Elokuvissa käyminen on kivaa, sen me kaikki tiedämme. Jättikankaalta koettuna elokuva vain tuntuu aidommalta kuin pikkutelkkarista tihrustettuna. Elokuvateatterissa lipun hintaan kuuluvat tosin myös loputtomat mainokset, vierustoverin karkkipussin rapina sekä muu yleinen mölinä, mitä nyt salillisesta ihmisiä lähtee. Näitä ilmankin voisi elää…

Kotiteatteri tarjoaa ison kuvan lisäksi miellyttävää yksityisyyttä. Teatteritunnelman takaa vain riittävän iso kuva, katseluetäisyydestä riippuen 100 tuumaa alkaa olla aika mukava. Television kohdalla tämä tarkoittaa hintalappua, jota monella ei ole varaa katsoakaan. Silloin kannattaa harkita videotykkiä, jolle vain huoneen mitat asettavat rajoituksia kuvan koon suhteen. 100–120-tuumaisen valkokankaan saa maalattua helposti suoraan seinäänkin.

Edulliset HD-projektorit

Projektori on aina ollut hyvä vaihtoehto suurelle televisiolle, mutta ilman kompromisseja hankintaa ei voi tehdä. Heikko kuvakirkkaus tarkoittaa, että huone on käytännössä pimennettävä kokonaan, jotta kuvan kontrastit erottuvat selkeästi. Monien viedotykkien ongelma on myös kuuluvaa hurinaa pitävä tuuletin, joka suojaa voimakasta lamppua ylikuumenemiselta. Lampun käyttöikä on lisäksi rajallinen, joten tuntikausien televisio-ohjelmien ja urheiluotteluiden katselu voi käydä kalliiksi. Nämä aista kannattaa yhä muistaa videotykkiä hankkiessa, mutta valmistajat ovat petranneet projektoreitaan viime vuosina.

Televisiorintamalla on nykyään paljon tarjolla 4K-resoluutionäyttöjä. 55- tai 65-tuumaisen television kohdalla 4K:sta puhuminen on oikeastaan vähän hassua, sillä samantasoisen kuvanlaadun saa heijastettua tavallisella HD-projektorilla 100- tai 150-tuumaiselle kankaalle. HD-signaali siirtää paljon tarkempaa kuvaa kuin uskoisi, joten elokuvat tuntuvat varsin todellisilta suurelta kankaalta katsottuna. Elokuva tempaa mukaansa vasta, kun kuva täyttää koko näkökentän, ja se onnistuu käytännössä vain projektorin ja kankaan avulla (paitsi jos sattuu kierimään rahoissa).

Ominaisuuksista

Videotykkien ominaisuudet ovat ottaneet aimo harppauksia viime vuosina. Kaksois-HDMI-sisääntulo antaa liittää useita videolähteitä tykkiin, toisissa malleissa on langaton kuvasignaalin siirto, jolloin pitkiä ja kalliita HDMI-kaapeleita ei tarvitse vedellä ympräi huonetta lainkaan. Tavallisesti projektoreissa ei ole Smart TV -ominaisuuksia, mutta saman asian ajavat Apple TV, Chromecast tai vastaava mediasoitin. Epson TW5350 osaa yhdistää kotiverkkoon ja toistaa videoita ja kuvia suoraan mobiililaitteista.

Projektoreista

Tähän testiin valitsimme neljä tykkiä, joiden hintahaitari ulottuu 700 eurosta 1100 euroon. BenQ, Acer ja NEC edustavat DLP-tekniikkaa, jossa pari miljoonaa pikkuruista peiliä syttyy ja sammuu sen mukaan, minkä värinen kyseisen pikselin pitää kulloinkin olla. Huipuunsa hiotun, nopean ja huoltovapaan projektorityypin haittapuoli on sateenkaariefektiksi kutsuttu häiriö, jota kaikki ihmiset eivät havaitse. Ne, jotka sateenkaariefektin huomaavat, näkevät värien hajoavan kontrastisten värialueiden reunoilla, kun liikuttaa katsetta pisteestä toiseen. Monet kokevat sen rasittavan silmiä.

Epsonin viedotykki puolestaan on LCD-tekniikkaa, jossa kukin väri heijastetaan oman väripaneelinsa läpi, jolloin sateenkaariefektiä ei pääse syntymään. LCD-projektorin ikävä ominaisuus on pölysuodatin, joka pitää muistaa vaihtaa tai putsata säännöllisesti.

