Sony ja Panasonic tunnetaan tv-maailmassa siitä, että he valmistavat tehdasasetuksillaan väritarkimmat ruudut, eli tavallisesti kuvaa ei tarvitse lainkaan ryhtyä itse kalibroimaan. Voin heti kertoa, että tämä pitää paikkansa myös Sonyn uuden 85-tuumaisen kohdalla, joka tottelee mallinimeä 85XH9505. Se on Sonyn vuoden 2020 LCD-malliston suurin laite. Tv:ssä on suora ledtaustavalaistus, mikä antaa parhaat lähtökohdat mustalle ja eläväiselle kuvalle LCD-näytössä.

Sonyn miinukseksi on aiemmin luettu helppokäyttöisyyden ja älyominaisuuksien jälkeenjääneys Samsungiin ja LG:hen verrattuna. Viime aikoina Android-käyttöjärjestelmä on tullut paremmaksi, minkä huomasin jo testatessani loistavaa Philips OLED984 -mallia.

Hey Google!

Televisioon on integroitu Google Assistant, joten laitteen päällä ollessa sille voi jutella. Kokeile sanoa ”Hey Google!” tai ”Okei Google!” ja sen jälkeen erilaisia hakuja tai komentoja. Kaukosäädin tuntuu useimmissa tapauksissa yhä helpoimmalta vaihtoehdolta. Äänikomento voi olla kätevä, jos haluaa katsoa tv:n ruudulta vaikkapa älykellonsa tai valvontakameransa kuvaa. Tai jos haluaa Googlen munakellon kertovan, milloin popparit valmistuvat…

Myös Amazon Alexalle ja Apple Homekitille löytyy tuki, joten televisio sopii moneen älykoti-ekosysteemiin.

Quantum Dot

Jos luulit, että Samsungin ja TCL:n QLED-tekniikka on ainutlaatuinen näille valmistajille, niin kerrottakoon, että kyseessä on siis värisuodattimiin perustuva tekniikka. LG kutsuu samaa asiaa nimellä nanoLED ja Sonylla se tunnetaan nimellä Triluminous. Onhan sen oltava hieno tekniikka, jos nimikin on näin vaikea!

Ideana on käyttää puolijohtavista materiaaleista tehtyjä värisuodattimia, joissa on pienen pieniä reikiä – kvanttipisteitä (quantum dots). Reiän halkaisija vastaa aina kunkin värin aallonpituutta: punainen kulkee isoimmasta reiästä, sininen pienimmästä. Nyt puhutaan nanoluokan rei’istä, eli 1/10 000 hiuksen paksuudesta. Tositosi pieniä juttuja, siis.

Tekniikan etu on vähäinen värivuoto, sillä värisuodatin ei pysty tuottamaan aallonpituuksia (sävyjä) päävärien välistä. Niinpä värit toistuvat paljon puhtaammin kuin tavallisella pigmenttisuodattimella.

Etuna on sekin, että värit eivät huonone ajan myötä, sillä aallonpituuksiin perustuva värintoisto ei vanhene television mukana – aallonpituudet eivät muutu.

Käyttö ja ominaisuudet

Helppokäyttöisyydestä puhuttaessa on hyvä muistaa, että 85-tuumainen televisio on iso. TODELLA ISO. Tyylikäs ja siisti, tietenkin, mutta koko tuottaa pieniä haasteita asennukseen. XH95-mallin asentaminen kotiin vaatii ihan ehdottomasti kaksi ihmistä paikalle.

Jalat ruuvataan näytön taakse. Ne ovat sen verran leveällä ja kääntyvät ulospäin, että vaativat pitkän tason. Niitä ei edes saa käännettyä sisään, sillä ideana on, että jalkojen väliin saa mahdutettua soundbarin, esimerkiksi HT-ZF9:n.

Uusi kaukosäädin

Viime vuonna Sonyn televisioihin saatiin uusi kaukosäädin, ja se on todella tyylikäs: harjattua metallia ja laadukkaan oloiset napit. Se toimii infrapunasäteellä eli kaukosäädintä on muistettava osoittaa suoraan kohti televisiota. Premium-tuntuma on silti taattu, kuten tähän hintaan sopii toki odottaakin.

Käyttöjärjestelmänä XH95:ssä on uusin Android, joka on hyvin selkeä ja tottelee puheohjausta.

Aloitusvalikosta pääsee suoraan moneen sovellukseen, ja sieltä löytyvät myös pikavalinnat käyttäjän suosikkikanaviin ja suosituksia, jotka perustuvat katsottuihin sisältöihin.

Sony on uudistanut kuva-asetusvalikkonsa, joten nyt haluamansa asetukset saa pikavalikkoon. Jos olet kuten minä, eli haluat tehdä pieniä korjauksia, joilla kuvasta saa mahdollisimman hyvännäköisen nopeasti, on tämä oiva ominaisuus.

