Dalin uusi Rubikore-sarja on, kuten nimestäkin voi päätellä, 10-vuotiaan Rubicon-sarjan ja Vuoden parhaaksi kaiuttimeksi viime syksynä nimeämämme Kore-lippulaivasarjan rakkauslapsi. Rubicon-mallit jäävät mallistosta pois ja korvautuvat Rubikore-malleilla. LB Ääni & Kuva pääsi – ensimmäisenä mediana maailmassa – testaamaan Dali Rubikore 2 -kaiuttimet.
Ensisilmäyksellä Dali Rubikore 2 muistuttaa kovasti edeltäjäänsä, eikä ihme, sillä kaappi on sama. Sisäpuolelta kaiutin on sen sijaan aivan uusi. Ja aiemmin mattapintaisena saatavilla ollut punaruskea Maroon-väri on nyt korkeakiiltoinen. Kuulostaa ehkä pieneltä muutokselta, mutta saa lopputuloksen näyttämään siltä kuin kyseessä olisi sadantonnin kaiutin. Kaiutin näyttää todella, todella ylelliseltä.
Punaruskeassa versiossa on karkeapunoksinen tummanharmaa etukangas, joka näyttää todella tyylikkäältä. Kaiuttimen takana on bassorefleksiportti ja neljä kaiutinterminaalia, jotka mahdollistavat bi-wiring-kytkennät.
Kaiutinelementit – 6,5-tuumainen basso/keskirekisteri ja 29-millinen kupolidiskantti – näyttävät samoilta kuin Rubicon 2 -mallissa, mutta ne ovat aivan uudet.
Mikä ihmeen Clarity Cone?
Basso-keskirekisterielementissä on Clarity Cone -niminen kalvo, joka on valmistettu puukuidusta ja paperista erityiseen kuviointiin puristamalla. Dalin kehitystiimi havaitsi, että erilaiset viiveet ja epäpuhtaudet toistuvat kaiutinkalvolla aina symmetrisesti ja siten siis aina parillisissa määrin. Viiteen osaan jaettu kuvio Clarity Conen pinnassa on suunniteltu rikkomaan ja vaimentamaan resonanssia.
Öljytön diskantti
1970-luvulta lähtien kaiuttimissa on käytetty magneettista öljyä diskanttien puhekeloissa. Sen tarkoitus on vaimentaa resonanssia ja jäähdyttää puhekelaa, samalla kun se auttaa puhekelaa pysymään oikealla paikallaan magneetin avulla.
Dalin kehitystiimin mukaan öljy valitettavasti myös hidastaa kelan liikkeitä, mikä heikentää dynamiikkoja. Niinpä Kore-sarjassa magneettiselle öljylle heitettiin hyvästit, ja niin on tehty myös uuden Rubikore-sarjan kohdalla.
Kore-sarjasta on lainattu myös SMC-magneettimateriaali, jota käytetään bassoelementeissä ja uutuutena myös jakosuotimissa. Jakosuotimissa on myös Mundorfin laadukkaat kondensaattorit.
Bassorefleksiportti on nimeltään Continuous Flare, eikä se ole muodoltaan siis perinteinen suora putki, vaan molemmista päistä hieman levennetty, mikä hajottaa turbulenssiä.
Käyttöönotto
Dali Rubikore 2 on jalustakaiutin. Sen voi sijoittaa tasolle, mutta parhaiten kaiutinmalli toimii jalustalla, joka vedetään hieman irti seinästä. Omalla kohdallani puoli metriä tilaa seinän ja jalustan välillä vaikutti ihanteelliselta, mutta sopiva sijoitusetäisyys riippuu aina kohteesta.
Useimmat kaiuttimet toimivat parhaiten, kun niitä hieman kääntää kuulijaa kohden, mutta Dali suosittelee suuntamaan kaiuttimet suoraan. Koska kukaan ei ollut vahtimassa, kokeilin kumpaakin tapaa. Suositellulla kohtisuoralla sijoittelulla diskantti oli tasapainoisin, mutta kun suuntasin kaiuttimet hieman itseeni päin, muuttui stereokuva paremmaksi. Paras tapa riippunee siis jälleen huoneesta ja omasta mausta. Ja joka tapauksessa molemmin tavoin Dali Rubikore 2 tarjoili äänentoistoa ja stereokuvaa, jotka ylittivät kaikki odotukseni.
Ansaitsee hyvän vahvistimen
Dali Rubikore 2 on herkkyydeltään 87 dB, mikä on kompakteille jalustakaiuttimille melko tavanomainen luku. Dali suosittelee kaiuttimien kylkeen 40–150 watin (4 ohmin kuormituksen) vahvistinta. Itse käytin testissä NAD C298 -vahvistinta, jossa on 2 x 340 watin tehot 4 ohmilla, mikä on tietysti aika runsaskätistä, mutta toimi hyvin.
Rubikore 2 on hillityn impedanssinsa ansiosta useimmille vahvistimille helppo nakki. Pelkän tehon sijaan kannattaa kuitenkin pohtia vahvistimen laatua laajemmin – olen käyttänyt NAD-yhdistelmää monessa testissä, mutta Dali Rubikore 2 onnistui kaivamaan esiin vivahteita, joita en muilla kaiuttimilla ole kuullut.
