Olen niin vanha, että muistan, kun ensimmäinen Contour 1.8 lanseerattiin. Ja toisenkin muistan. Contour oli Dynaudion käännekohta, sillä aiemmin merkin kaiuttimia oli pidetty kylminä ja vetäytyvinä, joissa kuitenkin oli hyvää erottelevuutta ja läpinäkyvyyttä.

Toisin sanoen Dynaudio ei aiemmin ollut mikään yleiskaiutinmerkki, eikä se olisi millään solahtanut sipseistä, takkatulesta ja  CD-levyjen kuuntelemisesta koostuviin lauantai-iltoihin.

Mutta Contour 1.8 oli kompakti lattiakaiutin, josta sai sopivan vahvistimen avustuksella tiukkaa bassoa, isoa äänikuvaa ja äänenpainetta enemmän kuin tarpeeksi. Eikä erottelevuutta tai läpinäkyvyyttä oltu kuitenkaan hukattu. Kaiutinmallista tuli aika suosittu, ja se auttoi tuomaan Dynaudion Contour-malliston myötä tanskalaiset hifimaailman kartalle.

Toki ihmisille oli saattanut jäädä mieleen myös sekopäinen Consequence vuodelta 1984 – sen kaikki elementit oli käännetty ylösalaisin ja sijoitettu erilliseen kaappiin. Ja hinta vasta sekopäinen olikin. Mutta se varmasti teki Dynaudiota tunnetuksi.

Vuonna 1994 tuli Contour 1.8 Mark II, joka muistutti ulkonäöltään edeltäjäänsä, mutta sen elementtejä oli paranneltu kaksoismagneeteilla. Mukana oli myös hyvänkuuloinen Esotec-diskantti.

Hädin tuskin 90 cm korkeille kaiuttimille oli helpompi keksiä paikka olohuoneesta kuin sopiva vahvistin. Matala 86 dB:n herkkyys ja 4 ohmin järjestelmäimpedanssi vain vahvistivat kuvaa Dynaudiosta tehosyöppöjen ja vahvistimien suhteen vaativien kaiuttimien valmistajana.

Sama päti toki muidenkin valmistajien kaiuttimiin, mutta testeissämme Dynaudio on yleensä pärjännyt parhaiten, kun vahvistimena on ollut jokin väkevä yksilö, joka jaksaa ajaa elementtejä optimaalisella tarkkuudella. Ja näin on myös Dynaudion uusimman mallin, Dynaudio Contour Legacyn laita.

Contour Legacy on erikoismalli, jota valmistetaan vain 1 000 numeroitua paria. Vaikka se muistuttaa edeltäjiään, se on täysin uusi ja eksklusiivinen malli. Näitä erikoisversioitahan tulee aika ajoin: harrastajat muistanevat Dynaudion Heritage Special -2-tie-mallin, jota valmistettiin rajattu erä. Ja sitä ennen Special 25- ja Special Forty -mallit, jotka juhlistivat Dynaudion 25. ja 40. juhlavuotta. Jos oikein arvelen, niin Dynaudio varmaankin kehittelee jo 50-vuotisjuhlamalliaan vuodelle 2027.

Contour Legacy

Mutta palataan Contour Legacyn pariin, Ne tuhat onnekasta, jotka saavat mahdollisuuden nauttia Tanskan Skanderborgissa käsin valmistetuista kaiuttimista, voivat odottaa aikamoisia elämyksiä.

Legacy pohjautuu 1.8-malliin, eli kyseessä on 2,5-tiekaiutin kompaktissa lattialla seisovassa bassorefleksikaapissa.

Mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Legacy-mallin elementit ovat Dynaudion parhaat. 18-senttinen bassoelementti on peräisin Dynaudio Evidence Platinum -mallista ja säädetty Legacya varten. Bassoelementti jakautuu kahteen niin, että toinen huolehtii taajuuksista 42 Hz:stä noin 400 Hz:iin saakka ja toinen siitä ylöspäin noin 3 400 Hz:iin.

Bassoelementissä on Dynaudion magnesiumsilikaattipolymeerikalvo (MSP). Kevyt ja jäykkä kalvo on muovattu yhdestä osasta, ja se riippuu hybridimagneetin pyörittämässä 75-millisessä puhekelassa. Magneetissa on käytetty sekä neodyymiä että ferriittiä. Dynaudion mukaan hybridimateriaali keskittää magneettikentän paremmin, mikä parantaa lineaarisuutta ja dynamiikkoja ja hallitsee kalvon liikkeitä tarkemmin.

