Jälleen saamme lisää tarinoita mahtavasta Duttonin suvusta! Yksi viime vuosien suosituimmista ja alati katsojamääriään kasvattavista sarjoista on ollut moderni lännensarja Yellowstone, päätähtenään Kevin Costner.

Moderni western

Yellowstone kuvaa tämän päivän Montanaa ja vaikutusvaltaisen Duttonin karjasuvun vallanhimoisia vaiheita.

Perheen pää on Costnerin esittämä John Dutton. Neljän kauden ajan saimme seurata karjatilan ja siihen liittyvän elämäntavan säilyttämisen haasteita. Viides kausi sai ensi-iltansa marraskuussa.

Annoimme uusimman kauden ensimmäiselle jaksolle viisi tähteä, mutta sen jälkeen Dutton kumppaneineen on jäänyt liiaksi jumittamaan. Onpahan ollut aikaa ihastella Montanan uljaita maisemia yksinäisine karjapaimenineen ja surullisine country-musiikkeineen. Hahmot ja juoni eivät kuitenkaan tunnu menevän eteenpäin.

Liikuttava prequel

Vuosi sitten julkaistussa Yellowstonen esisarjassa sarjan luoja Taylor Sheridan maalasi kuvan Duttonin suvun ensivaiheista Amerikan villissä lännessä. Sarjan tapahtumat saavat alkunsa vuodesta 1883, joka on myös sarjan nimi. Se on meistä edelleen tämän hetken parhaimpia suoratoisto-ohjelmia – kirkas tähti länkkäritaivaalla.

Tuotantoyhtiö Paramount ilmeisesti toivoi 1883-sarjasta tulevan useita kausia, mutta sarjan luojalla Sheridanilla ei moisia suunnitelmia ollut. Sen sijaan hän kehitteli uuden sarjan, jossa seurataan samaa perhettä 40 vuotta myöhemmin – ja näin sai alkunsa 1923.

 

Toinen Yellowstone-prequel!

1923 tuli Yhdysvalloissa katsottavaksi jo joulukuussa, mutta meillä SkyShowtime alkoi näyttää sitä nyt tammikuussa. Sarjassa pääsemme seuraamaan Duttonin uutta sukupolvea, joka luovii läpi suuren laman ja kieltolakiajan. Hahmot eivät siis ole samoja, joihin tutustuimme 1883-sarjassa, mutta Kevin Costnerin esittämän John Duttonin esivanhemmista on yhtä kaikki kyse.

Uutuussarjan pääosissa nähdään ikoniset Helen Mirren ja Harrison Ford. He esittävät suvun patriarkkaa Jacob Duttonia (Ford) ja hänen järkähtämätöntä vaimoaan Caraa (Mirren), jotka yrittävät ohjata perheensä läpi yhdestä Amerikan vaikeimpiin kuuluvista ajanjaksoista. Jacob on James Duttonin (Tim McGraw) veli, joka puolestaan oli 1883-sarjan päähahmoja.

Karjatilan vaikeiden vuosien jälkeen 1880- ja 1890-luvuilla Jacob ja Cara saapuvat Montanaan huolehtimaan Jacobin veljen Jamesin pojista: Johnista (joka tavattiin myös 1883-sarjassa) ja Spenceristä (joka on näkynyt vain Yellowstone-sarjan flashback-kohtauksissa).

Vihollisten ympäröimänä

1920-luvun alussa tilalla on vaikeaa Montanaa kurittavan huonon sään vuoksi. Jacob johtaa eläinten jalostajien paikallista yhdistystä, jonka jäsenet taistelevat laidunmaista, kinastelevat lampaiden ja karjan välisestä paremmuudesta sekä kiroavat karjavarkaita. Jacob hallitsee rautaisella otteella yhteisöään, mutta joutuu syytetyksi omien etujensa ajamisesta.

Lammastilallinen Banner Creighton (Jerome Flynn, Game of Thrones) etsii tuhatpäiselle laumalleen hyviä laidunmaita ja on pian napit vastakkain naapureidensa ja Yellowstonen kanssa. Yhdessä Donald Whitfieldin (Timothy Dalton) kanssa pari haastaa Yellowstonen, mutta Jacob kumppaneineen ottaa lain mieluusti omiin käsiinsä ratkaistakseen asiat.

1920-luvulla miehillä on valta niin töissä, politiikassa kuin kotonakin. Itsepäinen Cara Dutton ei anna ajan hengen olla esteenä, vaan lähtee tavoittelemaan kunnioitusta omana itsenään eikä pelkkänä sukupuolensa edustajana. Samalla hän yrittää pitää perheen kasassa ja on Duttonin klaanin luonnollinen keskushahmo.

Hidas alku

Yellowstone-sarjassa tilaa kokee jatkuvaa uhkaa ulkopuolisilta vihollisilta, olipa kyseessä sitten New Yorkin kiinteistöparonit, alkuperäiskansat tai paikalliset sijoittajat. Vahvin vihollinen taitaa silti olla perhe itse, jossa isän suosiosta kisaavat kolme sisarusta kääntyvät toisiaan vastaan. 1923-sarjassa koko perhe seisoo kuitenkin yhtenä rintamana vihollisia vastaan – ja niitähän riittää.

