On laajakuvaa, ja sitten on ultralaajakuvaa. 32:9 osuu jälkimmäiseen kategoriaan, sillä se vastaa kahden 16:9-kuvasuhteen näytön laittamista vierekkäin! Tavallisessa toimistokäytössä yksi iso näyttö korvaa silloin kahden näytön tarpeen ilman katkoksia tai kahden erillisen näytön kalibroinnin vaivaa.
Mutta nyt puhutaan pelaamisesta, ja QD-OLED-paneelilla varustettu Odyssey OLED G9 ei oikein toimistokäyttöön soveltuisikaan. Pikselirakenteen vuoksi tekstin lukeminen nimittäin on hankalaa, kun merkit tuntuvat heijastelevan kaikkia sateenkaaren värejä. Ilmiötä esiintyy myös elokuvia katsoessa ja pelatessa, mutta vähemmän. Ja paneelityypin edut peittoavat pelatessa sen haitat: pohjaton musta ja katselukulma, joka on vieläkin laveampi kuin tavallisilla OLED-näytöillä. Kirkkauttakin tekniikka tuo lisää, vaikka käytännössä sitä ei aina huomaakaan.
OLED G9 -näytöstä on olemassa kaksi versiota: G93SC ja G95SC. Jälkimmäinen tarjoaa älytoimintoja, gaming-hubin ja kaukosäätimen, kun taas ensimmäisestä nämä puuttuvat. Jälkimmäinen on toki kalliimpikin, joten jos tarvitsee vain näytön ja haluaa tehdä suurimmat säädöt tietokoneella, suosittelisin ennemmin halvempaa G93SC-mallia. Testiin saamastamme G95SC-mallista tutustuimme vain näyttöpuoleen, joten emme katsoneet sisäänrakennettua televisiota tai pelitoimintoja.
Liitännät
OLED G9 on varustettu uusimmilla DisplayPort- ja HDMI-liitännöillä. Tarjolla on kaksi HDMI-sisääntuloa, joista toinen on micro-HDMI. Näytössä on sisäänrakennettu USB-hubi kolmella 3.0-portilla esimerkiksi hiirtä ja näppäimistöä varten.
Kuvanlaatu
SDR-tilassa kuva näyttää heti oivalliselta. Valitettavasti näyttö on menettänyt kirkkauttaan, sillä SDR-tilan Peak Brightness on poistettu päivityksen myötä. Samalla tosin kuvan kiinnipalamisen riski pienenee, ja siksi toiminto otettiinkin pois. Valoisassa huoneessa pelatessa voisi kuitenkin olla hyvä, että olisi mahdolllisuus lisätä kirkkautta ja siten vähentää ruudun heijastelua.
HDR toimii paremmin hienoine valoefekteineen. Käytän Standard-väriasetusta, joka on pikkaisen liian lämpöinen. Samsung on harvoja näyttöjä, joissa värien säätö onnistuu HDR-tilassa. Kun klikkaa valikosta Hue ja säätää asetusta kymmenen pykälää alemmas, kohti vihreää (G10), näyttää kuva neutraalimmalta. Kirkkaus on asetettu 50:een, kontrasti 50:een ja terävyys 5:een. Näillä säädöillä näyttö muistuttaa referenssinäyttöni MacBook Pron kuvaa.
Muiden QD-OLED-mallien tapaan Samsung toistaa värit, mustan ja HDR-kohtausten hehkun upeasti. Katselukulma on todella hyvä, jopa ylhäältä katsottuna värit toistuvat oikein.
Hillittömän leveään näyttöön ei voi olla ihastumatta. Etenkin Red Dead Redemptionin kaltaisten pelien kanssa ympäristöä näkee yksinkertaisesti enemmän leveältä näytöltä. Maisemaa katsoessa välittyy elokuvateatterin tunnelmaa, kun ratsastan kohti horisonttia etsimään pahiksia. Myös Destiny 2 -pelistä saa enemmän irti leveällä näytöllä kuin 21:9-kuvasuhteella, 16:9-formaatista puhumattakaan. Tuntuu järjettömältä palata käyttämään enää 16:9-näyttöä tämän jälkeen, kun tuntuu että saa olla koko ajan vääntelemässä kuvaa, jotta näkisi kaiken.
Kokonaisuudessa on hyvin vähän moitittavaa. Välillä automaattinen kirkkaudenrajoitin (ABL) toimii, ja hiljaisissa ja paikallaan pysähtyinessä kirkkaissa kuvissa näyttö astettain tummuu. Kun maisema vaihtuu, kirkkaus palaa maksimiin. Samsung ei tässä kuitenkaan ole muita huonompi, ja elokuvia katsoessa ja pelatessa automaattinen himmennys ei tuota juuri ongelmia. Pahemmin se häiritsee, kun lukee uutisia tai kirjoittaa Wordilla. Mutta niitä varten tätä näyttöä ei ole tehtykään, sillä Windowsin tekstit näyttävät aika kaamealta joka tapauksessa.
Yhteenveto: Samsung Odyssey OLED G9
QD-OLED ei ole kaikessa paras – esimerkiksi tekstinkäsittelyssä ja nettiselailussa se on heikko – mutta elokuvien ja pelien parissa se on ylivoimainen. 32:9-kuvasuhteen Odyssey OLED G9 on pelikokemukseltaan aivan huikea. Ekstraleveä ruutu tempaa mukaansa toimintaan ja näyttää pelin maailmaa enemmän kuin kapeammat näytöt, kunhan peli vain tukee formaattia eikä vain venytä 21:9.kuvaa reunoille. Onneksi yhä useampi tukee 32:9-kuvasuhdetta, sillä formaatti on lyömättömän koukuttava!
Näin leveä näyttö ei ehkä ole hinnaltaan aina perusteltavissa, mutta voi pojat, että se osaa viihdyttää!
Näyttö testattu Acer Predator Helios 500 -pelikannettavan kanssa (Intel i9, RTX 3080 ja 32 GB RAM). Lisäksi näyttöä on kokeiltu itsekootun pöytäkoneen kanssa (Intel i9, 128 GB RAM ja RTX 3090).
Myös tässä testissä
LG 45GR95QE
Mitkä kurvit!
LG 45GR95QE on todella kaareva näyttö, mikä tekee pelaamisesta vangitsevaa. Kuvanlaatukin on mainio.
Philips Evnia 34M2C8600
Eniten vastinetta rahalle
Philips Evnia 34M2C8600 on lähes kaikilta ominaisuuksiltaan samanlainen kuin MSI – mutta onnistuu kuitenkin kokonaisuutena paremmin.
Asus ROG Swift PG27AQDM
Kuvasuhde perus, kuvanlaatu erinomainen
Asus ROG -sarjan näyttö on niin hyvä, että se saisi olla isompikin!
MSI MEG 342C QD-OLED
Monin tavoin hyvä
MSI:n QD-OLED-näyttö tarjoaa hyvää kuvanlaatua ja liudan liitäntävaihtoehtoja.
Mahtaako olla firmispäivitykset poistaneet tuon mainitsemasi fonttien ongelman? En ainakaan itse keksi mitään moittimista, kun näyttö on kytketty Macbook pro M1:eeni usb-c -> hdmi2.1 kaapelin kautta.