Hintaluokkansa paras pikkukaiutin

Marshall Middleton on huomattavasti väkevämpi kaiutin kuin taskuun sujahtava pikkuinen Willen. Middleton ei ole sen suurempi kuin JBL Charge 5 Wi-Fikään, mutta painoltaan raskaampaa sarjaa. Muotoilu on itsestään selvää Marshallia eli kaiutin muistuttaa kitaravahvistinta. Kaiuttimia voi muotoilunsa ansiosta pinota päällekkäin, ihan niin kuin konserteissa kitaravahvistimia.

Tehopakkaus

Paperilla näyttää ehkä huonolta diililtä maksaa Marshall Middletonista enemmän kuin JBL Charge 5 Wi-Fistä. Ne ovat suurin piirtein samankokoisia, molemmissa on useampia kaiutinelementtejä sekä passiivisäteilijät, mutta silti Middleton on kalliimpi. Eikä siinä edes ole wifi-tukea. Sen sijaan Marshall tarjoaa erinomaista ääntä. Kun Middletonia vertaa useimpiin kaiuttimiin, ei siis vain Charge 5 Wi-Fiin, tuntuu se aikamoiselta ruutitynnyriltä.

Äänenlaatu

Basso on tiukempi, syvempi ja erottelevampi kuin JBL:llä ja muilla saman luokan kaiuttimilla. Painetta riittää isompiinkin juhliin, ja vaikka se ei ihan täytäkään 100-neliöistä terassia soinnillaan, se onnistuu tuomaan uskottavaa painetta ulkotiloihinkin.

PNAUn ja Khalidin The Hard Way kuulostaa kovemmalta ja rytmisemmältä, ja sen äänikuvassa on enemmän vivahteita. Everything But the Girlin Karaoke toistuu paremman syvyysvaikutelman ja klangin saattelemana.

Sisätiloissa kaiuttimen teho riittää paremmin kuin hyvin tunnelman nostattamiseen. Silloin huomaa myös paremmin stereoefektin, ainakin jos seisoo aivan kaiuttimen edessä. Ulkona stereokuva jää vähemmälle huomiolle, mutta kaiuttimen muut hyvät ominaisuudet riittävät perustelemaan sen hinnan.

Biletunnelma katossa

JBL Boombox 3 Wi-Fi on osa JBL:n uuden sukupolven kannettavien kaiuttimien mallistoa. Pienemmän Charge 5 Wi-Fin tapaan Boombox 3 Wi-Fi mahdollistaa sekä Bluetooth- että Wi-Fi 6 yhteyden. Kaiutin tukee myös AirPlay 2:a, Chromecastia ja Alexan monihuonesysteemiä. 96 kHz:n 24-bittisten tiedostojen toisto onnistuu kotiverkossa.

Dolby Atmos

Lisäksi Boombox 3 Wi-Fi osaa tempun, johon harva pystyy: se tukee Dolby Atmos -ääntä. 3D-ääni laitetaan päälle JBL One -sovelluksesta, josta voi myös tehdä yksinkertaisia ääniasetuksia, kuten basson, keskirekisterin ja diskantin säätöä.

Biletunnelmaa

Wi-Fi-versiossa on edeltäjäänsä parempi äänenlaatu parempien elementtien ansiosta: äänikuva on avoimempi, erottelevampi ja vivahteikkaampi. Hyvä äänenlaatu yhdistettynä mahtavaan äänenpaineeseen täyttää sataneliöisen terassinkin uljaalla ja mukaansa tempaavalla soinnilla.

Boombox 3 Wi-Fi soittaa selvästi lujempaa kuin Charge 5 Wi-Fi ja vastaa isomman Sony SRS-XV800:n tasoa. JBL:n etu on kuitenkin kannettavampi koko. Jos haluaa viedä musiikin mökille, rannalle, veneeseen tai puistoon, on Boombox 3 Wi-Fi oikea valinta. Kanssajuhlijat yllättyvät PNAUn ja Khalidin The Hard Wayn bassosta, joka saa innottomimmankin vieraan tanssijalan vipattamaan. Jos ei tee mieli tanssia edes Everything But the Girlsin Nothing Left To Losea, se ei ole JBL:n vika.

Emilie Nicolasin Dolby Atmos -raidaksi äänitetty Easy ei toistu millään muulla vertailun kaiuttimella näin hienona. Laulu kelluu kaiuttimen yllä ja musiikki keriytyy auki kaiuttimen kokoa suuremmassa äänikuvassa.

