Ooni Volt 12 näyttää ulkoa käytännölliseltä pizzauunilta, jota voi käyttää vuoden ympäri niin sisällä kuin ulkona. Sisimmissään se on tuittupäinen työkalu, jota ilman pizzafanaatikko ei voi elää – ja pizzaan hurahtaneelle se on joka sentin väärti.

Volt 12 on Oonin ensimmäinen sähkökäyttöinen malli. Tähän mennessä Ooni on niittänyt kansainvälistä kunniaa ulkokäyttöön tarkoitetuilla kaasu-, hiili- ja puu-uuneillaan. Volt 12 sopii myös sisäkäyttöön, eikä sitä mielellään pitäisikään jättää ulos koko talveksi. Sähkömalli maksaa tuplasti tavallisiin ulkomalleihin verrattuna, eikä Volt 12:n kanssa pääse tietystikään nauttimaan tunnelmallisista liekeistä.

Jos kuitenkin kuvittelee, että sähköinen pizzauuni on vain vähän hienompi pizzakivi, niin kauempana totuudesta ei voisi olla – vähän kuin vertaisi karting-autoa formulaan.

Huippuluokan laatua

Ooni Volt 12 tihkuu laatua. Uuni on iso eikä sitä saa helposti pois silmistä, joten pieneen yhdistelmäuuniin sitä ei voi verrata. Uunissa on kolme nuppia, jotka napsuvat miellyttävästi. Ensimmäinen nuppi on ajastin, jota painamalla aikaa lisätään aina 30 sekuntia kerrallaan. Keskimmäisellä nupilla säädetään lämpötilaa ja viimeisellä ylä- ja alalämmön välistä suhdetta. Hyvällä tavalla yksinkertaista! Sovelluksia tai muita härpäkkeitä ei ole. Uunin sisäpuolella on 33,7 x 33,7 cm:n kokoinen pizzakivi sekä lamppu, joka valaisee päivällisen melkeinpä jumalaisesti.

Ooni lupaa uunin lämpenevän 450 asteeseen 20 minuutissa ja pizzan paistuvan 90 sekunnissa. Vaikka asteita onkin noin 50 vähemmän ja paistoaika 30 sekuntia hitaampi kuin Oonin liekehtivillä versioilla, on suorituskyky silti vallan hyvä.

Mahdottomasta mahdollista

Ruoanlaiton perusperiaate on, että ruoka voi olla vain yhtä hyvää kuin käytetyt raaka-aineet. Volt 12 ei välitä moisista nyrkkisäännöistä. Se onnistuu muuntamaan kinkunjämät, tölkkitomaatit ja kaupasta ostetun taikinan mahtavaksi makujen ilotulitukseksi!

Kun testasin pizzantekoa itse tehdyllä taikinalla ja laadukkailla raaka-aineilla, oli lopputulos tietenkin vieläkin parempi, mutta järkytyin silti siitä, miten hyvään laatuun Volt 12 yltää haastavimmissakin tilanteissa.

Kun uuni lämpenee 450 asteeseen, ei sitä voi verrata mihinkään muuhun. Ruoka reagoi aivan eri tavalla kuumaan kuin matalampiin lämpötiloihin. Kaikki maistuu makeammalta, rapeammalta ja tuoreemmalta. Volt 12:lla mikään ei ole muhjua tai raakaa! Kun on kerran kokeillut Ooni Volt 12 -uunia, ei enää ole paluuta tavalliseen uuniin ja pizzakiveen.

Säädettävä ylälämpö on erityisen kätevä, kun tekee valkoista pizzaa. Testasin tätä versiolla, johon tuli mascarponea, perunaa, savusuolaa ja rakuunaa. Perunat vaativat kypsyäkseen pidemmän ajan kuin taikina, mikä on aina ongelma valkoista pizzaa paistaessa. Vain 120 sekunnin paistoajan jälkeen pelkäsin joutuvani upottamaan hampaani koviin, raakoihin perunoihin. Välttääkseni raa’at perunat, väänsin ylälämmön täysille ja pääsin nauttimaan yhtä elämäni parhaista pizzoista, jonka perunaviipaleet olivat kypsän pehmeitä ja reunoilta rapeita. Tällaista en ole aiemmin onnistunut kotioloissa saamaan aikaiseksi!

