Tuntui kuin olisin seisonnut tikkailla, jotka ylettyivät pilviäkin korkeammalle. Sieltä näki koko maailman – musiikin maailman, jossa jokainen soitin avautui soimaan vapaasti avoimessa, ilmavassa ja kolmiulotteisessa tilassa. Ei, kosmoksessa! Tila oli täynnä tanssivia energiasäikeitä, jotka värähtelivät ja muodostivat yhdessä musiikin perustan. Lyhyesti sanottuna: Bowers & Wilkins 801 D4 on taikaa, jonka tiede on saanut aikaan.

Ikonin synty

Ikonisella 800-sarjalla on tärkeä rooli kaiutinhistoriassa, joten Bowers & Wilkins ovat suhtautuneet vakavasti luodessaan näistä kaiuttimista uuden ja päivitetyn sukupolven. Kaikki sai alkunsa vuonna 1979, jolloin 801-kaiuttimen ensimmäinen versio näki päivänvalon. Sen tekniikka oli huikeasti aikaansa edellä siinä, miten kaiutinelementtien käytöstä mitattiin laserilla ja kuinka ääniaallot kulkivat kalvon läpi. Kaiutin kehitettiin matemaattisten kaavojen avulla sen sijaan, että olisi vain luotettu kuuntelutesteihin. Se oli aikanaan aivan ainutlaatuinen lähestymistapa kaiutinten valmistukseen.

Kaiuttimet eivät myöskään näyttäneet samalta kuin kuutiomaiset aikalaisensa, vaan ne muistuttivat enemmänkin päällekkäin kasattuja rakennuspalikoita. John Bowers oli nimittäin vakuuttunut siitä, että paras äänenlaatu saavutettaisiin, jos keskirekisteri, diskantti ja 10-tuumainen basso sijoitettaisiin kaikki omiin kammioihinsa, jolloin ne eivät häiritsisi toisiaan.

Ja hän oli varmastikin oikeassa, sillä pian 801 oli löytänyt tiensä Lontoon legendaariseen Abbey Road -studioonkin.

Legendan kehitys

Sen jälkeen 800-sarja on läpikäynyt monia muutoksia. 1990-luvulla 801 kasvoi ja sen 10-tuumainen basso vaihdettiin 15-tuumaiseksi. Kaiutin oli jokaisen hifiharrastajan märkä uni.

Nautilus

Iso mullistus mallistossa tapahtui, kun avantgardistinen lippulaivamalli Nautilus julkaistiin. Siinä jokainen kaiutinelementti on sijoitettu omaan kapenevaan putkeensa, joka imee energiaa elementin takaa. Putken ovat todella pitkiä, suorastaan Alien-henkisiä ulokkeita, jotka työntyvät pitkälle kaiuttimen taakse. Ja jotta bassoelementin putkiosa ei muodostuisi niin pitkäksi, että kaiuttimen sijoittelu lähellekään seinää muuttuisi mahdottomaksi, on basson piippu kierretty rullalle kuin kotilo – siitä nimikin, Nautilus.

Seuraava 800-sukupolvi otti oppia Nautiluksesta ja on varustettu samantyyppisillä piipuilla keskirekisterin ja diskantin osalta. Kaappi on muovaantunut sukupolvi kerrallaan täydellisemmäksi ja täydellisemmäksi.

Uusin sukupolvi

Uusimpien sukupolvien tunnukseksi B&W on valinnut timantin, jota on käytetty diskantin kalvomateriaalina. Todella jäykkänä ja kevyenä materiaalina timantti sopii tehtäväänsä täydellisesti. Timantista – diamond – juontuu myös nykyinen mallinimistö: 801 D4 merkitsee timanttisarjan neljättä sukupolvea.

D4-malliston kaappia on kehitelty entisestään D3-mallistosta, jossa esiteltiin täysin uusiksi muotoiltu kaappi, vaikkakin periaate oli sama kuin aiemminkin. D3 oli B&W:lle monella tapaa aikamoinen mullistus, sillä yritys investoi noin 10 miljoonaa euroa pelkkiin laitteisiin, joilla uudenlaisten kaiuttimien tuotanto tuli mahdolliseksi. Askel D2-sukupolvesta oli huima, ja uuden malliston tuotanto vaati esimerkiksi robotteja.

