LG oli vastuussa joistakin viime vuoden parhaista malleista. LG:n ohella Sony, Panasonic ja Philips ovat tehneet OLED:sta highend-luokan vallitsevan tekniikan ja monen videofiilin suosikin. Ei kuitenkaan auta jäädä laakereille lepäämään; LG:n arkkivihollinen Samsung huohottaa niskaan loistavilla QLED-ruuduillaan, joten on aika nostaa rimaa!

LG on toki kiinnittänyt huomiota tyylikkyyteen tänäkin vuonna. Kuvankäsittelyä on paranneltu, ja etenkin käyttöliittymä on kokenut muodonmuutoksen. Testihuoneessamme OLED65C9 nappaa nopeasti viestikapulan viime vuoden ylistetyltä C8-sarjalta.

Lue myös: LG OLED65C8

Design

OLED65C9 on monella tapaa keskikastin edustaja LG:n OLED-valikoimassa; hyvä yhdistelmä designia ja suorituskykyä. Sekä sisä- että ulkopuolet ovat ylellisemmät kuin B9-sarjassa, mutta hinta on pienempi kuin huippumalli E9:llä.

Testatessamme LG Wallpaper-televisiota (OLED65W8) vaikutuimme ohuenohuesta OLED-paneelista, joka oli kuin liimattu seinään. C9 on lähes yhtä litteä, mutta pysyy pystyssä lyijynraskaan jalustan avulla.

Vankka jalka on edestä hienostunutta metallia, joka heijastaa sisäänrakennettujen kaiutinten äänen sohvalle. Television takaa löytyy pieni syvennys johdoille.

Yleisesti ottaen LG:n ruutu on huipputyylikäs ja ylellisen näköinen. Etulasi on kuitenkin melko kiiltävä, joten etenkin kirkkaasti valaistuissa tiloissa heijastukset voivat olla ikäviä. Tämä voi muodostua ongelmaksi, jos televisio on huoneessa, jossa on paljon ikkunoita.

Käyttö ja ominaisuudet

Tämän mallien vuoden kiinnostavimpia uutuuksia ovat päivitetyt HDMI-sisääntulot. LG on ensimmäisiä valmistajia, jotka tarjoavat uutta HDMI 2.1 -standardia, jonka etuna on huomattavasti nopeampi datansiirto (48 Gbit/s verrattuna HDMI 2.0 -version nopeuteen 18 Gbit/s). Nopeuden kasvaessa on syytä odottaa uudenlaisia mahdollisuuksia, jotka tosin eivät vielä ole arkea. Television käyttöiän aikana HDMI 2.1 tulee kuitenkin olemaan hyödyksi. Yksi odotettavissa oleva ominaisuus on 4K videon siirtomahdollisuus nopeudella 120 kuvaa sekunnissa. Lisäksi äänen palautuskanava (eARC) saa leveämmän kaistan, joten television ja soundbarin välisen äänenlaadun pitäisi parantua.

Televisiossa on tietysti tuki Dolby Visionille ja Dolby Atmokselle, jälkimmäinen toki edellyttää yhteensopivan soundbarin tai muun äänijärjestelmän omistamista. Pelaajia kiinnostanee myös VRR (variable refresh rate) ja Auto Low Latency -asetus, joka synkronoi kuvanopeuden automaattisesti pelikonsolille sopivaksi. Viive on alhainen, jopa 13 millisekuntia.

LG on luonnollisestikin panostanut uusien malliensa käyttäjäystävällisyyteen ja näppäryyteen. Uusi WebOS 4.5 -käyttöliittymä tekee käytöstä nopeampaa ja sisältöjen löytämisestä helpompaa. Uusi ”Home Dashboard” -valikko näyttää kaikki lähettyvillä olevat laitteet, kuten kännykät, Bluetooth-laitteet ja älykotilaitteet.

Ääniohjattava ThinQ AI -ohjausjärjestelmä ymmärtää toistaiseksi vain englantia. LG:n uutuustelevision on tarkoitus ottaa myös Google Assistant valikoimiin, mutta suomen kielen toimivuudesta sen kanssa ei vieläkään ole tietoa.

Sovellusvalikoima paranee asteittain. Tämän vuoden paras uutinen on, että LG tarjoaa vihdoin myös HBO Nordicin, joten Game of Thronesin, Billionsin ja Ballersin kaltaiset hittisarjat ovat helposti nähtävissä.

Kuvanlaatu

LG:n vuoden 2019 malleissa ei ole tehty isoja muutoksia itse OLED-paneeliin. Tärkein päivitys on suoritustehossa ja älykkäämmässä kuvankäsittelyssä. C9 on varustettu uudella Alpha 9 Gen 2 -prosessorilla, joka analysoi videomateriaalia ja käyttää suurta tietokantaa (LG:n oma ”Neural Network”) löytääkseen parhaat algoritmit tärkeisiin prosesseihin kuten kuvan parannukseen ja kohinan vaimentamiseen.

Kuvanlaatu onkin mielettömän hyvä! Olipa sitten kyseessä tekoälyn aikaansaannos tai ihan vaan tehojen määrä – emme tiedä – mutta kuva näyttää hyvältä tilanteessa kuin tilanteessa.

Jopa melko vähäresoluutioiset YouTube-pätkät näyttävät teräviltä ja kontrastiltaan kylläisiltä, ja kohinaa on vain vähän. Samaa voi sanoa pakatuista tv-sisällöistä, joita katsoimme Canal Digital OnePlace-satelliittivastaanottimen kautta. Erityyppisten sisältöjen käsittely tasalaatuiseksi on nykyään yhä tärkeämpää, kun me katsojat vaihtelemme televisiokanavien, HDMI-lähteiden ja suoratoistopalveluiden välillä, joissa kaikilla sisällöillä on erilaiset kuvanlaadut ja resoluutiot.