Testistä

Olemme arvioineet projektorien kuvanlaatua, ensin kutakin laitetta erikseen ja lopuksi asettamalla kaikki vierekkäin testihuoneeseemme. Kirkkaus, värit, kontrastit ja mustan syvyys ovat tärkeimpiä kriteerejä kuvanlaadun kannalta. Tässä hintaluokassa emme pitäneet tärkeänä mitata värintoistoa ammattilaisvälinein, sillä harva tykin ostaja varmaankaan maksaisi lisää värien kalibroinnista.

Sijoittelusta

Tonnin hintaiset projektorit tuottavat yllättävän hyvää kuvaa ain 150 tuumaan asti. Niinpä voit huoletta valita kuvan koon huoneesi mittojen mukaan. Kannattaa keskittyä miettimään projektorin etäisyyttä kankaasta ja videolähteestä. Jos sijoitat videotykin huoneen takaosaan, voi kuva muuttua tarpeettoman suureksi toiselta puoleltaan.

Hinta-laatusuhteesta

Halvoilta laitteilta ei kannata odottaa kalliiden kotiteatteriprojektoreiden tasoista tummuutta, terävyyttä ja värisyvyyttä. Yllättyimme silti siitä, miten pitkälle kuvanlaatu on edistynyt tässäkin hintaluokassa, kuten testin tykit osoittavat. Edellisiin kotiprojektoritesteihimme verrattuna emme havainneet juurikaan pikselöitymistä tai ”mosquito noiseksi” kutsuttua kohinaa. Tällaisiin seikkoihin syynä voi olla huono prosessori tai DLP-tykin väripyörän liian suuri valkoinen alue. DLP-projektoreissa on kuitenkin hämärissä alueissa nähtävissä vilkkuvaa kohinaa, joka syntyy peilien kääntymisestä.

BenQ W2000

Kotiteatterin kunkku

BenQ W2000 on yksinkertaisesti testin paras.

Mahtavat värit, jotka luovat yhdessä kontrastin ja kirkkauden kanssa intensiivisen kuvan. Tehdasasetukset on kalibroitu hyvin. Tuuletin on testin hiljaisimpia. Pystysuunnassa säädettävä linssi helpottaa sijoittelua. Kaukosäätimessä on napit erikseen kirkkauden, kontrastin ja terävyyden säädölle.

Mustaa, terävyyttä ja tarkkuutta voisi parantaakin, mutta sitten täytyy nousta hintaluokassa pykälän ylemmäs.

Lue koko testi

Epson EH-TW5350

Loistavat värit!

Värien puolesta Epson lyö laudalta muut testatut.

Värit ovat vivahteikkaat, asetukset joustavat ja langaton multimediaominaisuus kätevä.

Musta voisi olla mustempaa. Linssiä ei voi säätää pystysuunnassa.

Lue koko testi

NEC V302H

Viileä kuva

Muuten hyvä kuva olisi kaivannut lisää intensiteettiä ja tasapainoisempia värejä.

Terävä kuva, jossa on vain vähän kohinaa.

Musta ja punainen ovat heikoilla asetuksesta riippumatta. Tuuletin on testin kovaäänisin. Kaukosäätimessä ei ole omia nappeja perusasetuksille. Linssiä ei voi säätää pystysuunnassa.

Lue koko testi

Acer V7500

Aika hyvä

Kuva on tarkka ja hyvä, mutta V7500 ei ole virheetön.

Kuva on hyvä, ei juuri kohinaa. Värit tasapainoiset ja ihonsävyt näyttävät neutraaleilta. Langaton kuvansiirto on mahdollinen.

Punasävyä ei ole riittävästi, mikä tekee esimerkiksi violettiin vivahtavasta taivaasta täysin sinisen. Tuulettimen ääni on häiritsevä. Kaukosäätimessä ei ole omia nappeja kaikille kuva-asetuksille.

Lue koko testi

Geir Gråbein Nordby

(s. 1978): Toimittaja. Gråbein päätyi LB-toimituksen jäseneksi lähetettyään vuonna 2001 työhakemuksen väärään osoitteeseen – hän halusi hakea samannimiseen studioon ääniteknikoksi mutta onkin nyt työskennellyt puolet elämästään tekniikkatoimittajana. Gråbeinin erityisalaa ovat etenkin hifi, kuulokkeet ja kotiteatteri, mutta toisinaan hän ottaa haltuunsa muitakin alueita.