Dynaudion Contour 60 -kaiuttimilla pitää olla tilaa ympärillään ja kunnollinen vahvistin, jotta ne pääsevät oikeuksiinsa. Jos niiden sijoittelussa jaksaa nähdä hieman vaivaa, saa nauttia uskomattoman upeista musiikkielämyksistä pitkään.
Oikeastaan pidän itse eniten pienistä kaiuttimista. Sellaisista kuin Dynaudio Contour 20, jotka ovat markkinoiden parhaita jalustakaiuttimia. On kuitenkin päivänselvää, että kooltaan suuremmat Countour 60 -kaiuttimet tuottavat niitäkin paremman soinnin. Ne ovat myös melkeinpä kaksi kertaa kalliimmat, ja 135 cm:n korkeudellaan ne vievät paljon tilaa olohuoneessa.
Pienistä kaiuttimista poiketen C60 sopiikin erinomaisesti suuriin tiloihin. Basso sukeltaa paljon syvemmälle ja äänimaisema muistuttaa suuruudeltaan enemmän konserttihallia kuin klubia.
Kooltaan ne ovat Sonus Olympica III -kaiuttimia suuremmat, mutta silti edullisemmat. Saman hintaluokan Focal Sopra No2. DALI Epicon 6 -kaiuttimiin verrattuna Dynaudio Contour 60 vie voiton. Vielä yksi vertailukohde voisi olla Bowers & Wilkins 804 D3, jota emme vielä ole päässeet testaamaan, joten niiden vertailu saa odottaa.
Kolme muuta mainittua ovat erinomaisia vaihtoehtoja tässä luokassa, jossa on syytä odottaa hullunhyvää äänenlaatua yhdistettynä kauniiseen muotoiluun ja pitkäikäiseen laatuun.
Kolossaaliset kaapit
Kaiuttimet edustavat muotoilultaan melko perinteistä tyyliä, mutta rakenteen laadussa ei ole mitään kitisemistä. Contour 60 on saatavilla monessa värivaihtoehdossa. Testikappaleemme olivat korkeakiiltoiset harmaat, joiden alumiiniverkot on verhottu mustalla. Elementeille on muotoiltu tarkasti omat syvennykset pinta-asennusta varten, mikä vaimentaa hyvin kaapin resonanssia.
Kuten uuden sarjan kaikissa kaiuttimissa, on myös Contour 60:ssä Dynaudion hienot Esotar2-diskantit, jotka periytyvät vielä kalliimmalta Confidence-sarjalta. Kaksi 24 cm:n kokoista bassoelementtiä ja 15 cm:n keskirekisterielementti on tehty Contour-sarjaa varten. Sama pätee jakosuotimeen ja kaappiin, joka on vakaa eikä resonoi kuuluvasti.
Basso- ja keskirekisterielementeissä on yhtenäisestä magnesiumpolymeeristä muotoillut kalvot, joiden paksuus vaihtelee. Kalvon ansiosta liikkuvan massan määrä vähenee, joten se toimii tehokkaammin ja jäykempi pinta tuottaa yhtenäisemmän liikkeen. Elementit on ovat kuparipäällysteistä alumiinia, ja lisää tehoa antaa niiden 84 % aiempaa suurempi koko.
Bassorefleksiportit löytyvät kaapin takapuolelta. Ne voi vaimentaa vaahtomuovityynyillä, jotka tulevat kaiuttimien mukana. Jos kaiuttimet on pakko sijoittaa lähelle takaseinää, saa tyynyillä pidettyä basson aisoissa, jotta se ei peitä muita rekistereitä alleen.
Näin kookkaat kaiuttimet – syvyyttä on 46 cm:n verran – vaativat tilaa ympärilleen soidakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Testissä kävi ilmi, että Contour 60 vaatii vaivannäköä hyvän sijainnin löytämiseksi ja ehdottomasti paljon tilaa. Kaiuttimet kannattaa sijoittaa ainakin 30-40 cm irti takaseinästä ja mielellään 50-100 cm sivuseinistä. Ne kannattaa suunnata hieman sisäänpäin, niin että kaapin sisäpuolet näkyvät huoneen keskellä istuessa. Sitten vain samppanja kylmään ja musiikki soimaan!
Kenties Dynaudion paras
Valtavien kaiuttimien tehot ovat keskitasoa, ja herkkyys on säädetty 88 desibeliin. Nimellinen resistori on 4 ohmia ja jakosuodin hoitaa taajuudet 220 ja 4 500 Hz:n välillä. Numerot viittaavat siihen, että kaiuttimet kaipaavat kaveriksi riittävän lihaksikkaan vahvistimen. Denon PMA-2500NE -vahvistimen 80 watilla pääsee varsin miellyttävästä soundista sairaan hyvään 200 watin Ayre VX-R -vahvistimella.
