Bang & Olufsen lienee tunnetuin ylellisistä musiikkijärjestelmistään ja linjakkaasti muotoilluista kaiuttimistaan, mutta myös ääni sopii tosiharrastajien makuun. Testasimme 2016 heidän suurinta lippulaivamalliaan, BeoLab 90 -kaiutinta. 140-kiloisten kaiutinten ääni oli kuin eri universumista, mutta niin oli hintakin tähtitieteellinen.
Silloin toivoimme, että B&O toisi BeoLab 90:n huipputekniikkaa myös hieman edullisempiin ja kompaktimpiin laitteisiin. Ja nyt se on täällä: BeoLab 50!
Raskaaseen 90-malliin verrattuna BeoLab 50 on huomattavasti pienempi. Kaiutinelementtejä on paljon vähemmän (seitsemän 18 sijaan) ja tehojakin on pienennetty (2 100 wattia hullun 8 000 sijaan). Muut osat ovatkin sitten samoja kuin suuremmassa mallissa, kuten signaaliprosessori, aktiivinen jakosuodin ja tilakorjain. Entä hinta? Se on toki edelleen uuden auton verran, mutta tällä kertaa vertailukohtana on pikemminkin Volkswagen Passat eikä Lexus NX 300 AWD. Eli rahaa jää vielä vaikkapa Bang & Olufsenin todella tyylikkääseen OLED-televisioon…
Hallitusti suunnattu ääni
Parhaimmillaan stereoääni on todella taianomainen. Se antaa vaikutelman kuin soittajat seisoisivat aivan edessämme tai kuin olohuone olisikin konserttisali. Tie unelmasoundiin on kivetty monilla mahdollisuuksilla mokata, ja monet niistä liittyvät kuunteluhuoneeseen itseensä.
Kuulemamme ääni on yhdistelmä suoraan äänen lähteestä tulevaa ääntä ja sen heijastuksia pinnoista. Kovat pinnat kuten puu, kipsi, lasi ja betoni heijastavat ääntä enemmän kuin imevät sitä, joten soundiin tulee sellaisessa tilassa helposti terävä ja kova luonne. Lopputuloksena on kaikkialta ja ei mistään kimpoileva ääni, ja illuusio läsnäolosta katoaa kaikujen kakofoniaan.
Bang & Olefsenin uusi kaiutin korjaa juuri tämä ongelman. Malli loiventaa tilan vaikutusta ääneen, joten jäljelle jää enemmän vain niitä ääniä, joita kuulija haluaa kuulla. Keskittämällä äänen suoremmin kuulijaa kohti kuin valonheittimen ikään, vähenee sivuseinistä kimpoavan äänen vaikutus. Tekisi mieli kutsua BeoLab 50 -kaiuttimia vastamelukaiuttimiksi!
Design
BeoLab 50 näyttää tunnistettavasti Bang & Olufsenilta. Kiillotettu alumiini, tammiviilu ja B&O:lle luonteenomainen Acoustic Lens -diskantti saavat BeoLab 50 -mallin näyttävään pumpatulta versiolta linjakkaasta BeoLab 18 -mallista.
Sisäpuolelle B&O on mahduttanut kolme 10-tuumaista bassoelementtiä, saman verran 4-tuumaisia keskirekisterielementtejä, diskantin, 2 100 watin vahvistintehot ja digitaalista signaalinkäsittelyä. Kaikki tyylikkäässä paketissa, joka vie lattialta tilaa tuskin enempää kuin kukkaruukku.
Näin tiiviisti pakattu kokonaisuus vaatii erityisiä materiaaleja. Yhdessä BeoLab 90 -kaiuttimessa on peräti 65 kiloa alumiinia, mutta BeoLab 50:n kohdalla B&O on tyytynyt muoviseen runkoon. Joku saattaa nyrpistää tälle nenäänsä, mutta puu tai MDF ei vain tulisi kyseeseen tällaisessa rakenteessa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään legopalikkamuovi, vaan erityisesti akustisiin tarkoituksiin kehitetty komposiitti.
Kokonaisuus on todella herkku. Bang & Olufsen on tuttuun tapaan panostanut yksityiskohtiin, minkä ansiosta BeoLab 50 on karkkia silmille. Meidän mielestämme loistoa himmentää vain etuosan alumiinikuoren näkyvä saumakohta. Saumasta on eittämättä käytännöllistä hyötyä mutta samaan aikaan rikkoo illuusion siitä, että koko kaiutin olisi alumiinia.