LB Ääni & Kuvan tehdasvierailulla seurattiin B&W:n 800 D3 -sarjan tuotantoa. Video: LB Ääni & Kuva

Täydellinen pisara

Pisaranmallisten elementtikohtaisten kaappien idea on sama kuin ennenkin, mutta vasta D3-sukupolven kohdalla B&W oli saanut käyttöönsä työkalut, joiden avulla valmistaja pystyi luomaan aidosti ihanteellisena pitämänsä muodon kaapeille: ylhäältä päin katsottuna lähes täydellisen pisaran, joka levittää ääniaallot ympärilleen antamatta eri taajuuksien törmätä. Tämä muotoiluinnovaatio oli askel maailman puhtaimman kaiutinäänen luomiseksi.

Sekä kaiutinelementit että jakosuodin, ja yleisesti ottaen koko rakenne, ovat parantuneet vuosien varrella, kun B&W on oppinut lisää, saanut tarkempia mittauslaitteita ja paremmat tuotantovälineet. Tavoite on pysynyt koko ajan samana: häiriöääniä ei saa olla!

Uusi 801 D4

801 D4 on uuden malliston suurin ja kallein kaiutin. Se ei muistuta enää 1990-luvun 801-malleja, vaan pohjautuu 800 D3 -malliin. Kaiuttimessa on kaksi 10-tuumaista yhden 15-tuumaisen sijaan, mikä on loogista, kun halutaan yhdistää paras mahdollinen vaihevaste, iskuvoima ja syväbasso. Samalla merkittävä osa siitä, mikä on tehnyt 801:stä niin erityisen, on kadotettu. Kuinka monessa highend-kaiuttimessa nimittäin on 15-tuumainen basso? Ei yhdessäkään!

Toisaalta, kun 800-malli julkistettiin (Signature 800 lanseerattiin 2001) se oli parempi ja tarkempi kaiutin kuin 801. Ei siis ihme, että samaa konseptia lainattiin myös uuteen lippulaivamalliin. Siihen nähden on erikoista, että valmistaja päätti kutsua uutuutta nimellä 801 D4 eikä 800 D4. Ymmärrän nimen ikonisuuden, mutta ehkä muotoilu ja varustelu olisi voinut noudattaa samaa linjaa.

The Ultimate Matrix

B&W:n sisäkammio on nimeltään Matrix – se on runko, joka kannattelee kaiuttimen ulkokuorta. Uusimmassa mallissa limittäiset paneelit vahvistavat seiniä joka suunnassa vähentäen samalla värähtelyjä. Eniten kuormittuvat kohdat on vahvistettu alumiinilla. B&W uskoo 801 D4:n Matrix-rakenteen olevan kaikkien aikojen paras, eikä minulla ole syytä epäillä.

Timanttidiskantti

Kaiuttimen yläosassa komeileva timanttidiskantti on D3-sarjaan tulleen elementin jatkokehityksen tulosta. Diskanttielementti on sijoitettu pisaranmalliseen kammioon, joka on työstetty yhdestä alumiinikappaleesta. Toisin kuin aiempien sukupolvien kohdalla, on D4-sarjan elementin resonanssi käytännössä olematon.

Pisara keskirekisteriä

Myös keskirekisterielementti on sijoitettu pisaranmuotoiseen kammioon. B&W kutsuu kammiota nimellä Turbine Head, sillä se muistuttaa suihkumoottoria. Alumiinista valmistettu kaappi on vaimennettu tehokkaasti, ja se estää turbulenssia ja seisovia ääniaaltoja sekä sisä- että ulkopuolella.

D4-versiossa keskirekisterin ”pää” on paremmin irrallaan bassokaapista kuin ennen, mikä tekee äänestä entistä puhtaamman. Resonanssia poistava Continuum-elementti, joka on ripustettu paineenvaihtelua tasaavalla Biomimetic Suspension -kannakkeella, takaa valmistajan mukaan ”kaikkien aikojen realistisimman keskirekisterin toiston”.

Aerodynaaminen bassokalvo

Hulppeat 10-tuumaiset elementit on varustettu sandwich-rakenteeseen asetetuilla kalvoilla: jäykän vaahtomuovin päällä on hiilikuitulevy. Jotta männän liike olisi mahdollisimman puhdasta, on kalvo keskeltä paksumpi ja ohenee reunoja kohden. Kalvon leikkauskuva muistuttaa lentokoneen siipeä, ja siitä sen nimikin: Aerofoil. Rakenne esiteltiin ensi kerran 800 D3 -sarjassa, ja sen uskomattoman puhdas bassontoisto kaikilla äänenpaineilla on tehnyt meihin vaikutuksen ennenkin.

Jakosuodin

Myös jakosuotimet on vaihdettu sitten viime näkemän. 801 D4 -mallissa ne ovat edistyksellisemmät kuin 802 D4 -mallissa. Suurimmassa mallissa on Supreme-kondensaattorit maailman tunnetuimmalta crossover-komponenttien valmistajalta, Mundorfilta.