Sarja lähtee vähän hitaasti käyntiin ja hahmojen rakentuminen ottaa aikansa. Sitä paitsi 1920-luvun pikkukaupunki ei ole yhtä kiehtova kuin 1880-luvun raaka ja kiillottamaton villin lännen meno. Hiljalleen hahmot ja taistelu tilan tulevaisuudesta alkavat kuitenkin herätä henkiin.

On hirveä sääli, ettei Harrison Ford (jo 81-vuotias!) ole tehnyt enemmän rooleja westerneissä (hänellä oli pikkurooli Ruudinsavua-sarjassa 1972–73 ja oli mukana toivottomassa Cowboys and Aliens -elokuvassa 2011). Vanha kovanaama on kuin tehty cowboyksi!

Ongelmia eri mantereilla

Sarjassa seurataan kolmea rinnakkaista tarinalinjaa. Pääjuoni on Yellowstonen tilan ja Jacobin koettelemukset. Välillä hypätään Keniaan, jossa ensimmäisen maailmansodan traumatisoima Spencer Dutton (Brandon Sklenar) on asettunut.

Sodan jälkeen Spencer on paennut kaikkia ja kaikkea ja ansaitsee nyt elantonsa rikkaita turisteja suojelevana oppaana. Molemmilla mantereilla Duttonit elävät sopusoinnussa luonnon kanssa, mutta siihen yhtäläisyydet päättyvät.

Perhe ei ole kuullut Spenceristä vuosiin, ja mieluiten hän istuu baarissa tuijottamassa tyhjyyteen – kunnes tapaa Alexandran (Julia Schlaepfer). Alexandra näkee miehen sisällä piilevän pienen pojan, ja pari tietysti rakastuu. Sheridan panee parastaan tarjoten siirappista musiikkia, auringonlaskuja, hikisiä vartaloita ja sydänsärkyjä. Tasapainottelu kioskikirjojen latteuksien ja uskottavan romanssin välillä onnistuu.

Montanan puolella Sheridan on jälleen kiinnostunut Yhdysvaltain häpeällisestä historiasta alkuperäiskansojen kohtelun suhteen. Tapaamme Teonna-nimisen orvon, joka on pakotettu helvetilliseen sisäoppilaitokseen, jossa nunnat ja papit hakkaavat oppilaistaan viimeisenkin pisaran näiden omaa kulttuuria.

Järkkymätön ja ylpeä Teonna ei kuitenkaan anna periksi. Hänen traagisen tarinansa avulla Sheridan pääsee jälleen osoittamaan yhteiskuntavastuullisuuttaan, mutta se ei tunnu teennäiseltä tai väkinäiseltä. Aminah Nieves on todellinen löytö Teonnan rooliin.

Perinteet velvoittavat

1923 ei ole hämmästyttävän originelli tai kekseliäs sarja. Mutta aiheen tärkeys todella tuntuu: Duttonin perheen veren, hien ja kyynelten täyttämä taistelu tilastaan on uskottavaa.

Kyse ei ole rahasta, vallasta ja rikkauksista, vaan halusta säilyttää suvun elämäntapa myös jälkipolville. Vihaan, turhautumiseen ja sitoutumiseen samaistuu – ja näiden tunteiden kuvaamisessa Mirrenin ja Forsin tapaiset laatunäyttelijät saavuttavat täyden potentiaalinsa, kuin myös Sheridanin leikkisä kerrontataito.

Helen Mirreniä ja Harrison Fordia ei ole nähty samalla ”lavalla” sitten vuoden 1986 Moskiittorannikko-elokuvan (1986), ja 1923-sarjassa he loistavat niin kirkkaasti, että muut näyttelijät jäävät heidän varjoonsa. Kun Ford saa haluamansa roolin, hän todistaa, että vanhakin sirkushevonen osaa vielä aikamoisia temppuja. Sarjan loistohetkiä ovat esimerkiksi Ford tuijottamassa peiliin surumielisenä – hän ei oikein tunnista sieltä takaisin katsovaa vanhaa miestä. Tai kun pariskunta riitelee niin kuin vain vanhat, toisiaan kunnioittavat parit riitelevät.

Huolimatta Sheridanin mieltymyksestä runsauteen on dialogi silti hahmoille sopivaa ja draaman kaari lähtee nousuun kauden edetessä. Montanan ja Kenian välillä vaihtelu toimii yllättävän hyvin tarjoten virkistävän vaihtelevia maisemia ja kiehtovan taustatarinan Duttonin suvulle.

On jännittävää nähdä, miten Sheridan aikoo punoa Yhdysvaltojen kehityksen kieltolakeineen ja suurine lamoineen mukaan juoneen tulevissa jaksoissa ja tulevilla kausilla. Se tehnee draamasta vieläkin kiinnostavampaa ja rikkoo sopivasti genren rajoja.

Kaikki hahmot eivät jää mieleen, eivätkä medialle näytettyjen ensimmäisten neljän jakson editointi ja rytmi osu ihan kohdilleen. Paramountilla lienee tullut kiire saattaa sarja valmiiksi ennen joulua. Klassisten länkkäreiden fanit saavat kuitenkin Duttonin klaanin tarinasta varmasti paljon irti. Vähän väsyneen Tulsa Kingin jälkeen on mukava nähdä Sheridan jälleen iskussa! Juuri ja juuri 5 tähteä.