LG:n OLED-valikoima on laaja, mutta televisioita on pitkään ollut saatavilla vain 55-, 65- ja 77-tuumaisina – ja uusimpina 88-tuumaiset 8K-mallit. OLED-mallistoista hinta-laatusuhteeltaan hyvä C-sarja on ollut halutuin. Ei siis ihme, että ensimmäisenä 48-tuumainen malli tuodaan juuri C-sarjaan.

CX-sarjan 48-tuumainen muistuttaa paljon muita sarjan malleja, kuten aiemmin testaamaamme. OLED65CX:ää.

OLED48CX on LG:n kompaktein OLED-malli tähän mennessä ja suunnattu etenkin peli- tai PC-näyttöä tarvitseville. Kuva: LG

Design

Ulkonäön suhteen LG OLED48CX on lähes kuin minikokoinen versio CX-sarjan muista laitteista. Ohuen ohut OLED on vain 6 milliä paksu litteimmästä kohdastaan. Kokonaisuudesta erottuu elektroniikkaosio, johon on kätketty liitännät, virtalähde, kaiuttimet ja muu tarpeellinen. Tekniikan vuoksi televisio työntyy seinäkiinnitteisenä seinästä noin 5 cm. Tasolla LG asettuu siististi mukana tulevan jalustansa päälle. Jalka näyttää samalta kuin muissakin malleissa eli se on suurin piirtein yhtä leveä kuin pikku-tv – LG olisi voinut tehdä 48-tuumaiselle ehkä pienemmän (jopa pyörivän?) jalustan.

Käyttö ja ominaisuudet

OLED65CX on varustettu LG:n uusimmalla WebOS 5.0 -käyttöjärjestelmällä ja Magic Remote -kaukosäätimellä. Säätimessä on hiiren osoitin, jolla on helppo klikkailla menemään valikoissa. Graafinen käyttöliittymä tuntuu modernilta, selkeältä ja helppokäyttöiseltä – se on meistä jopa hieman parempi kuin Androidin.

Sovelluksia on hyvä määrä tarjolla: Netflix, HBO Nordic, Amazon Prime, Rakuten, Apple TV+ ja uusimpana Disney+. Tuki AirPlaylle ja Homekitille on kohdillaan, joten sisältöä voi striimata Applen iOS-laitteilta ja liittää tv:n osaksi Applen Homekit-ohjattua älykotia.

Kilpailijastaan Sonystä poiketen LG OLED48CX on varusteltu hyvin pelaamista ajatellen. Siinä on HDMI 2.1 -tuki – eikä vain yhdessä, vaan peräti kaikissa neljässä sisääntulossa! Seuraavan sukupolven pelikonsolin voi siis liittää mihin tahansa HDMI:hin ja johonkin toiseen vaikkapa pelikoneen. LG on tällä saralla selvästi edellä Sonyä, josta löytyy vain vanhemman HDMI 2.0 standardin mukaiset liitännät.

LG:n televisiossa on muitakin pelaajaystävällisiä ominaisuuksia, kuten AMD FreeSync ja Nvidia G-Sync, jotka takaavat erilaisten tietokonegrafiikoiden sulavan toiston.

Sekä PlayStation 5 että Xbox Series X tulevat tukemaan 4K-videotoistoa 120 fps:n nopeudella, joten sitä silmällä pitäen voi olla hyvä, että televisiokin tukee ominaisuutta. LG:llä on lisäksi erittäin lyhyt input lag: mittasimme viiveeksi noin 12 millisekuntia.

Kuvanlaatu

Ensikohtaamisemme 48-tuumaisen OLEDin kanssa on ostanut tietysti paljon ennakko-odotuksia kuvanlaadun suhteen. Odotetusti kuva on tuttua OLED-laatua mutta pienemmässä koossa – pari yllätystäkin tosin löytyy.

Kuvan terävyys pistää heti silmään: 48-tuumaisen pikselitiheys (PPI) on paljon korkeampi kuin vastaavilla 55- tai 56-tuumaisilla 4K-televisioilla, joten kuva on äärimmäisen tarkka. Kristallinkirkas, saumaton ja vivahteikas kuva kestää katselua lähempääkin ilman, että pikselirakennetta erottaa – täydellinen ratkaisu peli- tai PC-näytöksi, siis!