LG:n näyttö tarjoaa saumattoman kokemuksen katsottavan materiaalin laadusta huolimatta, vaikka tietenkin 4K HDR -sisällöt näyttävät erityisen hienoilta. Tutut testikohtauksemme Stranger Thingsin toisen kauden jaksosta viisi näyttävät Dolby Vision -formaatissaan ilmiömäisen dynaamisilta. Kun seriffi Hopper ryömii luolaan, on näkymä mahtava: kohtaus ei huku mustaan (niin kutsuttu black crush -ilmiö), vaan pimeäistäkin nurkista LG kaivaa lukuisia yksityiskohtia.

LG C9 saa myös tavallisen HD/SDR-materiaalin näyttämään upealta. Netflix-versio The Last Jedi -elokuvasta näyttää vähintään yhtä hiilenmustalta, kontrastikylläiseltä ja värikkäältä kuin millaisena muistamme sen elokuvateatterista. Kohtaus, jossa Kylo Ren nousee Snokea vastaan on kuin tv-ilotulitusta valomiekkojen ottaessa yhteen.

Yleisen kuvanlaadun suhteen on sanottava, ettei C9 tarjoa suuria yllätyksiä, hyviä tai huonoja. Musta, kontrasti ja syvyysvaikutelma ovat jälleen vau-tasoa. Tummistakin kohtauksista erottuvat yksityiskohdat ja laaja katselukulma antavat OLEDille selkeän etulyöntiaseman LCD-paneeleja vastaan, ja kun sellaiseen tottuu, alkavat muut televisiot näyttää jotenkin rikkinäisiltä. Mitään vallankumouksellista tässä ei kuitenkaan ole: kontrastin, kirkkauden ja värintoiston suhteen OLED65C9 muistuttaa hyvin paljon edeltäjäänsä OLED65C8:aa.

OLED vs. QLED

Tämän vuoden kuumin kysymys on, pystyykö OLED pysymään Samsungin häikäisevän QLEDin rinnalla. Testatessamme Q90R-huippumallia, oli selvää, että Samsung on saavuttanut mustan ja katselukulman suhteen merkittäviä virstanpylväitä. Itse asiassa QLED oli välillä jo hämmentävän samanlainen kuin OLED! Katsotaanpa, miten Samsung on onnistunut ottamaan LG:tä kiinni alueella, joka on yleensä ollut OLED-näyttöjen suurin etu.

Kun laitetaan LG OLED C9 ja Samsung Q90R vierekkäin, on yhtäläisyyksiä enemmän kuin eroavaisuuksia. Molemmilla ruuduilla musta näyttäytyy erittäin mustana, mutta hyvin tarkasti katsoessa Samsungilla näkyy taipumusta kirkkaiden kohteiden ympärillä olevaan halo-efektiin. Vaikka suora LED-taustavalaistus onkin kehittynyt roimasti, häviää se silti hitusen tarkkuudessa OLEDille. LG on yhä voittaja, kun puhutaan mustasta, mutta ero on kaventunut selvästi edellisiin sukupolviin nähden.

Tumman ja vaalean välinen kontrasti on Samsungilla jymäkämpi. Vahvan LED-taustavalaistuksen ansiosta kirkkaat kohtaukset ovat kirkkaita jopa päivänvalossa katseltuna. Eikä vähiten HDR-sisällöissä, joissa ajovalot, räjähdykset ja muut kirkkaat kohdat toistuvat kauniin loiston ja intensiteetin saattelemana.

Jos katselee hämärässä huoneessa synkkiä sisältöjä, on OLED edelleen johtaja, mutta kirkkauden rajoitukset voivat käydä ikäväksi etenkin HDR-sisältöjen parissa. LB Ääni ja Kuva vieraili jokin aika sitten Lontoossa Dolbyn HDR Mastering -studiossa, näimme käytössä erityisiä taustavalaistuja LED-näyttöjä, joiden kirkkaus oli jopa 4000 nitiä! OLEd-näytöt yltävät kirkkailla alueilla 800-900 nitiin.

Äänenlaatu

OLED65C9-luokan televisio ansaitsee luonnollisestikin hyvän soundbarin kumppanikseen. Televisiossa on otettu tämä huomioon suoraan HDMI-ulostuloon liitettävän eARC- ja Dolby Atmos -tuen muodossa. Liittämällä televisioon yhteensopivan soundbarin (esimerkiksi LG:n oman Atmos-mallin) pääsee nauttimaan 3D-äänestä.

Tämän sanottuani on kuitenkin pakko vielä todeta, että television oma ääni on yllättävän hyvä. Se on vahva ja kirkas, ja volyymiä riittää korkeallekin ilman rikkoutumista. Puhe ja ääniefektit erottuvat selkeästi ja voimakkaasti.

Johtopäätökset

LG on onnistunut tekemään suosituimmasta televisiostaan vieläkin paremman. Älytelevisiona malli on nopea ja sopii myös pelaamiseen, ja sovelluksia on hyvä valikoima. OLED65C9 on kuitenkin pikemminkin OLEDin hyvien ominaisuuksien evoluutio kuin revoluutio, eli mitään yllättävää uutta tv ei tarjoa. OLEDin parhaat puolet ovat yhä ylivoimainen musta, vahva kontrasti, luonnolliset värit ja laaja katselukulma. Rajallinen kirkkaus voi muodostua haasteeksi, kun vertaa kirkkaampiin kilpailijoihin kuten Samsungin QLED-malleihin. On makuasia, kumpaa suosii, mutta jos nimenomaan OLED-televisiota kaipaat, on OLED65C9 epäilemättä yksi parhaista!