Sennheiser on aina turvallinen valinta, kun etsii tietyn hintaluokan laatukuulokkeita. Saksalaisvalmistaja on pyörinyt kulmilla jo 75 vuoden ajan ja osaa hommansa.
Ei siis ole yhtään kummallista, että moni valmistaja vertaa omia kuulokemallejaan Sennheiseriin, kun halutaan tehdä jonkinlainen laatuväittämä. Etenkin silloin, kun on kyse vakavampaan kuunteluun tarkoitetuista langallisista kuulokkeista. Olipa referenssinä premium-luokan HD 660S tai highend-luokan HD 800S, voi olla varma, että ostos on hyvä, kun se pärjää Sennheiseria vastaan.
Tällä kertaa saimme testiin edullisemman luokan HD 560S -mallin, joka on monitorityöhön tarkoitettu johdollinen malli. Se maksaa noin puolet siitä mitä HD 660S, mutta Sennheiserin mukaan ääni on silti ääniteknikoiden tarpeisiin riittävän neutraali. Ja jos äänenlaatu sopii levytysten miksaamiseen, se kelpaa toki myös musiikkia intohimoisesti harrastavalle kuuntelijalle.
Sennheiser HD 560S: miksi avoimet?
Moni varmaan ihmettelee, miksi ihmeessä kannattaisi ostaa avoimet kuulokkeet, joista ääntä vuotaa monikertaisesti ulos suljettuihin malleihin verrattuna. Eivätkä avoimet kuulokkeet vastaavasti blokkaa ääntä ulkopuolelta. Äänenlaatu on kuitenkin avoimissa kuulokkeissa ylivoimainen, joten sen hyödyt peittoavat helposti haitat. Ennen kaikkea dynamiikat ovat paremmat, kun elementit ja kalvot pääsevät liikkumaan vapaasti kuulokekuppien sisäpuolisen ali- ja ylipaineen rajoittamatta.
Höyhenenkevyttä kuultavaa
HD 560S painaa vaivaiset 240 grammaa. Kun avoin rakenne vielä antaa korvien hengittää, on mukavuus huipussaan. Kuulokkeet kuitenkin istuvat tarpeeksi tukevasti, joten pääheiluttelu lempikappaletta fiilisteltäessä ei haittaa. Rakenne on muovia, mutta kuulokkeet eivät esimerkiksi natise ikävästi.
38-milliset muovikalvot on kallistettu hiukan taaksepäin, jotta ääni kuulostaisi paremmin tulevan edestä kaiuttimien tapaan. Samaa tyyliä on käytetty myös lippulaivamalli HD 800S:ssä, jossa on ehkäpä paras kuulokkeista kuulemani stereoperspektiivi.
Johtoa mutta se on jämäkästi kiinni. Kolmen metrin pituisen kaapelin toisessa päässä on iso 6,3-millinen liitin. Tämä valinta yhdessä sen kanssa, ettei kuulokkeita voi taittaa kasaan, kielivät siitä, ettei kuulokkeita ole missään vaiheessa tarkoitettukaan reissuun mukaan otettavaksi. Niiden mukana kuitenkin toimitetaan 3,5-millinen adapteri, joten ne voi kytkeä minne vain.
Äänenlaatu puhelimella
Vaikka tällaisilla kuulokkeilla se ei ykkösprioriteetti olekaan, haluaisin silti, että kuulokkeet toimisivat hyvin kännykänkin kanssa. Minulla on käytössä iPhone 12 Pro, joten väliin tuli Lightning-adapteri. Ääni on neutraali vailla ylimääräistä vauhtia. Virvelirummun painetta riittää vain rajallisesti eivätkä symbaalit loista niin kirkkaina kuin toivoisi. Ääni on liian yksiulotteinen ja soittimet kuulostavat sisäänpäin kääntyneiltä. Jos ei aio investoida kannettavaan DA-muuntimeen tai kunnon vahvistimeen, on parempiakin vaihtoehtoja tarjolla.
