Ainakaan Applen mukaan, joka lanseerasi pari viikkoa sitten Spatial Audio -nimisen tilaan mukautuvan äänen. Jos omistaa iPhonen ja AirPods Pro -kuulokkeet, voi valita Apple Music -palvelusta Spatial Audio -merkittyä musiikkia – kovin Apple-riippuvaista, siis.
Spatial Audiota ei nimittäin löydy Spotifysta, Tidalista tai Qobuzista, ainakaan vielä. Toistaiseksi Apple Musicin kokonaisvalikoimasta vasta pieni osa on saatavilla Spatial Audio -muodossa. Käytännössä kyseessä on Dolby Atmos -formaatti, jolle Apple on antanut oman nimensä.
Spatial Audio – tai tarkemmin sanottuna siis Dolby Atmos – on käytössä myös sitä tukevissa elokuvissa ja tv-sarjoissa, kunhan niitä katselee Apple-universumissa: käytössä on oltava iPhone, iPad tai Apple TV 4K sekä AirPods Pro, AirPods Max tai Beatsin uudemmat kuulokkeet H1- tai W1-sirulla.
AirPods Maxin ja iPadin luoma 3D-efekti on aika vangitseva, mutta Applen väittämä siitä, että kyseessä olisi mullistavin keksintö sitten stereon, ei ihan tunnu uskottavalta.
Jos kuuntelee stereona nauhoitetun kappaleen – kuten suurin osa Apple Musicin sisällöstä on – se kuulostaa yleensä hyvältä tavallisilla kaiuttimilla. Uskottavan kolmiulotteisen tuntuman luomiseksi ei tarvita lisää kaiuttimia tai surroundia, vaan ääni levittäytyy huoneeseen ja stereo luo riittävän realistisen äänikuvan, joka uskottelee kuulijan seisovan keskellä pientä konserttisalia.
Surroundääntä kahdessa kanavassa
Aidolla surroundilla äänitetty musiikki toimii vähän eri tavalla. Siinä nauhoituksissa on käytetty useita mikrofoneja soittajien, laulajien ja joskus myös akustiikan vangitsemiseen, ja lopuksi kaikki miksataan monikanavaiseksi ääneksi. Lopputuotos toistetaan surroundista useaa kaiutinta käyttäen, jolloin musiikki tulee kaikista suunnista ja luo aidon 360 asteen äänikuvan.
Tämänkaltainen äänitystekniikka on monimutkainen prosessi sekä nauhoituksen, miksauksen että toiston kannalta. Grammy-voittaja Morten Lindberg 2L-levy-yhtiöstä on harvoja, joka hallitsee tekniikan täydellisesti, ja 2L:n surroundlevytykset ovatkin aivan omaa luokkaansa.
Applelle tämä on kuitenkin liian monimutkaista. Ei Apple-käyttäjälle voi tarjota 12-kanavaista ääntä – eikä kyllä Android-käyttäjällekään. Jos sen sijaan onnistuu tarjoamaan uudenlaisen äänikokemuksen, joka toimii jo käytössä olevilla laitteilla eli kännykällä ja kuulokkeilla, ovat kaupalliset mahdollisuudet huomattavasti suuremmat.
Less is more (joskus)
Siihen on syynsä, miksei surroundkaiuttimia enää juuri myydä. Useimmat suosivat elokuvia ja sarjoja katsoessaan soundbaria, joka on mielellään varustettu surroundefektiä tuovalla Dolby Atmoksella.
Ja tässä Dolby Atmos -formaattiin perustuva Spatial Audio astuu kuvaan. Tai oikeammin: tässä tämä ”uusi” ääniformaatti pääsee oikeuksiinsa.
Spatial Audio, tai Dolby Atmos, toimii parhaiten elokuvien ja tv-sarjojen kanssa. Kuva: Lasse SvendsenKokeile itse esimerkiksi Amazon Primesta löytyvän The Underground Railroad -sarjan tai Disney+ -valikoimaan kuuluvan Loki-sarjan kohdalla. Laita asetuksista Dolby Atmos pois päältä, valitse jokin kohtaus ja katso se, laita ohjelma pauselle ja laita Dolby Atmos takaisin päälle ja katso sama kohtaus uudestaan. Kun sisältö on valmiiksi nauhoitettu Dolby Atmoksella, toimii 3D-ääni parhaiten. Silloin äänikuva kasvaa joka suuntaan: on upeaa kuulla koko elokuvan tai sarjan maailman heräävän henkiin edessä, takaa ja yläpuolella, vaikka käytössä on vain stereokuulokkeet.
Taidokkaasti miksatun ääniraidan dramaattiset efektit saavat potkua Dolby Atmoksesta ja imaisevat kuulijan keskelle toimintaa tavalla, johon kuulokkeiden tavallinen stereoääni ei pääse.
Spatial Audio musiikin kanssa
Mutta musiikki, se on kyllä vähän eri homma.
Se voi johtua siitä, että olen tottunut kuuntelemaan stereona äänitettyä ja soitettua musiikkia, tai sitten Spatial Audio ei vielä ole kehittynyt huippuunsa. Voin myöntää, että musiikki kuulostaa aivan erilaiselta Spatial Audiona kuin stereona. Mutta paremmalta? En ole ihan varma siitä.
Jos äänittää ja miksaa äänen 3D:nä, Spatial Audiona tai Dolby Atmoksena, voin juuri ja juuri suostua kuuntelemaan sitä AirPods Maxeilta Spatial Audio päällä. Mutta kun kuuntelin alun perin stereona nauhoitettua musiikkia, oli kokemus ikävä. Dynamiikat hidastuivat, kitarat katosivat jonnekin taustalle ja laulua tuli joka suunnasta eikä keskeltä, kuten olen tottunut.
3D-efekti siis toimi, mutta musiikki on kyllä dynaamisempaa, fokusoituneempaa ja vivahteikkaampaa stereona.
Spatial Audio studiossa
Jos Apple ei onnistu luomaan Spatial Audiosta suuren yleisön suosikkia, on varmaankin parempi aloittaa uudelleen studion puolelta. Vasta silloin nimittäin kuulijat voivat ymmärtää koko jutun jujun. Applen käyttämä esimerkki, Marvin Gayen What’s Going On, mono-, stereo- ja Spatial Audio -versiona ei nimittäin riitä läheskään vakuuttamaan että Spatial Audiolla olisi tulevaisuutta. Ei ainakaan Apple Musicin vanhalla valikoimalla.
Myönnettäköön, että minusta Spatial Audio kuulosti paremmalta Gustav Holtin Planeterna-kappaleen kuin Billie Eilishin Bury a Friend -kappaleen kanssa, joten Spatial Audiolla voi toki olla paikkansa musiikissa.
Silti, parhaiten se toimii elokuvien kanssa.
