Sony VPL-VW260ES vakuutti veitsenterävällä kuvallaan. Vihdoin on saatavana aito 4K-projektori alle maagisen 5 000 euron rajan, ja Sony onnistui lähes kaikessa.
Oli siinä vikojakin. Ensinnäkin dynaaminen iiris puuttui, mikä teki mustasta vaaleampaa kuin mitä se voisi olla. VW260:ssa ei myöskään ollut linssimuistia, jonka ansiosta olisi mahdollista tallentaa erilaisia zoom- ja tarkennusasetuksia kahteen muistiin. Esimerkiksi jos filmi on kuvattu suhteella 2,35:1, voi tallentaa omat linssisuhteensa sekä 2,35:1:lle että 16:9:lle ja valita automaattisesti oikean suhteen kaukosäätimestä. Kuvan interpolaatio löytyy HD-videolle mutta ei 4K:lle, joten liikkeet eivät toistu mahdollisimman pehmeinä 4K-laadulla.
VW360-mallissa on kaikki mitä VW260:sta puuttui. Vaikka optiikka onkin paperilla sama, on kaikki komponentit asetettu herkemmäksi spesifikaatioiden poikkeamille. Se tarkoittaa mahdollisesti vieläkin tarkempaa kuvaa.
Sony VW360:n dynaaminen iiris on todella nopea ja hiljainen, aivan kuten JVC:lläkin. Sonylta puuttuu sisempi iiris, joka estää sirotevaloa pääsemästä optiseen järjestelmään. Niinpä Sonyn musta ei ole yhtä mustaa kuin JVC:llä, mutta ei se kauaksi jää.
Paperilla valovoimaksi on merkitty 1 500 luumenia, joka on vähemmän kuin JVC:llä. Käytännössä eroa ei huomaa, ja subjektiivinen kokemukseni on, että näiden kahden valovoima on samaa tasoa.
Käyttö
Sonyn valikko on parempi kuin JVC:llä, ja se myös reagoi nopeammin kaukosäätimen käskyihin. Linssiasetusten tallentaminen sujuu jouhevasti, mutta Sonylla on kuljettava valikon kautta, kun taas JVC hakee muistista asetukset kaukosäätimen napilla.
Sonyn laite on pakko kalibroida, mikä tekee siitä vähemmän käyttäjäystävällisen. Tehdasasetuksilla ”black crush” on melko näkyvää, eli tummilla alueilla on liian vähän valoa. Varjoisat alueet kasvavat, jolloin yksityiskohdat katoavat. Värit ovat liian kylläisiä, mikä näyttää aluksi vaikuttavalta, kun esimerkiksi ruoho on aivan tavattoman vihreää. Mutta värit eivät anna todenmukaista kuvaa.
– Tässä onkin paljon työtä, totesi kalibroinnista vastannut Gorm Sørensen.
Siksipä on sääli, että JVC, joka ei sitä tarvitse, on varustettu automaattisella värien kalibroinnilla. Sonyn projektori, joka vaatii ehdottomasti kalibroinnin, toimii paljon manuaalisemmin tässä mielessä.
Kuvanlaatu
Kuten todettua, kuva on tehdasasetuksilla turhan värikylläinen, ja ensisilmäyksellä hahmot erottuvat hyvin voimakkaasti taustasta – syystä, että musta on erittäin mustaa. Liioiteltujen värien ja mustuuden vuoksi kalibroimaton Sony ei yllä JVC:n kuvanlaadun tasolle. Kun katsomme Ultra-HD-laadun Blu-ray-elokuvaa, on VW360:n aidosta 4K-resoluutiosta etua. Ryan Goslingin parransänki erottuu hyvin Blade Runner 2049 -elokuvassa. Useimmissa kohtauksissa JVC:n kuvanlaatu on kuitenkin parempi ja uskollisempi elokuvantekijöiden visiolle.
Gormin huolellisen kalibrointisession jälkeen Sonyn värintoistosta saadaan kunnollinen ja deltapoikkeamaksi aivan erinäköisen kuvan tuottava 1,1.
Verrattuna JVC DLA-X7900:aan ei Sony VW360:lla ole yhtä syvää musta. Varjoisat kohdat ovat aavistuksen vaaleampia, mutta musta toimii hieman paremmin kuin aiemmin testaamassamme mallissa VW260.
Jos katseluhuone itsessään ei ole hiilenmusta, ei JVC:n mustasta pääse varsinaisesti nauttimaan, ja silloin Sonyn edut pääsevät enemmän oikeuksiinsa. Kuva on nimittäin veitsenterävä! HD-videoiden terävyydessä ei suuria eroja ole, mutta 4K Blu-ray -elokuvien kohdalla Sonyn kuvanlaatu on huomattavasti terävämpi ja yksityiskohtaisempi kuin JVC:llä.
Blade Runner 2049 on 4K-laadulla puhdasta nautintoa. Ryan Goslingin parransänki on terävämpi ja yksityiskohtaisempi ja Las Vegasin pääkatua peittävästä punaisesta hiekasta erottuu enemmän sävyjä sen sulautuessa hiekkamyrskyyn.
Ja mikä parasta: HDR toimii hyvin Sonyn projektorilla. Se johtuu siitä, että osan tai kaiken kadonneesta valosta voi säätää portaattomasti HDR:ään vaihtaessa. Silloin HDR-efektit vähenevät – tai katoavat kokonaan, riippuen palautetun valon määrästä. Näin saa paljon suuremman väritilan kuin jos HDR olisi kytkettynä pois päältä. HDR nimittäin tukee useampia ja syvempiä värejä (DCI-P3 ja BT2020), joiden ansiosta kuva on realistisemi ja kolmeulotteisemman tuntuinen – vaikka varsinaiset HDR-efektit vaaleilla kuva-alueilla ovatkin rajoitetut.
Tämä näkyy kohtauksissa, joissa on paljon sävyjä, kuten taivaassa – olipa se sitten sininen tai ruosteenpunainen, kuten Blade Runner 2049:ssä. Kalpeat kasvotkin erottuvat selkeämmin, sävykkäämmin ja realistisemmin.
Johtopäätökset
Sony VPL-VW360E:ssa on kaikki, mitä jäimme toivomaan viimeksi testaamastamme VW260-mallista, kuten dynaaminen iiris, syvempi musta ja linssimuisti. Sonyn projektori ei yllä aivan mustimpaan mustaan, kuten saman hintaluokan JVC DLA-X7900. Sonyn laite on myös ehdottomasti kalibroitava, jotta varjostumat eivät puurouta tummia kohtia kokonaan mustiksi, ja värikylläisyyttä on syytä laimentaa myös. Mutta näiden säätöjen jälkeen kuva on kuin elokuvateatterissa!
Kuva on todella terävä etenkin Ultra HD -sisällöillä, mikä on mahdollista vain aidolla 4K-videoprojektorilla, jollainen VW360 on. HDR-materiaali värit saavat lisää syvyyttä. Tavallisella HD-videolla Sonyn edut eivät ole niin ilmeisiä, mutta onneksi Ultra HD on nykyään normi. Näistä syistä valitsemme Sony VW360:n referenssiprojektoriksemme alle 10 000 euron luokassa.
Myös tässä testissä
JVC DLA-X7900
Mustempi kuin yö
JVC tunnetaan markkinoiden syvimmästä mustasta. Eikä se petä nytkään.