Kaiuttimet kestävät erityisen kovaa kuormitusta, lyhytkestoisesti jopa 1 000 wattia. Koska tämmöinen tehomäärä voi aiheuttaa kelojen kuumentumista, on B&W varustanut kaiuttimet alumiinista valmistetulla takalevyllä, jonka jäähdytyselementit johdattavat lämmön sisältä ulos. Vaikka kaiuttimen rakenne on kaikkinensa laadukas, takalevy lienee koko kaapin kallein osa.

Sijoittelu

Kaiutinten saaminen testihuoneeseemme oli kahden päivän urakka, vaikka pakkauksen purkaminen sujuikin leikiten. Pakkaus koostuu taittuvista levyistä, joita poistetaan, kunnes jäljellä on enää itse kaiutin. Yksi pahvilevyke taittuu rampiksi, jota pitkin kaiutin liu’utetaan lopuksi lattialle.

Jos lattian naarmuuntumista ei tarvitse pelätä, kaiuttimet voi työntää paikoilleen pohjassa olevien pyörien avulla. Kaiuttimet painavat kuitenkin 100 kg kappale, joten parketti ei moista siirtelyä kestä! Matto ja betonilattia sietävät rullailua todennäköisesti hyvin, mutta muuten kannattaa ottaa pari kolme kaveria avuksi ja nostaa kaiuttimet paikoilleen.

Kun oikea paikka on löytynyt, kaiuttimen piikkitassut lasketaan ruuvaamalla ylhäältä käsin (työkalut toimitetaan pakkauksessa), ja niin kaiuttimet ovat valmiina käyttöön!

Taianomainen ääni

Ja nyt musiikin pariin! Kytkemme kaiuttimet loistavaan Devialet Expert 250 Pro -vahvistimeen, jossa on sisäänrakennetut suotimet monia eri kaiutinmalleja varten, mutta ei vielä B&W:n D4-mallistolle. Jos olisi, olisi bassoa saanut ulos vieläkin enemmän, ja samalla korjattua tiettyjä impedanssiongelmia, joita passiivisten jakosuotimien kanssa aina väistämättä ilmenee. En kuitenkaan jäänyt voivottelemaan tätä puutetta, kun olin kuullut kaiuttimia ihan paljaaltaan.

Roonista soitettu (vahvistin on Roon Ready) soul-funk-bändi Fiehin Allthetimeevenwhen muistuttaa äänikuvaltaan Jaga Jazzistia, mikä ei ole ihme, sillä Jagan Lars Horntveth on vastannut sinkun äänimaailmasta. Keskirekisterissä, flyygelissä ja klarinetissa on ilmavuutta ja lämpöä, ja jopa virvelirummun reunalyönnit soivat vivahteikkaasti. Sofie Tollefsbølin laulu leijuu ilmassa taianomaisesti. Musiikissa on niin valtavasti kerroksia, eikä yksikään sävel törmää toisen kanssa!

Dynamiikoista voisin kirjoittaa kokonaisen luvun. Jokainen äänenvoimakkuuden muutos tuntuu selkeästi, ja kun puhallinsoittaja vaihtaa suukappaleen asentoa, vaihdos on niin läsnä, että iho nousee kananlihalle.

Järkälemäinen basso

Syväbassolla ei ole rajoja – paperilla ilmoitetaan, että se ulottuu lineaarisesti 15 Hz:iin, eikä se tunnun liioittelulta.

Halseyn People Disappear Here groovaa niin kovaa, etten tiedä, mitä tehdä. Järkälemäinen basso, jyhkeät rummut ja syntikat svengaavat niin, että on mahdotonta ajatella mitään muuta kuin musiikkia.

Myös matalammat miesäänet soivat kuin valettuna. Esimerkiksi Sivert Høyemin pehmeä crooner-soundi Madrugadan Ecstasy-kappaleella. Laulua ympäröi piano, syntikka, jouset ja syvyyksistä kurkotteleva bassorumpu. Mieletön kokemus.

Tehosyöppö

Kaiuttimet haluavat käyttöönsä 50–1000 wattia. Skaala on melkoinen, mutta alle 100 watin tehoja voi ajatella tässä ainoastaan hätätilanteessa. Devialetin vahvistin tarjoaa 250 wattia 6 ohmilla ja sen saa antamaan myös 1 x 1000 wattia. Siinä tehot tuntuvat loppuvan vähän kesken, vaikka herkkyyttäkin piisaa 90 dB (1 W/1 m).