Täydellinen kannettava kaiutin Bang & Olufsenilta

Bang & Olufsenin Beosound A5 on ainutlaatuinen kaiutin. Se ei muistuta mitään muuta kaiutinta ulkonäöltään, ääneltään eikä toiminnoiltaan.

Lähtökohtana on ollut erinomainen Beolit 20, joka sekin on reippaasti keskihintaista kalliimpi kaiutin. Beosound A5 onkin jo tuplasti kalliimpi. Tällä hinnalla tosin pääsee nauttimaan premium-valmistajan kaikesta tietotaidosta ja ehkäpä kaikkien aikojen tyylikkäimmästä muotoilusta.

Beosound A5

Beosound A5 on suunniteltu yhteistyössä tanskalais-italialaisen designduo GamFratesin kanssa. Ideana on ollut yhdistää skandinaavinen estetiikka Etelä-Euroopan tyyliin. Kaiutin on myös suunniteltu kestämään: kaikki on vaihdettavissa aina akusta ja kaiutinelementeistä kantokahvaan ja verkkoon.

Kaiutin toimii sekä Bluetoothin että wifin kautta, ja sen päällä voi ladata puhelinta langattomasti.

Kirkas ja vahva ääni

Sekä kepeät että tummat lauluäänet toistuvat selkeästi, ja äänikuva on isompi kuin mitä kannettavilta kaiuttimilta on totuttu kuulemaan. Bassorekisteri ei peitä keskirekisteriä, ja perkussiot pysyvät hyvin hallittuina. Basso on täyteläinen muttei liioiteltu. Kaiuttimen sisäänrakennetut mikrofonit huolehtivat siitä, että bassontoisto säätyy huoneeseen sopivaksi.

Yhteenveto

Bang & Olufsenin Beosound A5 maksaa paljon, mutta rahalla saa taideteoksen, jonka kantokahva on tammea ja etuverkko paperikuitua. Vaihdettavien osien ansiosta kaiutin kestää vuosia, ja myös design on ajatonta.

Äänentoisto on aivan omaa luokkaansa muihin kannettaviin kaiuttimiin verrattuna. Tehoa riittää rokkaamaan kunnolla, sointi on dynaamista ja yleinen äänenlaatu niin hyvää, että äänen unohtaa tulevan kannettavasta kaiuttimesta.

Bang & Olufsen on osunut kultasuoneen Beosound A5:llä!

Entistäkin poikkeuksellisempi

Bowers & Wilkinsin 705-jalustakaiutin on edennyt jo kolmanteen sukupolveensa. Merkittävin ero alkuperäiseen S2-malliin on etupaneelissa, joka on entisen suoran sijaan nyt kaareva. Kaarevuus estää ääniaaltoja törmäilemästä toisiinsa niiden levittäytyessä tilaan. Näin soinnin pitäisi olla tasapainoisempi.

Tunnistettava Nautilus-diskanttielementti on saanut lisää pituutta, ja se on sorvattu yhdestä palasta. Se on myös paremmin eristetty muusta kaapista, mikä vähentää vääristymiä.

Keskibasso on uudessa alumiinikapselissa, joka työntyy ulos kaapista ja saa kaiuttimen muistuttamaan ulkonäöltään entistä enemmän suurempaa 805-mallia.

Äänenlaatu

705 S2 Signature oli syväbassoa lukuun ottamatta kaikin tavoin loistava, mutta S3 ottaa askeleen lähemmäs täydellisyyttä – menettämättä kuitenkaan sieluaan.

Äänikuva on valtava, ja on melkein vaikea uskoa, että kaksi erillistä kaiutinta luo tällaisen stereokuvan. Kyse ei niinkään ole fyysisyydestä ja hallinnasta, vaan holografiasta. Diskantti on niin erottuva ja puhdas, että kuoro ja orkesteri leijuvat hologramminomaisesti ilmassa.

Bassosävelet ovat monikerroksellisen soinnikkaita. Kaiuttimet eivät korosta bassoa, ja koska bassoa riittää vain 50 Hz:iin saakka, on rapin ja R’n’B:n ystäville parempiakin vaihtoehtoja.

Yhteenveto

Bowers & Wilkins on jälleen uudistanut 700-sarjansa, ja sarjan suurin malli 705 S3 on osoitus siitä, että melkein täydellistäkin kaiutinta on mahdollista vielä parantaa.

