Kaikkien aikojen menestyssarjaa, fantasiadraama Game of Thronesia, ei voinut tietenkään noin vain jättää jatkotta. Westerosin seitsemän kuningaskunnan välistä valtapeliä, juonittelua, verenvuodatusta ja orgioita seuraava sarja oli katsojamäärillä mitattuna kaikkien aikojen suosituimpia ohjelmia ja viimeisen eli kahdeksannen kauden päätösjakso oli koko HBO:n historian katsotuin jakso.

Lokakuussa 2019 paljastui, että sarjalle oli suunnitteilla jatkoa tai oikeastaan esiosa nimeltään House of the Dragon, ja ensi maanantaista 22.8.2022 alkaen jokainen pääsee itse arvioimaan, onko HBO Max onnistunut säilyttämään alkuperäisen sarjan ytimen ja tuomaan samalla jotakin uutta GoT-maailmaan.

House of the Dragon ei voi välttyä vartailulta kuuluisaan esikuvansa, sillä se kuvaa Game of Thronesin alkua ja siis samoja paikkoja ja klaaneja. HBO Max ei yritäkään tehdä mitään pesäeroa alkuperäiseen sarjaan, vaan on säilyttänyt jopa ikonisen tunnusmusiikin.

Näin ennakkoon kuusi jaksoa 10-jaksoisesta ensimmäisestä kaudesta ja voin sanoa käsi sydämellä: GoT-fanit voivat huokaista helpotuksesta, sillä jos Daenerys ja kumppanit viihdyttivät alkuperäisessä sarjassa, herättää House of the Dragon todennäköisesti lämpöisiä (melkein nostalgisia) tunteita!

 

Lopun alkua

Sarjan luojat ja käsikirjoittajat ovat vaihtuneet. Tällä kertaa kuskin paikalla on Ryan J. Condal (Colony), joka on pääosin vastannut myös sarjan juonesta (kuten hän muuten teki myös Dwayne Johnsonin tähdittämän Hercules-elokuvan kohdalla), joka perustuu George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu -kirjasarjaan. Martin toimii myös sarjan vastaavana tuottajana ja on siten valvonut tarkasti juonenkäänteitä.

Ajallisesti sarja sijoittuu noin 200 vuotta varhaisempaan aikaan kuin Game of Thronesin tapahtumat, mutta juonittelu ja toiminta toistavat tuttuja kuvioita. Samat eksoottiset paikat ja tutut sukunimet (Targaryen, Lannister, Baratheon, Stark, Tully, Martell) vilahtelevat myös House of the Dragonissa.

Game of Thronesissa seurasimme “lohikäärmeiden äidin”, Daenerys Targaryenin (Emilia Clarke) uskomatonta matkaa Rautaistuimen haltijaksi, ja nyt pääsemme todistamaan hänen sukunsa kulta-aikaa ja Targaryenin perheen loiston brutaalia lopun alkua.

Targaryen-klaani hallitsee tulta syökseviä lohikäärmeitä ja sitä myötä koko Westerosia. Kuninkaansatamassa hallitsee hyväsydäminen ja hiukan naiivi Viserys Targaryen (Paddy Considine, Informer). Viserys ei ole onnistunut saamaan poikaa, mikä repii perhettä hajalle ja uhkaa vallan herkkää tasapainoa.

Kun kuninkaalta puuttuu miespuolinen perijä, pidetään itsestään selvänä, että kruunun perii hänen veljensä, vallanhimoinen ja kyyninen Daemon (Matt Smith). Mutta onhan Viseryksellä kuitenkin tytär…

Prinsessa Rhaenyra (Milly Alcock / Emma D’Arcy) on ollut kakkospaikalla koko ikänsä, mutta perhetragedian johdosta kuningas joutuu tekemään valinnan tyttärensä ja epäluotettavan veljensä välillä.

Selän takana kuitenkin juonitellaan, ja Kuninkaan kourana toimiva Otto Hightower (Rhys Ifans) vetelee naruista kulissien takana: hänellä nimittäin on kunnianhimoisia suunnitelmia kauniille Alicent-tyttärelleen.