Sähköuunin kanssa on helpompi tehdä kokeiluja lämpötilojen suhteen kuin liekkiuuneilla. Vaikka liekin tuoma tunnelma puuttuukin, ei Volt 12 tunnu tyytymiseltä huonompaan, vaan ainoastaan vähän tarkemmalta työkalulta. Tämä ei toki tarkoita, että laitteen käyttö olisi heti omaksuttavissa tai helppoa, mutta sen käyttöä on mahdollista harjoitella niin, että siinä harjaantuu mestariksi.

Kunnioita kuumaa!

Vaikka uuni osaakin kuumentua 450 asteeseen ja paistaa pizzan 90 sekunnissa, en minä ainakaan heti osannut. Ensimmäiset yritykseni olivat hiiltyneitä jo alle minuutin jälkeen, mikä todistaa Oonin raa’asta voimasta. Vaatii hieman kokeiluja, että oppii, milloin saa täytteet ja pohjan valmiiksi samaan aikaan. Calzonelle suosittelen 350 astetta ja 180 sekuntia.

Kannattaa myös huomioida, ettei uunin lämpötila on sama kuin paistokiven. Usein ensimmäinen onnistuu hyvin ja seuraava palaa syömäkelvottomaksi.

Haaste on nimittäin siinä, että kivi jatkaa kuumentumistaan sillä välin kun syö ensimmäistä pizzaansa. Pizzakivi ei siis saavuta 450 astetta 20 minuutissa, vaikka uuni lämpeneekin siinä ajassa. Onkin vain kokeiltava itse, millaisella lämpötilan ja paistoajan yhdistelmällä saa yhdenmukaisen lopputuloksen useita pizzoja paistaessa.

Uunin puhdistus on helppoa. Mikään ei nimittäin pala kiinni 450-asteisessa uunissa, vaan jäljelle jäänyt tuhka on helppo pyyhkäistä pienellä harjalla.

Outo sisällä

Volt 12:n parhaita myyntiargumentteja on mahdollisuus käyttää uunia sekä ulkona että sisällä. Tämä hybridiluonne on myös sen suurin heikkous. Ensinnäkin uuni on todella suuri ja erikoisen muotoinen. Tavallaan se on kivan näköinen, mutta on vaikea kuvitella keittiötä, josta tällaiselle laitteelle löytyisi luonteva paikka. Uuni myös lämpenee ulkopuolelta, joten ei sitä oikein kaappiinkaan voi sulkea.

Jos uunille sattuukin keksimään paikan keittiöstään, pitää vielä kestää se, että silloin tällöin jokin uunin sisällä syttyy palamaan! Se ei ole vaarallista (luulisin), mutta vähän hermostuttavaa silti. Samalla se tietysti innostaa palovaroittimen huutamaan, mikä on pidemmän päälle aika ärsyttävää.

Outo ulkona

Ulkona Volt 12 peittoaa koollaan edullisemmat ja söpömmät ulkouunit. Se painaa 17,8 kiloa ja kestää Suomen kesäsäät mainiosti. Mukana tulee myös suojapeite. Jos kuitenkin ajattelee siirtävänsä uunin aina sään salliessa pihalle, käy touhu äkkiä raskaaksi. Toinen ongelma on johto, joka on vain puolitoista metriä pitkä. Pitää siis heti muistaa hankkia jatkojohto.

Jos olisin tarpeeksi pizzahullu, hankkisin Volt 12 -mallin sisälle ja pihalle erikseen ulkomallin. Näin pääsisin nauttimaan liekeistä, tunnelmasta ja pohjan hieman hiiltyneestä mausta, jotka minusta ovat ulkona pizzan paistamisen parasta antia.

Yhteenveto: Ooni Volt 12

Ooni Volt 12 on ylivoimaisesti parempi kuin tavallisen uunin ja pizzakiven yhdistelmä. Se on tinkimätön varuste, joka haastaa käyttäjänsä paistotaidot ja jolla aikaansaadut pizzat haastavat maullaan kaupungin parhaan pizzerian tuotokset. Se on omalla tavallaan kaunis, ja laatu on huippuluokkaa. Sekä ulos että sisälle sopivan laitteen haittapuolena on se, ettei se ole täydellinen oikein kummassakaan. Ulos se on liian kallis eikä yhtä tunnelmallinen kuin liekilliset uunit, ja sisällä se vie liikaa tilaa, ei kuumenemisen vuoksi sovi kaappiin piilotettavaksi ja kaiken lisäksi saa palohälyttimen herkästi huutamaan. Pizzauunina se on kuitenkin joka senttinsä arvoinen, joten pienet epämukavuudet on vain kestettävä.