Näyttökäytössä tosin 48-tuumainen on sen verran suuri, että on suositeltavaa pitää ainakin metrin väli ruutuun vain siksi, että koko kuvan näkisi kerralla päätään kääntämättä…

Kuvanlaatu kokonaisuutena toistelee OLED-tekniikan tutuksi tulleita ja tykättyjä ominaisuuksia: musta on lähes pohjattoman syvää, ja mahdollisuus sytyttää ja sammuttaa jokainen pikseli erikseen tekee kontrastista erittäin vahvan. Myös valon jakautuminen on tasaisempaa kuin tavallisissa LCD-näytöissä, kun tarvetta taustavalaistukselle ei ole. Ruutua voi katsella sivustakin ilman, että värintoisto tai harmaaskaala vääristyisi. Tämä on iso etu television koosta riippumatta, sillä se mahdollistaa kuvan katselun joustavasti hieman eri puolilta tilaa.

Muiden LG:n mallien tapaan tässäkin suosikiksemme nousee Cinema Home -asetus, joka sopii useimmille sisällöille. Värit ovat miellyttävän neutraalit ja liikkeet toistuvat pehmeästi. Haittapuolena on vaimeampi kirkkaus. Jos katselee televisiota usein päiväsaikaan, on perusasetus tai dynaaminen parempi valinta. Nekään eivät tosin ole järin kirkkaita, joten kannattaa panostaa tilan pimentämiseen. Silloin kuvasta saa highendiä!

Loistava pelinäyttö

Testin aikana meillä ei ollut vielä uusimpia Xbox Series X- tai Playstation 5 -pelikonsoleita käytössämme, joten kokeilimme suorituskykyä tehokkaalla Nvidia GTX 1080 -näytönohjaimella varustetulla tietokoneella. Pelasimme Forza Horizon 4:ää, jonka OLED48CX toisti erittäin sulavasti ja hyvin pienellä viiveellä, eli televisio sopii pelaamiseen erinomaisesti.

OLEDin tarjoilemat kontrasti ja musta tuovat peleihin oman ulottuvuutensa, mutta lisäksi LG onnistuu myös saamaan kuvasta terävän ja liikkeistä hyvin pehmeitä. Lyhyt viive yhdistettynä korkeaan kuvataajuuteen (jopa 120 fps/120 Hz) tekee televisiosta pelikäyttöön sopivan nopean näytön. Varmistimme myös, että LG OLED48CX tukee ja toistaa 4K-grafiikoita jopa nopeudella 120 kuvaa per sekunti, minkä todella huomaa etenkin autoilupeleissä! Liikkeiden terävyys on LG:llä parempi kuin Sonyllä, joka joutuu tyytymään 60 fps:n nopeuteen 4K-resoluutiolla.

Forza Horizon 4 -pelissä näimme nopeasti, että LG:n korkeampi ja vaihteleva kuvataajuus (jopa 120 fps) tuottaa pehmeämmän ja tarkemman pelituntuman. Kun rauta on kohdillaan, saa peleistä nauttia uudella tasolla! Kuva: Audun Hage

Äänenlaatu

Sonyn innovatiivisiin integroituihin kaiuttimiin verrattuna LG OLED48CX:n kaiuttimet ovat varsin tavanomaiset. Subwooferia ei ole, pelkät stereokaiuttimet. Ääni on melko ohut, sulkeutunut ja tylsä Sonyyn verrattuna: puhe jää ontoksi eikä tunnu tulevan kunnolla ulos. Useimmat halunnevat liittää television jatkoksi soundbarin, ja onneksi LG:ssä on HDMI eARC, joten sopiva Atmos-kaiutin löytynee helposti.

Johtopäätökset

LG:n CX-sarja oli entuudestaan suosikkejamme kuvanlaatunsa ja teknisten ominaisuuksien puolesta. Uuden 48-tuumaisen myötä samaa tuttua suorituskykyä saa helpommin sisustukseen solahtavassa ja vähemmän tilaa vievää muodossa. LG OLED48CX ei ole merkittävästi halvempi kuin 55-tuumainen versio, ja yleensä suosittelemme aina valitsemaan isomman koon. Jos kuitenkin tila ei anna myöden tai haussa on mahtava pelinäyttö, tai haluaa yksinkertaisesti vain mahdollisimman pienen ja mahdollisimman hyvän television, ansaitsee LG ehdottomasti suosituksemme!

Myös tässä testissä