Taistelu Rautaistuimesta

Targaryenin suku yhdisti Westeroksen seitsemän kuningaskuntaa yhden kuninkaan alle, ja taistelu Kuninkaansataman Rautaistuimesta olikin Game of Thronesin lopetuskauden keskiössä. Klaanien väliset suhteet olivat jatkuvassa myllerryksessä ja liittolaiset ja viholliset vaihtuivat kovaa tahtia.

Ja jos vihollista ei voi voittaa, rauhan voi aina saavuttaa naittamalla jonkun lapsistaan toiseen sukuun.

Ei kannata hetkeäkään kuvitella, että Viseryksen vallan alla valtaistuinpeli olisi yhtään pienemmässä roolissa. Viholliset ja liittolaiset etsivät jatkuvasti sopivia hetkiä ja tapoja hyödyttääkseen itseään ja pönkittääkseen omaa asemaansa.

Kuninkaan pojattomuudesta otetaan kaikki irti, ja etunenässä tilanteesta pyrkii hyötymään Corlys Velaryon (Steve Toussaint), joka tunnetaan myös nimellä ”The Sea Snake”. Corlys on valyrialaista sukulinjaa, joka lienee yhtä vanha kuin Targyryenitkin. Hän yhdessä vallanhimoisen vaimonsa kanssa (”The Queen who Never Was”) näkevät rauhan ylläpitämiseksi vain yhden keinon: Targaryenien ja Velaryonien pitää liittoutua – ja se onnistuu vain pariskunnan 10-vuotiaan perijän avulla.

Sillä välin Daemonilla on kiire rakentaa omaa asemaansa käyttäen kyläpoliisin virkaansa ponnahduslautana kruunun havitteluun. Tyrionin tapaan hän on varsin mieltynyt prostituoituihin, mutta on lisäksi kallellaan sadismiin. Kun Celtigarin hylkiösuku alkaa kapinoida, näkee Daemon mahdollisuuden likaiseen liittolaisuuteen ja veljensä vastustamiseen.

Seksiä, väkivaltaa ja efektejä!

Erikoisefektit, näyttävä puvustus, lavastus ja yksityiskohtien runsaus ovat samalla vakuuttavalla tasolla kuin Game of Thronesissakin. Suureelliset taistelukohtaukset ja upeat cgi-efektit ovat saaneet kovemmat budjetit kuin GoT:n ensimmäisillä kausilla – lohikäärmeen suomut ovatkin melkein käsin kosketeltavia.

Etukäteen huhuttiin, että House of the Dragonissa olisi vähemmän seksikohtauksia, mutta katsottuani reilu puolet ensimmäisestä kaudesta voin todeta, että näin ei ole. Paljaita nännejä, bordellivisiittejä ja mitä mielikuvituksellisimpia tapoja yhtyä piisaa kyllä, mutta seksi ei tunnu tirkistelyltä, vaan luontevalta tavalta kuvata turhamaisuuteen taipuvaista yhteiskuntaa, jossa rikkailla on valta tehdä mitä lystää, kenelle lystää ja milloin lystää.

Myös väkivalta on ihan sarjassa yhtä rajua ellei enemmänkin. Henki on halpa, mutta sekin ”istuu” tähän keskiaikaishenkiseen fantasiamaailmaan.

Tv-sarjan luojat ovat halunneet vähentää fantasiaelementtejä kirjoihin verrattuna. House of the Dragonin kuudessa ensimmäisessä jaksossa ei esiinny mitään yliluonnollista (niitä lohikäärmeitä lukuun ottamatta). Ei taikuutta, ei kuolleista heräämistä, ei yliluonnollisia olentoja – vaikka se voisi tehdä sarjasta vieläkin houkuttelevamman.

 

Vahvoja naisia

Hahmoja ja sivujuonia on vähemmän kuin Game of Thronesissa, mikä selkeyttää kerrontaa ja antaa samalla syvällisemmän katsauksen Targaryenin sukuun.

Tietysti myös tasa-arvo ja naisten asema on vuonna 2022 ilmestyvässä sarjassa enemmän esillä kuin R.R. Martinin alkuperäisissä kirjoissa. Tarinan keskiössä on Targaryenin klaanin nousu ja tuho (joka tunnetaan nimellä ”Dance of the Dragons”), ja päähenkilönä loistaa prinsessa Rhaenyra Targaryen. Hänen elämänsä ja vaikeuksien kanssa tuodaan vahvasti esille naisen paikkaa, kohtelua ja valta-asemaa (tai sen puutetta) Westerosissa.