Diskantti on Dynaudion legendaarinen Esotar 3, johon on yhdistetty Confidence-sarjasta tutun T330:n etulevy. Pehmeäkupolidiskantti on 28-millinen, ja se sisältää Hexis-resonanssinvaimennuskupolin.

Diskanttia ajaa neodyymimagneetti. Kalvon takana on vaimentavalla materiaalilla vuorattu avoin kammio, joka vähentää resonanssia. Kaiken sitoo yhteen kustomoitu jakosuodin, jossa on Van den Hul -kaapelit, Mundorf Evo -kondensaattorit diskanttia varten ja Mundorf Supreme -vastukset ja Duelund Cast -kondensaattorit bassoelementtiä varten.

Dynaudio on itse säätänyt kaiken kohdilleen Jupiter-mittausjärjestelmäänsä käyttäen.

Käsin tehdyt kaapit

Contour Legacyn edistyksellinen tekniikka on pakattu kompaktiin pähkinäviiluiseen kaappiin, jonka pohjassa on 8,6-kiloinen valurautalevy. Levy nostaa koko kaiuttimen painon yli 30 kiloon, mutta sen tehtävä on vakauttaa kaiutin. Se myös vaimentaa resonanssia tehokkaammin kuin ohuet MDF-levyt. Painon ansiosta kaappi ei tarvitse erillisiä tukijalkoja seisoakseen jämäkästi paikoillaan.

Contour Legacy on hieman vajaan metrin korkuinen ja vain 20 cm leveä. Niinpä kaiutinparille on helppo löytää paikka, mutta takana olevat kaksi porttia vaativat hieman tilaa, jotta basso ei vahvistu liikaa. Jos kaiuttimet on sijoitettava aivan lähelle seinää, on tarjolla vaahtokumiset tyynyt, jotka työnnetään bassorefleksiportteihin vaimentamaan bassoa.

Korkeampi herkkyys

Dynaudion mukaan herkkyyden lisäämiseksi on tehty paljon töitä, ja 90 dB on kyllä enemmän kuin mitä merkiltä on totuttu näkemään. Sen etuna on, että näin vahvistin voi keskittyä toistamaan musiikkia eikä sen tarvitse hukata energiaa kaiuttimien lämmittämiseen.

Miinuspuolena taas – jos nyt niin voi sanoa – on se, ettei kaiutin pääse yhtä syvälle kuin matalammalla herkkyydellä. Itse tykkään siitä, että herkkyys on mahdollisimman korkea ja kaiutin pääsee mahdollisimman syvälle, mutta vieläkin tärkeämpää on bassontoiston kontrolli, ja se on helpompi saavuttaa korkeammalla kuin matalammalla herkkyydellä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaiuttimen kanssa pärjää 50-wattisella vahvistimella, mutta kuten tiedämme, ei 300-wattinen ole välttämättä huonompi.

Kuuntelu

En päässyt kuuntelemaan kaiuttimia, kun ne esiteltiin ensi kertaa Münchenin highend-messuilla toukokuussa, joten rehellisesti sanoen en tiennyt, mitä odottaa, kun purin kaiuttimet pakkauksistaan ja asensin ne testihuoneeseemme.

Kuulostaisivatko ne 1.8-mallin modernilta versiolta, vai enemmän Confidencelta, joka onkin klassisessa Contour-kaapissa? Pian kävi ilmi, ettei kummaltakaan.

Ensin kiinnitin huomioni äänikuvan avoimuuteen. Soinnissa oli jotakin vierasta, jota en yhdistänyt mihinkään Dynaudion aiempaan Contour- tai Confidence-kaiuttimeen.

Confidence-kaiuttimetkin soivat toki avoimesti, mutta niissä huomio kiinnittyy täyteläiseen äänikuvaan, jonka bassontoistoalue on laaja ja kuuntelu on helppoa kovallakin volyymilla. Contour Legacy on erilainen: se tuntuu analyyttisemmalta olematta kuitenkaan kliininen.

