sivuille. Sama juttu Jean-Michel Jarren The Concerts in China -levyn Fishing Junks at Sunset -kappaleen kohdalla: suuren kiinalaisorkesterin esittämä livetallenne avaa yhtäkkiä korkean ja leveän äänitilan, joka tuntuu jatkuvan pitkälle olohuoneen seinien ulkopuolelle.
Kokonaiskuva säilyy
Musiikki ei toki ole vain akustiikkaa. Raskaamman musiikin kohdalla Elipson osoittaa pitävänsä kokonaiskuvasta kiinni silloinkin, kun dynamiikat ovat haastavat, kuten Disturbedin The Sound of Silence -coverin kohdalla. Olen käyttänyt kyseistä kappaletta pitkään laitteiden stressitestinä, sillä laulun ja orkesterin crescendon yhdistelmä on niin vaativa, että useimmilta vahvistimilta ja kaiuttimilta loppuu happi kesken. Paremmillakin laitteilla espanjalainen kitara tahtoo hukkua äänimereen, mutta Elipsonin kanssa näin ei käy.
Elipson A2700 tekee kuitenkin suurimman vaikutuksen bassorekisterin dynamiikkojen kohdalla. Elipson saa kaiuttimiin aivan eri tavalla potkua kuin NAD C 298, jonka tehot 2 x 340 wattia 4 ohmilla eivät nekään ole aivan vähäisimmästä päästä.
Sorten Muldin Balladen om Iver og Buske -kappaleen rummut puskevat esiin sellaisella fyysisellä voimalla, etten uskonut sitä mahdolliseksi 6,5-tuumaisesta basso/keskirekisterielementistä. Eikä kyse ole taaskaan niinkään voimasta kuin kontrollista. Periaatteessa sillä ei pitäisi olla väliä, tarjoaako vahvistin viisi- vai kymmenkertaisesti kaiuttimien hanskaamaa tehoa. Muskeleita tällä vahvistimille kuitenkin piisaa, ja sen huomaa äänessä.
En ole itse asiassa kokeillut kaiuttimieni kanssa mitään näin väkevää sitten Emotiva XPA-DR2:n. Näiden kahden vahvistimen ääniprofiilit poikkeavat toisistaan isosti, sillä Elipson A2700 toistaa ääntä viehkeämmin ja maalaa suuremman äänikuvan. Amerikkalaisvahvistin puolestaan tarjoaa hieman lämpimämpää sointia.
Yhteenveto: Elipson A2700
Jos hakusessa on ylemmän premium-luokan päätevahvistin, on Elipson A2700 erittäin pätevä vaihtoehto. Se on huomattavan neutraali vahvistin, joka ei tuo musiikkiin niin sanotusti omaa leimaansa. Jos tallenne on laadukas, se toistuu upeasti. Messevien tehojen ansiosta raskastehoisempiakin kaiuttimia voi pyörittää vaivatta. Tehot loihtivat musiikista esiin myös dramaattiset dynamiikat. Tällaisesta lystistä joutuu pulittamaan pitkän pennin, mutta Elipsonin hinta-laatusuhde on aivan kohdillaan.
