Voi kuulostaa ylimieliseltä, enkä haluaisi sanoa, että minähän sanoin – mutta minähän sanoin!
Reilu vuosi sitten kirjoitin nimittäin tilanneanalyysin otsikolla ”Mitä Huaweista on jäljellä vuoden päästä?” ja sain railakkaasti palautetta jutusta. Tässä vain osa saamastani vihaisista kommenteista:
”Nero spekuloi. Huaweilla on valtavat markkinat Kiinassa, eivätkä puhelimet ole ainoa tulonlähde. Yrityksessä on huomioitu kaupan kutistuminen ja tiiviit yhteydet valtioon takaavat, ettei firma pääse kaatumaan. Ymmärtääkseni Huawein innovaatiopuoli on todella tasokas Appleen verrattuna, joten tulevaisuutta ajatellen yrityksellä on hyvät mahdollisuudet. Toisin kuin Applella, Chromecast toimii heidän laitteissaan. Kannattaa hankkia uusi työpaikka ja kommentoida jotakin, josta osaisit antaa vähän syvällisempää analyysia, kiitos!”
”Ehkä sinun pitäisi keskittyä omaan osaamiseesi ja jättää tämä aihe kännykkänörttien huoleksi. Huawei tekee maailman parhaat puhelimet ja mahdollisuuksia sovellusten asentamiseen on monia, kuten moni nörtti ja kännykkätestaaja on osoittanut.”
”Huawei ei ole menossa minnekään. Näin epäammattimaista artikkelia harvoin näkee.”
”Luulenpa, että toimittaja joutuu syömään sanansa.”
”Maksetaanko sinulle Yhdysvalloista näin negatiivisten Huawei-juttujen kirjoittamisesta? Häpeällistä 😱 ”
Ja vastaavia tuli vielä lisääkin, myös somen puolella.
En kuitenkaan järkyttynyt kommenteista, sillä harvoin olen ollut mistään niin varma kuin analyysistani. Ja nyt, vuoden jälkeen, on tilinpäätöksen aika.
Ei edes top 5:ssä
Myyntitilastot puhuvat puolestaan. Lyhyen aikaa Huawei oli vuoden 2020 puolella itse asiassa maailman suurin puhelinvalmistaja, jopa Samsungin edellä. Mutta kirjoitushetkellä kiinalaisyritys ei ole edes viiden suurimman joukossa.
Yhdysvaltain boikotti ja Googlen palveluiden puuttuminen on saanut myyntikäyrät laskuun. Suomessakin Huawein puhelinmalleja on rajallisesti tarjolla.
Sen sijaan muut kiinalaisvalmistajat, kuten Xiaomi ja OnePlus, porskuttavat ja ovat valmiina täyttämään Huawein jättämän aukon.
Mitä sanoinkaan vuosi sitten?
Jos nyt joku tuntee vahingoniloa siitä, että Huaweilla menee huonosti, niin haluaisin muistuttaa, että olen pitänyt useimmista Huawein puhelimista – ennen yhdysvaltalaisboikottia annoin niille testeissäni monta kertaa täydet pisteet.
Näin kävi esimerkiksi Huawei P30 Pron kohdalla, jonka kännykkäkameraa pidin siisteimpänä ikinä.
Vasta P40 Pron kohdalla aloin suhtautua merkkiin nuivemmin, kun Huawei halusi meidän kaikkien vaihtavan valmistajan omaan AppGallery-sovelluskauppaan.
Kirjoitin analyysissäni vuosi sitten näin:
Mielestäni on älyvapaata kuvitella, että iso osa käyttäjistä olisi valmiina käyttämään aikaa ja vaivaa Google Playn vaihtoehtojen opetteluun. Niin ei vain tule tapahtumaan, sanoivatpa muut tekniikkatoimittajat mitä tahansa.”
Huaweilla oli kova työ vakuutella P40 Pron lanseerauksessa, että heidän puhelimensa toimivat aivan yhtä hyvin kuin kaikki muutkin Android-puhelimet ja että kaikki haluamasi sovellukset löytyvät AppGallerystä. Lupaus oli, että uuden Huawein käyttäminen olisi yhtä sujuvaa kuin ennenkin.
Sen sijaan tarjolla on puolivillainen kyhäelmä AppGalleryn muodossa, joka ei todellakaan vastaa Google Playn käyttämistä tai ole sille aito vaihtoehto.
Mitä Huawei teki väärin?
Ja olin oikeassa. Kysymys kuuluukin, olisiko Huawei voinut tehdä jotakin toisin.
Jutun lopussa totesin: ”Vakavaraisenkaan yhtiön paksuinkaan lompakko ei kuitenkaan riitä houkuttelemaan ihmisiä opettelemaan uutta ekosysteemiä, joka ei tarjoa tuttuja palveluita ja mahdollisuuksia.”
Tätä ajatusta sietää kehittää edelleen. Sillä yhä periaatteessa uskon, että asiat olisivat voineet mennä toisin.
Jos nimittäin Huawei olisi keskittynyt asiakkaisiinsa omien ongelmiensa sijaan.
Miksi meidän pitäisi käyttää AppGallerya Google Playn sijaan? Ja kaikenlaisia vaihtoehtoisia palveluja niiden sijaan, joihin olemme Googlen kanssa tottuneet?
Ajatteliko Huawei, että AppGallery olisi parempi vaihtoehto käyttäjille? Oliko tavoitteena tarjota käyttäjille vielä parempia palveluja vielä paremmalla alustalla?
Ehei, käyttäjät – eli maksavat asiakkaat – eivät koskaan olleet Huaweille tärkeintä. Lähtökohtana ei ollut se, että elämämme muuttuisi jotenkin helpommaksi, jos vaihtaisimme kilpailijan järjestelmästä heidän järjestelmäänsä.
Kyse oli koko ajan vain Huaweista. Käytännössä kiinalaisvalmistaja halusi meidän ostavan edelleen heidän puhelimiaan, vaikka käyttäjäkokemus ei mitenkään pystyisi kilpailemaan olemassa olevien järjestelmien kanssa. Asiakkaiden olisi vain pitänyt uhrata omia tarpeitaan pelastaakseen globaalin teknologiayhtiön.
Kovinkaan moni ei yllättäen ollut valmis siihen.
Tämän pitäisi herättää ajatuksia Huaweilla ja kaikilla muillakin teknologiayhtiöillä. Käyttäjä on kuningas! Jos käyttäjää ei ajatella kehitystyön joka vaiheessa, on firma jo hävinnyt ennen kuin tuote on kaupoissakaan.
Toivottavasti ja ehkäpä Huawei on oppinut läksynsä uuden HarmonyOS-käyttöliittymäänsä kehittäessään. Siinä tapauksessa voisin kuvitella Huawein tekevän hitaan paluun pelikentille. Matkasta ei kuitenkaan tule helppo, sillä kuluttajien on vaikea unohtaa, millaisen tempun Huawei heille ensin teki ajatellessaan ensisijaisesti vain omaa etuaan.