Kaiuttimet tarjoavat veitsenterävää fokusta, supertiukkaa bassoa ja ilmavan ja vivahteikkaan diskantin, joka tuntuu minusta huomattavasti avoimemmalta, vapaammalta ja erottelevammalta kuin tavallisissa Contour-malleissa.

Ehkä parhaiten tämän huomasi klassisen musiikin levytyksissä ja live-jazz-tallenteilla. Hyvillä live-levytyksillä on onnistuttu taltiomaan myös tilan kaikua ja tunnelmaa, jolloin soittimet tuntuvat aidommilta kuin studiolevyillä.

Jan Gunnar Hoffin Polarity-albumilla levytyspaikkana toimineen Sofienbergin kirkon sointi aukesi testihuoneeseen hämmästyttävän puhtaana. Kaiuttimet loivat levytyksestä 3D-kuvan, joka kietoutui huoneen reunoille ja maalasi suuren, syvän äänikuvan. Kertaakaan levy ei kuulostanut terävältä tai kovalta.

Pianon ääni vain leijui edessäni, ja kontrabasson ja rumpujen syvyys häikäisi väkevyydellään. Tietenkään bassoa ei läiskäisty naamalle sellaisella voimalla kuin Klipsch Cornwall tekisi. Audiovector Trapeze Ri taas soittaa kovempaa ja lujempaa, mutta ei avoimemmin tai fokusoidummin.

The Weekndin liveversio Dancing In The Flamesista vie kuulijan isoon konserttiin, joka ei kuulosta yhtä täydelliseltä ja hiotulta kuin studiolevy, mutta kaiuttimien rehellinen musiikintoisto paljastaa kaikki levytyksen heikkoudet paremmin kuin useimmat. Siitä voi olla montaa mieltä, mutta ominaisuus on vahvasti osa Contour Legacyn soittotyyliä.

Rehellisyyden voi todeta esimerkiksi Lady Gagan ja Bruno Marsin Die With A Smile -duetosta: levytyksen äänikuva on oikeasti todella kapoinen. Jos kappaletta on kuunnellut vain vastamelukuulokkeilla tai halvemmilla kaiuttimilla, pääsee ällistymään siitä, kuinka paljon enemmän informaatiota Dynaudio kappaleesta kaivaakaan, mutta myös siitä, miten erilaisia levytykset toden totta ovatkaan.

Saden Turn My Back On You on bassontoistoltaan ja paineeltaan mehevämpi kuin Dynaudio Contour 60 -mallilla, mutta Contour Legacy tuo rummut esiin huikean energisesti. Etenkin kaiuttimen koon huomioiden.

Äänikuvassa on enemmän energiaa ja dynaamista kontrastia kuin Bowers & Wilkins 804 D4 -mallilla, joka on huomattavasti kalliimpi highend-lattiakaiutin. Contour Legacy on myös avoimempi ja fokusoituneempi kuin 804 D4.

Contour Legacy muistuttaa hieman KEF Reference 3 Metaa. Ne ovat bassontoistoltaan samantyyppiset, molemmat tarjoavat moitteetonta dynaamista kontrastia ja soittavat musiikkia vakaumuksella, joka kääntää kuulijan uskoon. KEF:n äänikuva on isompi, mutta Contour Legacy tuo enemmän yksityiskohtia esiin.

Yhteenveto

Dynaudio Contour Legacyn suurin miinus on se, että 1 000 parin numeroitu erä on jo loppuunmyyty. Harvalla on siis mahdollisuus kuunnella kaiuttimia, mikä on harmillista musiikin rakastajien kannalta. Harvoin nimittäin kuulee näin raikkaita ja tenhoavia kaiuttimia. Kokonsa huomioiden Legacy tarjoaa isoa ja kolmiulotteista äänikuvaa, joka paljastaa musiikista valtavasti yksityiskohtia – sekä levytyksen kaikki virheet. Contour Legacy on todella upea kaiutinmalli, joka on toteutettu sellaisella pieteetillä, että odotamme jatkoa innolla. Dynaudion 50-vuotisjuhlamalli saisi minun puolestani tulla jo pian!

PS: Ei ole mitään syytä epätoivoon, vaikka Contour Legacy onkin loppuunmyyty – jotkut jälleenmyyjät ovat nimittäin ostaneet mallia varastoon, joten jos on nopea, voi napata itselleen Dynaudion pian legendaarisen kaiutinparin!