Täysaktiivikaiutin tilakorjauksella
Kaiuttimissa on sisäänrakennettuna vahvistimen- ja äänenhallinta (myös volyymin), joten ne voi liittää mihin audiolähteeseen haluaa. Siitä huolimatta BeoLab 50 toimii parhaiten B&O:n oman laitteen kanssa, mieluusti sopivan BeoVision-television. Testissämme kokeilimme kaiuttimia uuden BeoVision Eclipse 55:n kanssa, joka osaa lähettää äänen BeoLab 50:een langattomasti tai johdon kautta.
Halusimme testata 50-mallia samassa paikassa kuin 90-malliakin, eli seinän lähellä noin 32-neliöisessä olohuoneessa, joka on täynnä akustisia haasteita kuten parkettia, kipsiseiniä, ikkunoita ja epäsuotuisia muotoja. BeoLab 90:n nostamiseen tarvittiin kolme ihmistä, mutta 50-malli nousee yksin tai kaksin. Pienemmälle mallille oli toki myös helpompi löytää sopiva paikka.
Näin hienoiksi kaiuttimiksi BeoLab 50 oli yllättävän helppo asentaa. Kun ne on saatu halutuille paikoilleen, otetaan mukana tuleva mikrofoni ja sijoitetaan se kuuntelupaikkaan. Tilakalibroinnin aikana on oltava hiirenhiljaa, sillä mikä tahansa taustaääni voi häiritä mittaustulosta.
Kaiuttimet mittaavat tilaa ja muodostavat akustisen kuvan huoneesta. Sen perusteella ne määrittävät soundin kohdilleen niin parhaassa kuuntelukohdassa kuin muissakin kuuntelupaikoissa. Kaikkea ohjataan Bang & Olufsenin sovelluksella, joka on saatavilla Androidille ja iPhonelle.
Beam Width Control: hallittua tehoa
BeoLab 50:ssa on säädettävä äänen sirotus nimeltään Beam Width Control. Siitä voi valita kapean Narrow Moden (45 astetta) tai laajan Wide-asetuksen (180 astetta) riippuen siitä kuunteletko kaiuttimia yksin vai seurassa. BeoLab 50:ssa ei kuitenkaan ole 360 asteen ”Omni”-ääntä eikä Beam Direction Controlia (joka kohdistaa äänen tiettyyn pisteeseen), kuten BeoLab 90:ssä. Digitaalinen signaaliketju, tilakorjain ja DSP (kaiuttimen ”aivot”) ovat samoja molemmissa BeoLab-malleissa.
Äänenlaatu
BeoLab 90 on heittämällä kähein kaiutinmalli, jota olen saanut olohuoneessani – tai missään muuallakaan kuullut. Kaiuttimilla on kyky imaista kuulija musiikkiin niin kokonaisvaltaisesti, että aika ja paikka menettävät merkityksensä. Läsnäolo on käsin kosketeltavaa ja kolmiulotteinen äänikuva ei ota kolhuja huonosta akustiikasta.
27 000 euron kysymys kuuluukin: kuinka paljon tätä elämystä on pystytty säilyttämään näin leikattuun hintaan? Melko lailla, sanoisin. Vaikka BeoLab 50 onkin paljon pienempi kuin BeoLab 90, ne soivat monella tapaa hyvin samankaltaisesti.
Ensinnäkin kyseessä on täyden rekisterin kaiutin. Syvä syntikkabasso Boz Scaggsin Thanks To You -kappaleessa värisyttää seiniä ja lattiaa. Bassossa ei ole mitään löysää tai pehmeää, vaan se on määrätietoinen ja tarkka, ja painetta löytyy tarvittaessa massiivisesti. Subwooferia ei tule ikävä, jos kotoa löytyy BeoLab 50.
Basso on meidän makuumme toisinaan jopa hieman ylitsevuotavan tehokaskin. Tymäköissä rap-kappaleissa, kuten Futuren Mask Off -biisissä basson paine sai kaiuttimen etukankaan tärähtelemään! B&O onneksi vakuuttaa korjanneensa edellistä testimalliamme vaivanneet hieman löysän etuverkon kiinnityksen.
