Dali Kore on aivan poikkeuksellinen kaiutin, joka kuulostaa hämmästyttävän upealta. Lyhyesti ja yksinkertaisesti.

Tämänkokoiselta lattiakaiuttimelta toki odottaakin kokoaan vastaavaa ääntä, realistista ja vaivatonta äänenpainetta sekä fyysisen suorituskyvyn, etenkin bassontoiston, olevan tietysti omaa luokkaansa. Kaikki tämä toteutuu Koressa.

Kun volyymia nostaa, huomaa heti, miten kevyesti ja helposti kaikki toimii. Arild Andersenin kontrabasso ei ole ehkä koskaan kuulostanut näin vakaalta. Toteamus siitä, että kuulostaa kuin muusikot seisoisivat siinä aivan edessäni, on harvoin sopinut tilanteeseen yhtä hyvin kuin Dali Korea kuunnellessani.

Kun kaiutinta oli työnnelty pyörillä ympäri testihuonetta parhaan sijoituspaikan löytämiseksi, poistimme pyörät ja laskimme jättimäiset piikit lattiaa vasten. Se maadoitti kaiuttimet, jotka tuottavat huikean äänimaiseman, jossa kontrabasso sai pari napsua terävämmän fokuksen ja perkussioiden tasapaino parantui merkittävästi.

Äänenlaatu

Kore ei tarjoa vain vahvaa äänikuvaa, vaan tekee sen vieläpä vaivattoman luontevasti ilman värittyneisyyttä tai korostuneisuuksia. Otetaan esimerkiksi piano. Se on vaikeimpia soittimia toistaa korrektisti, aina jotain jää puuttumaan. Vaan ei tällä kertaa. Päinvastoin! Piano on täyteläisempi etenkin matalilta taajuuksiltaan, ja Jan Gunnar Hoffin pedaalityöskentelyn kuulee selvästi Home (2L) -albumilla. Piano soi kristallinkirkkaasti lavean, syvän ja sysimustan taustan päällä. Hegel H30A:n kanssa fokus on veitsenterävä. Heleimmät pianosoinnut leijuvat painottomina kaiutinten edessä, ja jousisoittimet toistuvat kirurgin tarkkuudella.

Yhteenveto

Dalin jättimäisiä kaiuttimia voi syyttää jättimäisestä hintalapusta, ja pakkohan se on myöntää, että 80 000 euroa on paljon rahaa – mutta kallis Kore ei ole. Tässä hintaluokassa ei ole kovasti vertailukohtia, mutta kaikki vaihtoehdot ovat erittäin hyviä. Dali Koren puolesta puhuu sen taivaallinen äänentoisto, joka on yhtä ihmeellisestä, soittipa sitten kovaa tai hiljaa. Kovalla volyymilla saa tosin enemmän irti levytyksestä, eikä mikään silti kuulosta vääristyneeltä.

Aina voi tietysti toivoa vielä vähän enemmän. Kuten ilmavampaa diskanttia, vieläkin syvempää bassoa tai ainakin eriväristä kaappia. Mutta näin homogeenistä, tasapainoista, avointa, läpinäkyvää ja vivahteikasta sointia tarjoaa tuskin mikään muu kuin Dali Kore.