Tekoälyä

Kuten ilmeisesti kaikki muutkin tänä vuonna, Sony on hyödyntänyt tekoälyä ja koneoppimista skaalatakseen matalaresoluutioisen kuvan 4K-laatuun, yksityiskohdat säilyttäen. Se toimii hyvin. Aidon 4K-materiaalin kohdalla suosin kuitenkin mahdollisimman vähän käsittelyä.

Netflix Calibrated Mode

Kun valitsee Netflix-kalibroidun television, saa optimaalista kuvanlaatua Netflix-sisältöihin. Sony on kalibroinut televisionsa saadakseen sen näyttämään studioiden referenssi-OLEDilta. Jotka maksavat tyyliin 50 000 euroa 31-tuumaisesta…

Elokuva-asetuksia

Muille sovelluksille ja sisääntuloille on tarjolla liuta asetuksia. X-Rite i1:stä löytämässäni Custom 1 -värikalibroinnilla varustettu elokuva-asetus on valkopisteeltään juuri oikea.

Netflixin Dolby Vision -sisällöissä käytin Dolby Vision Dark -asetusta katsoessani tv:tä pimeässä huoneessa ja Dolby Vision Light -asetusta valojen ollessa päällä. Dark tarjoaa elokuvateatterilaatuista kuvaa (tai siis parempaa, ei meikäläisissä teattereissa tällaista HDR-efektiä näe!). On kuitenkin sen verran harvinaista istua täysin pimeässä, että tavalliseen televisionkatseluun Dolby Vision Light on sopivin vaihtoehto. Se tuo esiin yksityiskohdat myös tummemmasta kuvasta.

Television voi asettaa myös säätämään kuvaa automaattisesti ympäristön valoisuuden mukaan, mutta olkoon vain kuinka kätevää – minä haluan tehdä sen itse.

Kuvanlaatu

Television kohdalla voi tietysti puhua ruudun heijastuksista ja muusta niin paljon kuin lystää, mutta ykkösasia on kuitenkin kuvanlaatu. Ja se on Sonyssä kohdillaan. Kun tämän näköinen kuva lävähtää vieläpä 85-tuumaiselle ruudulle, ei ihmeestä halua enää koskaan luopua. Kuva tempaa mukaansa ja ensimmäiset minuutit kykenen vain huokailemaan ihastuksesta. Olisipa kotonani seinäätilaa tälle!

Testin aikana Sony oli samassa tilassa Samsungin 82-tuumaisen Q70R:n ja LG:n 77-tuumaisen C9:n kanssa, molemmat 2019-malleja. Sonyn värintoisto näyttäytyi todella samanlaiselta kuin LG:n, johtuen siitä, että molemmissa värit toistuvat täsmälleen oikein.

Elokuvien värit ovat siis luonnolliset ja kauniit, ja näyttelijöiden ihon sävyt näyttävät syviltä mutta aidoilta.

Tasaiset värit

Monella televisiolla on ongelmia värisiirtymien kanssa. Tämä näkyy usein etenkin auringonlaskukuvissa: taivaan sävyjen pitäisi pehmeästi vaihtua keltaisesta punaisen kautta siniseen, mutta monissa näytöissä värisiirtymät ovat liian rajuja ja taivas toistuu halkaistun sipulin näköisenä: sävyrinkulaa toisen perään, kuin lapsen piirtämässä sateenkaaressa.

Ongelman korjaamiseksi on tehty työtä vuosikausia, eikä Sony ole poikkeus. Sonyn ratkaisu on nostaa 8- ja 10-bittiset videot 14-bittisiksi, jolloin epätasaisia värisiirtymiä ei näy HX95-mallissa lainkaan.

Paikallisesta himmenyksestä

Kun tummissa kohdissa käyttää paikallista himmennystä, saa varjokohtiinkin näkyviin yksityiskohtia, joita LCD-ruudulla ei muutoin näkyisi – ainakaan, jos haluaa samalla säilyttää mustan mustana. Paikallinen himmennys tarjoaa molempien maailmojen parhaat puolet, ja valoisassa huoneessa Sony ei kalpene LG:n viime vuoden OLED-mallin rinnalla. Katselukulma on Sonylla parantunut huimasti (se on paljon parempi kuin Samsung Q70R:ssä), vaikkakaan ei samalla tasolla kuin OLEDissa, joka on lyömätön tällä saralla.

Kun huoneesta sammuttaa valot, pääsevät OLEDin edut esiin. Ero ei ole yhtä suuri kuin vielä jokin aika sitten, sillä Sony on onnistunut tekemään todella hyvän mustan televisioonsa. Samsungin QLEDin tapaan taustavalaistuksen työskentely tummimmissa kohdissa näkyy. Pientä yli himmennystäkin näkyy, jolloin pimeimpien kohtien yksityiskohdat muuttuvat rakeisiksi, esimerkiksi oksissa olevat varjot ja maahan varisseet kaarnanpalat kuunvalossa. LG:llä nämäkin yksityiskohdat säilyvät näkyvissä, mutta Sonylla osa niistä katoaa mustuuteen. Silti Sony on merkittävästi Samsungia parempi tässä. Triluminous on siis vähintään yhtä hyvä kuin QLED.