Tehosta ei tosiaan ole puutetta. Soitin The Weekndin I Feel It Coming hirveällä volyymillä, eikä siinä kuulunut hitustakaan häiriötä. Keskirekisterin yläpään kaiuttimet pitävät kirkkaana ja värjäytymättömänä, kuten BeoLab 90:ssäkin. Matalat miesäänet soivat suurina ja hunajaiset naisäänet hivelevät korvia.
Parasta on kuitenkin tapa, jolla äänikuva muodostuu. Laitoin soimaan hyvän levytyksen, Rachelle Ferrellin Individuality: Can I Be Me, ja hänen laulunsa soi sellaisella intensiteetillä, että en ole sellaista päässyt kuulemaan sitten BeoLab 90:n. Adrenaliinitasoni kohosivat ja niskakarvani nousivat pystyyn. Teki mieli nipistää itseäni, niin uskomattoman hyvältä se kuulosti!
Diskantti ei tee yhtä suurta vaikutusta. Omassa kuunteluhuoneessani diskantti ei soinut yhtä soinnikkaasti ja puhtaasti kuin 90-mallissa, eikä se ollut resoluutioltaan tai ilmavuudeltaan samaa tasoa myöskään Focalin beryllium-diskantin tai B&W:s eksoottisen timanttidiskantin kanssa.
Laajasta kapeaan: Wide ja Narrow -asetukset
BeoLab 90:ssä on kaikkiaan seitsemän (!) Scanspeak-diskanttia, jotka pitävät huolen äänen avautumisesta joka suuntaan, mutta 50-mallissa on tyydytty yhteen Acoustic Lens -linssiin. Se muistuttaa BeoLab 18:n ja 20:n vastaavia, mutta on suurempi ja varustettu tehokkailla vaimentimilla, jotka kaventavat soittoaluetta mekaanisesti 180 asteesta 45 asteeseen.
Kun vaihtaa laajasta kuunteluasetuksesta kapeaan, diskantti kaventaa äänen säteilyaluetta keskirekisterin ja basson sopeutuessa muutokseen tarjoten optimaalisen soundin kuuntelupaikkaan. En saanut samanlaista ällistyttävää kokemusta tästä kuin BeoLab 90:stä. Soundi on ehdottomasti tiukempi, kuivempi ja keskittyneempi, mutta silti on tunne kuin istuisi vähän liian levottomassa huoneessa. Ainakin verrattuna 90-malliin, jonka Narrow Mode loi vaikutelman kuin istuisi täydellisesti vaimennetussa studiossa.
Pitänee mainita, että olen päässyt kuulemaan BeoLab 50:tä myös optimaalisemmassa tilassa, jossa akustiikka ei ole yhtä haasteellinen. Sellaisessa tilassa Narrow Mode toimii paljon paremmin, ja sukunäkö 90-malliin on ilmeisempi. Olen siis tullut siihen tulokseen, että 50-malli ei ylitä tilan asettamia akustisia haasteita yhtä hyvin kuin supertehokas 90-malli. Jos on valmis näkemään vähän vaivaa huoneen suhteen – hankkii vaikkapa paksuja mattoja ja pari akustiikkapaneelia – pääsee itse asiassa todella lähelle 90-mallin soundia.
Kilpailijat
27 000 euroa on kieltämättä paljon rahaa kaiutinparista, mutta voiko se silti olla hyvä ostos? BeoLab 50:n hintaluokassa on paljon loistavia kaiuttimia, mutta harvassa on yhtä laadukasta sisäänrakennettua vahvistinta, elektroniikkaa ja tilakorjainta. Skottien high-end-brändi Linniltä saa Akurate-järjestelmän aktiivisilla lattiakaiuttimilla, tarkalla tilakorjauksela ja digitaalisella DS-soittimella noin 37 000 eurolla. Samalla rahalla saa sekä BeoLab 50 -kaiuttimet että BeoVision Eclipse -television. Siinäpä pohdittavaa.
Johtopäätökset
BeoLab 90 -huippukaiuttimien kuuntelu oli lähes ylimaallinen kokemus. BeoLab 50 on maallisempi, mutta edustaa silti upeaa highend-tasoa. B&O on onnistunut siirtämään lippulaivamallistaan monia huippuosia kompaktimpaan ja enemmän silmää miellyttävään pakettiin. BeoLab 50 ei ylitä fysiikan lakeja, mutta pääsee lähelle isomman mallin etuja monella alueella, etenkin äänenpaineen ja basson suhteen. BeoLab 50 on B&O parhaimpia kaiuttimia, ja hieno manttelinperijä BeoLab 5 -mallille.