Lyhyesti sanottuna: kaiuttimista saa eniten irti hyvällä ja tehokkaalla vahvistimella, vaikka halutessaan niitä voi käyttää myös hyvän putkivahvistimen kanssa.
Uskomattoman herkulliseen Sonus Faber Olympica III:een verrattuna Dynaudion jättiläinen soittaa korkeammalta, kovemmalta ja puhtaammin, vaikka nupit vetäisikin kaakkoon, eikä soundin vivahteikkuus kärsi siitä yhtään.
Contour 60 on brutaalin rehellinen ja brutaalin dynaaminen. Oli lempimusiikki sitten Yo-Yo Mata, Yellowjacketsia tai Yelloa,nämä kaiuttimet handlaavat kaiken yhtä hyvin. Neljä elementtiä soivat saumattomasti, eikä niiden työnjakoa huomaa, vaan musiikki kuulostaa tulevan kuin yhdestä elementistä.
Yo-Yo Man uudelleenjulkaistu ”Bach Trios” Chris Thilen ja Edgar Meyerin kanssa kuulostaa hämmästyttävän realistiselta. Kielten näppäilyn kuulee, ja suuren äänimaiseman pienetkin vivahteet erottuvat selvästi. Sävyt sijoittuvat syvään, kolmiulotteiseen äänimaisemaan luonnollisesti. Hélène Grimaud’n pianotulkinta J.S. Bachin ”Das Wohltemperierte Klavier” on yhtä aikaa massiivinen ja höyhenenkevyt, ja basson syvyys erottuu selvästi myös. Kaikkein matalimmatkin äänet soivat täyteläisesti, joskin hieman väristen.
Täyteläisesti soi myös Leonard Cohenin ”You Want It Darker”, joka ilmaisee mukaansa ja jonka ”Hineni, Hineni” -kuoro-osuus saa ihon kananlihalle. Musiikki soi vapaasti eivätkä kaiuttimet ole mikään este siihen uppoutumiselle.
Iloisempien sävelien puolesta tahdon ilmoittaa, että The Weekndin ja Daft Punkin ”I Feel It Coming”saa minut aina bilefiiliksiin. Volyymit kaakkoon ja Ayre-vahvistin vapaaksi! Teknisesti kyseessä ei ole mikään ihmeäänite, mutta kaiuttimet eivät näytä panevan pahakseen. Rytmi on keskiössä, ja tiukka mutta eläväinen basso tarttuu lanteisiin juuri niin kuin onnistunut pop-hitti parhaimmillaan tekee.
Tidal Mastersin kautta soitettu Pink Floydin ”Division Bell” soi viettelevästi ja sytyttää vuonna 1994 ilmestyneen albumin eloon. Kaiuttimet osaavat todella hyvin erotella musiikin eri kerrokset siten, että pienimmätkin yksityiskohdat kuuluvat. En pysty nimeämään toista tämän hintaluokan kaiutinta, joka keskittyisi näin luonnollisesti soundin vivahteisiin. Äänimaisema levittäytyy kokonaan huoneeseen ja kaikki soi puhtaasti, vakaasti ja avoimesti.
Basson viimeinen oktaavi ei ole täydellinen, ja on kaiuttimia, joiden diskantti on tätäkin ilmavampi. Tuskin mikään muu kaiutin kuitenkaan yltää näin tasapainoiseen sointiin.
Ilmavassa äänimaisemassa ei ole aggressiivisia sävyjä vaikka soittaisi kovaakin. Luonnehtisin soundia neutraaliksi, mutta siinä riittää lämpöä, jotta laulu kuulostaa luonnolliselta.
Ainoa haittapuoli omasta mielestäni onkin vain kaiuttimien koko. Pienempi Contour 30 voisi olla hyvä kompormissi etenkin tavallisen kokoisissa huoneissa. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään, etteikö Contour 60 ole luksusluokan referenssikaiutin.
Sonus Faber Olympica III on Contouria lämpimämpi, ylärekisteristään hieman verhotumpi eikä basso yllä yhtä syvälle. Focal-kaiuttimet ovat minun korviini yhtä neutraalit. Minun mielestäni kumpikaan ei tuota yhtä kristallinkirkasta äänenpainetta.
Referenssiluokka
Dynaudio Contour 60 on ehkä kolossaalinen ilmestys, mutta ääni soi niin hienostuneesti ja tasapainoisesti, että kyseessä on ehdottomasti highend-kaiutin aivan parhaasta päästä. Jos kaipaa kaiuttimia, jotka soittavat yhtä aikaa kovaa, dynaamisesti ja neutraalisti, ei tämän parempia löydy. Sijoittelu ei ole helpoimmasta päästä, mutta palkintona saa nauttia suuresta ja tasapainoisesta äänimaisemasta, jonka sävyjä riittää loputtomiin. Dynaudio teki sen taas!