Kyse ei ole siitä, etteikö Devialetin kanssa riittäisi volyymia, mutta keskirekisteri tuntuu jäävän kooltaan turhan pieneksi. Sellainen vatsaa vääntävä rytmi jää puuttumaan.

Rotel Michi X5

Näyttämölle eli testihuoneeseen astuu Michi X5. Michi on Rotelin highend-merkki, ja X5 on integroitu vahvistin 2 x 350 watilla ja 8 ohmilla. 44-kiloinen vahvistin näyttää tankilta Devialetin minimalistisen ja alle 10-kiloisen laitteen rinnalla. Ja siltä se kuulostaakin!

Sillä nyt päästiin asiaan: Michi tekee kaiuttimista kunnon monsterit, jotka runnovat kuulijaa armotta. Michi on puolet halvempi kuin Devialet, mutta ei painonsa ansiosta kuulosta siltä.

Kun Uffien outo Cool alkaa soida, voi pahoinvointi yllättää, ellei kiinnitä huomiota äänenvoimakkuuteen! Silti ääni on niin puhdas ja avoin, ettei sointia ikipäivänä erehtyisi sekoittamaan bilekaiuttimeen. Bassoa ei ole korostettu, vaan se iskee luonnostaan kovaa siellä, missä pitääkin, ja kaiutinten erottelukyky on sellaista luokkaa, etten usko koskaan kuulleeni mitään vastaavaa.

Klassinen musiikki

Highend-kaiuttimia ei voi kuvitellakaan testaavansa kuuntelematta klassista. Mielellään tuntikausia putkeen. Ponchiellin Dance of the Hours -teoksen huilut tuntuvat tanssivan ilmassa. Soitan sitä mielelläni lujaa, jotta ihan hiljaisimmatkin kuuluvat. Monet kaiuttimet käyvät kireiksi, kun sitten kovimmat puhaltimet ilmaantuvat, sillä niiden dynamiikat eivät riitä toistamaan näin suuria vaihteluita. 801 D4 on kuitenkin niin täydellisen rento ja itsevarma, että kaikki soi luontevasti.

Äänimaisemassa riittää leveyttä ja syvyyttä, ja jokaisella soittimella on tilaa asettua tarkalleen omalle paikalleen. Mikään, minkä ei kuulu erottua, ei korostu turhaan. Sointi on todellinen, että on nipistettävä itseään: tuleeko tämä tosiaan kaiuttimien välityksellä?

Kilpailijat

On hullua maksaa kaiutinparista 40 000 euroa, eikä moni niin teekään. Markkinoilla on kuitenkin useita paljon kalliimpiakin kaiuttimia. Raidhon TD-sarjan pienin lattiakaiutin (TD-2.2) on samaa hintaluokkaa, mutta malliston suurin TD-4.8 maksaa 150 000 euroa! Magico M3 kustantaa 100 000 euroa, ja niin edelleen. Houkuttelee väittää, että 801 D4 on niitä kaikkia parempi. Ainakin, kun puhutaan aidosta uskottavuudesta, sillä B&W:n kaiutin on 100-prosenttisen totuudenmukainen äänentoistossaan.

Dynaudio Confidence 60 on samaa hintaluokkaa B&W:n kanssa, mutta ei soi yhtä vapautuneesti ja dynaamisesti. 801 tosin vaatii niin paljon enemmän vahvistintehoja ennen kuin sen musikaalisuus pääsee oikeuksiinsa, että kokonaisuuden hinta nouseekin kalliimmaksi. Sillä vaikka B&W kuulostaa mahtavalta alle 10 000 euron vahvistimen kanssa, se ei yllä Dynaudion rinnalle ennen kuin vahvistin on valittu 20 000 euron hintaluokasta.

 

Yhteenveto: Bowers & Wilkins 801 D4

B&W 801 D4 on ainutlaatuinen kaiutin: suuri, tornimainen ja kaikessa insinöörimäisyydessään silti kaunis. Ääni on sanoinkuvaamattoman upea.

Harvoin silmäkulmat kastuvat, kun tekee hifitestiä, mutta näitä kuunnellessa iho oli koko ajan kananlihalla. Musiikin kuuntelu oli niin nautinnollista, että tuntui kuin olisin luistanut töistä, vaikka juuri tästähän minulle maksetaan.

Soinnin mahtavuus, sen voima, sen ilmavuus. Näiden kaiutinten kanssa voisin elää loppuelämäni.

Onko 801 D4 edullinen ostos? Todellakaan ei. Mutta rahaa vastaan nämä kaiuttimet tarjoavat äänentoistoa, joka on niin lähellä täydellistä kuin olen koskaan kuullut.