Paikallisen himmennyksen saa pois päältä, jolloin menettää myös syvän mustan. Minä pitäisin sen ehdottomasti päällä, kunhan hyväksyy, että LCD on yhä heikompi kuin OLED tässä asiassa.

Kirkkaus

Sony lyö LG:n leikiten kirkkaudessa. Samsung Q70 ja LG C9 ovat kirkkaudeltaan lähes samanveroisia, mutta Sony eroaa niistä huomattavasti. Etenkin valoisissa kohdissa Sony tarjoilee enemmän elävyyttä, ja HDR-efektit nousevat näyttävästi esiin. Tämä tuo kuvaan todella hyvää syvyyttä.

Liikkeet

Katson mieluiten elokuvia siten kuin ne on tarkoitettu, siis ilman, että televisio pehmentää liikkeitä. Urheilulähetykset ovat kuitenkin asia erikseen – silloin Sonyn Motionflow-toiminto on aivan paikallaan. Jalkapallon kanssa suorastaan välttämätön!

Viime vuonna liikkeille oli vielä neljä asetusta: Smooth, Standard, Clear ja True Cinema. Nyt ne on sulautettu yhteen Auto-asetukseen, jossa televisio analysoi kuvan itse ja optimoi liikkeiden käsittelyn sen mukaan. Myös Custom-asetus onnistuu, eli manuaalisten säätöjen tekeminen.

Artefakteja on vähemmän kuin aiemmin, eikä niiden määrä mitenkään voi ärsyttää. Harvoja tilanteita, joissa niitä voi näkyä, ovat esimerkiksi, kun pyöräilijä tai juoksija kulkee aidan tai muun kulmikkaan asian editse – silloin hahmon ympärille voi muodosta esimerkiksi outoa hehkua. Kuten sanottu, tätä tapahtuu vähemmän kuin ennen, ja minusta Motionflow’n toiminnassa ei voi sanoa olevan puutteita.

Äänenlaatu

Vihdoinkin äänen pariin: Sony XH95 ei yllä samalla tasolle Samsungin tai LG:n parhaiden televisioiden kanssa. Puhumattakaan B&W:n äänellä varustetuista Philips-malleista!

Sony on kyllä yrittänyt aika siistiä temppua, ja valmistaja kutsuu sitä nimellä Acoustic Multi-Audio. Siihen on haettu inspiraatiota OLED-ruuduista, joissa magneetit värisyttävät televisioruutua tehden siitä kaiuttimen itsessään. Tällä tavalla ääni tulee koko näytöltä, joka on jaettu vasempaan, oikeaan ja keskikanavaan. Paksuissa LCD-malleissa tavallisten kaiutinelementtien mahduttaminen mukaan ei ole ongelma. XH95-mallissa onkin kaksi diskanttielementtiä yläreunassa, mikä tekee äänestä parempaa verrattuna siihen, että ääni tulisi television alareunasta. Ääni tuntuu tulevan koko kuvasta ja puhe suoremmin kasvojen kohdalta.

Varsinainen äänenlaatu tökkii. Puhe toistuu selkeästi mutta ohuesti eikä oikein tempaudu mukaan kuvan tapahtumiin. Joskus ääni on melko metallinen, joten suosittelen soundbarin tai mieluummin kotiteatterijärjestelmän hankkimista tämän television kaveriksi; 85-tuumainen upea kuva ansaitsee paremman äänen kuin mitä televisio itsessään tuottaa.

Kuva: Sony ja Netflix

Johtopäätökset

Sony KD-85XH9505 on loistava esimerkki siitä, millaista LCD-teknologia parhaimmillaan on. Vaikka unohtaisimmekin, miten uskomattomalta 85-tuumainen kuva näyttää jo kokonsa puolesta, edustaa tämä parhainta kuvanlaatua, mitä 4K-LCD:stä olemme tähän mennessä nähneet. Syvä musta, runsaasti yksityiskohtia, todella vähän artefakteja, loisteliaasti toistuvat HDR-efektit ja lähes täydelliset värit – jos nämä eivät ole unelmatelkkarin ainekset, niin mitkä sitten?

Älyominaisuudet ovat entistä parempia, samoin käyttäjäystävällisyys. Kuva-asetukset ovat helposti käden ulottuvilla oivallisen pikavalikon ansiosta.

Tämän television lisäksi tarvitset vain kaksi asiaa: paljon tilaa itse tv:lle sekä kunnollisen kotiteatterijärjestelmän.