Dali Rubikore 2:n äänenlaatu
Pähkinänkuoressa: Dali Rubikore 2 on aivan järjettömän hyvä!
Rubikore 2 ei ole vastaus kaikkiin ongelmiin, eikä kaiutinpari sovi täydellisesti kaikkiin olohuoneisiin, ja olen kuullut monia kaiuttimia, jotka jollain osa-alueella kuulostavat paremmilta – mutta ne ovat myös olleet paljon kalliimpia.
On niin harvinaista päästä nauttimaan näin avoimesta ja suuresta äänikuvasta kompaktien jalustakaiuttimien tarjoilemana. Dali Rubikore 2 maalaa akustisen tilan, joka on suuri niin korkeus-, leveys- kuin syvyyssuunnassakin – sen koko ylittää kaiuttimien ja kuunteluhuoneen koon. Jos vain levytyksellä siis on tilainformaatiota.
Kauniista stereokuvasta on hyötyä akustisten konserttitaltiointien lisäksi myös keinotekoisesti lisättyjen kaikujen kohdalla .Jean-Michel Jarren Concerts in China -levyn Fishing Junks at Sunset on äänitetty suuren orkesterin kanssa, ja aidon konsertin äänet on miksattu syntetisaattoriäänien kanssa. Olen käyttänyt tätä kappaletta usein testatakseni syvyys- ja korkeusvaikutelmaa, mutta en ole koskaan ennen kuullut keinotekoisen kerroksen leijuvan lähes käsinkosketeltavan tuntuisesti orkesterin yllä.
Dynaamista toistoa – myös hiljaisella
Tilantunnun lisäksi kaiuttimet tarjoavat erottelevuutta ja vivahteita. Huomaan kerta toisensa jälkeen erottavani aivan uusia yksityiskohtia kappaleista, jotka ovat minulle tuttuakin tutumpia. Dynamiikoissa ei ole kyse vain siitä, että kaiutin pystyy toistamaan musiikin ääripäät, vaan myös akustisen pohjahälyn poistamisesta, sillä muuten häly peittää alleen hiljaisimmat kohdat.
Rubikore 2:n äänentoisto on todella vivahteikasta ja tarkkaa, mutta ei äärimmäisen neutraalia. Vaikka musiikista erottuukin enemmän vivahteita kuin useimmilla testaamillani kaiuttimilla, painottaa Dali eniten musiikkikokemusta. Kaiutinmallin sointia voisi julkeasti kutsua massoja miellyttäväksi, sillä ylemmässä bassorekisterissä on lämpöä, joka antaa laululle ja akustisille soittimille mukavan muhevaa rakennetta.
Musiikin nauttimiseen
Sointia ei siis ole muokattu mitenkään popahtavan diskoilevaksi, mutta siinä on pientä täyteläisyyttä, joka tekee omien suosikkikappaleiden kuuntelemisesta vähän hauskempaa. Ja koska bassontoisto on kuitenkin tarkkaa ja puhdasta, on lisätäyteläisyys helppo antaa anteeksi. Basso on itse asiassa todella puhdas ja vivahteikas, eikä tippaakaan yksitoikkoinen. Telarcin tulkinta Johann Straussin Banditen-Galopp-sävellyksestä soi usein niin, että rummut vain jymisevät konserttisalissa, mutta Rubikore 2:lla rummuista erottaa, että ne ovat oikeasti viritettyjä instrumentteja. Keith Jarrettin Kölnin-konserttitaltioinnissa kuulee täysin selkeästi Keith Jarrettin tömistelevän lattiaa, ja samalla kuulee selvästi, että maestro improvisoi nimenomaan Bösendorferin flyygelillä, ei Steinwaylla.
Kilpailijat
Dali Rubikore 2 sijoittuu hintaluokkaan, jossa on lupa odottaa laatua. Kilpailijoita tässä hintaluokassa piisaa. Buchardt Audio S400 MKII yltää melkein oktaavin matalammalle bassotaajuuksissa, mutta sen syvyysvaikutelma ei yllä Dalin tasolle.
Jos kaipaa neutraalimpaa sointia, on Revival Audio Atalante 3 on hyvä vaihtoehto, joka paljastaa viimeisetkin vivahteet mutta ei maalaa yhtä vaikuttavaa äänikuvaa.
Yhteenveto
Vanha Rubicon-sarja tarjosi loistavaa äänenlaatua piirun verran highend-luokkaa alemmalla tasolla. Rubikore-sarjan kyvykkyys on vieläkin parempi – Rubikore 2 on paras kuulemani 2-tiejalustakaiutin tässä hintaluokassa. Ehkä ylimmät bassoäänet voisivat olla neutraalimpana enemmän makuuni, mutta musiikista nauttimiseen pieni lämpö ja muhevuus sopivat oikeastaan hyvin. Ja kaikki kritiikki unohtuu, kun pääsee kokemaan pikkukaiutinten luoman akustisen tilallisuuden: äänikuva on kirkas, erotteleva ja täynnä yksityiskohtia. Jos sarjan isommatkin mallit ovat näin hyviä, tulee Rubikore-mallistosta menestys!