Äänenlaatu kuulokevahvistimen kanssa
Nämä kuulokkeet on kuitenkin tehty kotikäyttöön ja mieluusti olemassa olevaa hifijärjestelmää täydentämään. Monissa vahvistimissa on erinomaiset kuulokeliitännät, joten mihinkään ylimääräiseen ei tarvitse investoida.
Asiakaskuntaan kuulunee myös teknikkoja, joilta voi kohtuullisesta budjetista huolimatta olettaa löytyvän ulkoinen äänikortti niin ikään hyvällä kuulokeliitännällä.
Kunnin kuulokevahvistinta käyttämällä kuuntelukokemus on aivan eri tasolla kuin kännykällä kuunneltuna. Auralis Tauruksen kanssa musiikki virtaa yltäkylläisesti, ja mitä dynamiikasta jäi äsken uupumaan, ei enää ole häivähdystäkään. Edullisemmankin vahvistimen kanssa pääsee pitkälle.
Symbaalit heräävät eloon ja pienetkin yksityiskohdat erottuvat. Hi-hat helisee kirkkaasti korvakäytävään. Olivia Rodrigon harvinaisen rockahtavassa Brutal-kappaleessa virvelirummut toistuvat juuri niin räimeästi kuin kuuluukin.
Voilà!
Tämän vuoden Eurovision Song Contest -kisassa Ranska helli viisufaneja Barbara Pravin ihanalla Voilà-kappaleella. Laulu erottuu kirkkaana ja läsnä olevana, pianon pedaalin narahdukset kuuluvat selkeästi introssa. Upeaa!
Sointitasapaino on neutraali, jossa havaittavissa pientä vetoa lämpimän suuntaan. Sointi ei todellakaan ole niin lämmin kuin tuplasti kalliimmassa HiFiMAN Sundarassa, vaan ”korrektimpi”. HD 560S on jopa neutraalimpi kuin kalliimpi HD 660S, joka kallistuu lämpimän suuntaan. HD 560S ei ole yhtä keveä yläpäästään kuin kalliimmat Sennheiserit tai Sundara ultrakeveine magneettielementteineen.
Basso on ohuempi kuin Philips Fidelio X3:ssa (joka jälleen edustaa wei hintaluokkaa), joka tuo enemmän painetta ja vauhtia Billie Eilishin Bury a Friend -kappaleeseen. Philipsin äänimaisema on laajempi Sennheiserin kallistetuista elementeistä huolimatta, ja X3:n keskirekisteri on dynaamisempi. Viulujen ja alttoviulujen rakenne toistuu klassisessa musiikissa paremmin X3:lla, joten ne on helpompi erottaa orkesterista.
Kokonaisuutena HD 560S on kuitenkin hurjan hyvä ja hintansa huomioiden todellinen löytö. Joidenkin langattomien kuulokkeiden kohdalla voi vain haaveilla tällaisesta äänenlaadusta.
Johtopäätökset
Sennheiser HD 560S on avoin, passiivinen kuulokemalli hintaluokassa, jossa on tähän mennessä nähty lähinnä langattomia kuulokkeita. Langattomuus on toki käytännöllistä, mutta ääni on kaukana Sennheiserista. HD 560S kuulostaa paremmalta kuin yksikään langaton kuulokemalli, hinnasta riippumatta.
Ääni on avoin ja neutraali, mutta siinä on ripaus lämpöä ja hehkua. Ne sopivat sekä budjetin rajoittamien ääniteknikoiden että musiikkiharrastajien käyttöön.
Joissakin kuulokkeissa keskirekisteri soi energisemmin ja joissakin basso on muhevampi. Emme kuitenkaan keksi yhtään toista mallia tässä hintaluokassa tai lähellä, joka olisi onnistunut tasapainottamaan kaiken näin hyvin. Hatunnosto Sennheiserille!