Rhaenyra Targaryen on puhdasverinen valyrialainen, joka lentää lohikäärmeillä, tietää mitä halua ja on melkein kapinallinen päättäväisyydessään. Usein hän joutuu törmäyskurssille isänsä kanssa, mutta voittaa lopulta hänen kunnioituksensa. Isän harmiksi hän tosin ei ole kiinnostunut politiikasta ja liittolaisuuksien solmimisesta, vaan haluaa naida rakkaudesta. Prinsessa on iskenyt silmänsä kunnialliseen ritari Cristoniin (Fabien Frankel).

Nuoressa Milly Alcockissa ei valitettavasti ole Emilia Clarken hiljaisen vahvaa läsnäoloa, vaan jää välillä hieman. harmaaksi. Hahmo kyllä tietää, mitä haluaa, mutta Alcock ei aina onnistu välittämään sitä.

Pahuksen hyviä pahiksia

Tavalliseen tapaan on mehukkaimmat roolit varattu ilkeimmille ja juonikkaimmille hahmoille. Lähes tunnistamaton Rhys Ifan on järkyttävän hyvä kuninkaan uskottuna miehenä, joka on aina valmis tukemaan pomoaan mutta selän takana ajaakin omaa etuaan. Herkullisin rooli on kuitenkin Daemonia esittävällä Matt Smithillä (The Crown).

Smith on pahuksen hyvä perheen mustana lampaana, ja osa hänen repliikeistään kuvastaa mahtavasti hahmon psykopaattis-narsistisia piirteitä. Hänen elegantti tapansa manipuloida perheenjäseniään, ystäviään ja vihollisiaan on nautittavaa katseltavaa, ja aivan pienillä eleillä ja ilmeillä Smith onnistuu tuomaan Daemonin aidot tarkoitusperät esiin. Kuninkaan saappaissa oleva Paddy Considine puolestaan jää roolissaan huomaamattomammaksi kuin vallanpitäjälle sopisi.

Dialogi ei aina ole yhtä nokkelaa ja ironista kuin Game of Thronesissa, ja huomaan kaipaavani sen persoonallisia hahmoja Tyrionia, Varysta ja Littlefingeriä. Toisaalta House of the Dragonista on tehty vasta ensimmäinen kausi, joten hahmoja ja koko maailmaa ehtii vielä syventää.

Välillä uutuusarja tuntuu kiirehtivän ilman selityksiä. Ajassa saatetaan hypätä kaksi tai kolme vuotta eteenpäin, mikä voi johtua budjetista ja ehkä myös siitä, ettei sarjan kausien lukumäärästä ole vielä varmaa tietoa.

Kuudennessa jaksossa tehdään huomattava aikahyppy ja siirrytään 10 vuotta eteenpäin. Aiemmin nähdyt lapsihahmot on korvattu vanhemmilla näyttelijöillä ja uusia hahmoja tulee mukaan. Vakuuttava Emma D’Arcy (Truth Seekers) korvaa Milly Alcockin Rhaenyrana. Hän esittää prinsessan kypsempänä ja itsevarmempana. Samaan aikaan perheen sisäiset jännitteet kasvavat.

Juoni tiivistyy, pelissä on kovemmat panokset ja se muuttuu likaisemmaksi: moraali ja etiikka heitetään yli laidan, kun taistelu Rautaistuimesta kiihtyy.

House of the Dragon, 1. kausi. Kuva: HBO MaxKaiken kaikkiaan House of the Dragon on erittäin kelvollinen jatkaja Game of Thrones -universumille eikä vähiten sarja, joka seisoo tukevasti omilla jaloillaan. Se myös syventää kahdeksan kauden aikana meille tutuiksi tulleiden hahmojen tarinaa.

Ehkäpä sarja ei tuo juurikaan uusia katsojia George R.R. Martinin luomalle fantasiamaailmalle, mutta ne, jotka valmiiksi ovat faneja, heittäytynevät innolla mukaan Westerosin maailmaan. 5 tähteä.

Arvio on tehty kuuden ensimmäisen jakson perusteella. 1. kausi saa maailmanensi-iltansa HBO Maxilla 22.8.2022, jonka jälkeen uusi jakso 10-osaisesta sarjasta julkaistaan aina joka maanantai.