Rokkaa sukat jalasta

Unohda, että Prodigy on PMC:n budjettimalli. Unohda, että se on pieni ja vain 2-tiekaiutin. Unohda, että muotoilu ei ole kovin erityistä. Unohda kaikki, mitä luulit tietäväsi pienistä budjettikaiuttimista.

Uusi Prodigy-sarja koostuu tällä hetkellä kahdesta mallista. On jalustamalli Prodigy1 ja lattiamalli Prodigy5. Kumpikin on 2-tiekaiutinmalli, mutta PMC:n omalla ATL- eli Advanced Transmission Line -bassokoteloperiaatteella.

Kaiuttimien sisälle on «laskostettu» pitkä kanava, joka on venyttää kaiuttimen kykyä soittaa syvää bassoa uskottavasti kokoaan isompana. PMC hyödyntää ATL:ää kaikissa kaiuttimissaan, myös pienimmissä, jotka sitä kipeimmin tietysti kaipaavatkin.

Kaiuttimissa ei ole bassorefleksiporttia takana, joten ne voi hyvin sijoittaa lähelle takaseinää. PMC:n mukaan levittäytymiskulma on jopa 80 astetta eikä kaiuttimia tarvitse kääntää. Kokemukseni mukaan pieni kääntö sisäänpäin auttaa säilyttämään fokuksen paremmin. Varsinkin kaiutinten lähellä istuessa.

Äänenlaatu

Perkussiot Saden Soldier of Lovessa räjähtävät kaiuttimista niin kovaa, että korvat heiluvat. Samalla ne toistuvat rautaisen hallitusti ja ilman karkeutta tai säröä. Tavalliset bassoportit puuskuttavat kovalla soittaessa, mutta Laminairin portit pysyvät hiljaa. Kun korvan vie lähelle, kuulee pelkkää bassoa – ei puuskutusta, kohinaa tai resonanssia.

Yhteenveto

Pieni PMC Prodigy5 on pienimpiä testaamiamme lattiakaiuttimia, mutta sitä ei äänestä arvaisi. Harva tämän hintaluokan kaiutin soi näin hallitusti, fokusoidusti ja dynaamisesti. Mikään muu ei toista syväbassoa näin uskottavasti, ja silti sointi on hienostunut ja tasapainoinen. Mustat kaiuttimet tuskin voittavat designpalkintoja, mutta ääni on palkintonsa ansainnut. Tässä hintaluokassa ei parempia lattiakaiuttimia ole.

Täydellistä harmoniaa

Yamaha NS-2000A on moderni versio 70- ja 80-lukujen supersuosituista NS-1000- ja NS-2000-kaiuttimista. Siihen aikaan oli harvinaista, että japanilaisvalmisteisista kaiuttimista sai maksaa saman verran kuin Bowers & Wilkinsin tai KEFin kalleimmista kaiuttimista. Ei se nykyäänkään tavallista ole, mutta niin vain myös Yamaha NS-5000 ja NS-3000 ovat hämmästyneet huippulaadullaan.

NS-2000A:n diskantti- ja keskirekisterielementit ovat samoja erikoismuotoiltuja versioita kuin NS-5000:ssa ja NS-3000:ssa. Muotoilu vaimentaa resonanssia ja estää samalla elementtejä ylikuormittumasta.

Äänenlaatu

Dybdahlin It’s Always Been You -kappaleen piano soi tummemmin ja vetäytyneemmin kuin Dynaudion Contour 30 -kaiuttimilla, mutta sointi sopii Keith Jarrettin Kölnin-konserttiin täydellisesti. Jarretin kirkkaampi levytys saa syvyyttä etenkin bassorekisteriin, jossa Yamaha toistaa pianon matalimmat oktaavit täyteläisemmin.

Laulu toistuu Yamahalla harvinaisen miellyttävästi. Sointi muistuttaa siinä suhteessa hieman KEFin Meta-materiaalilla ja UNI-Q-elementeillä varustettua R-sarjaa, jonka keskirekisterin toistokyky on hintaluokkansa tarkinta ja keskittyneintä.

Yhteenveto

Yamaha NS-2000A -lattiakaiuttimet ovat aivan erinomaiset. Markkinoilla on kaiuttimia, joiden äänentoisto iskee kovempaa tai on vivahteikkaampaa, mutta harva tämän hintaluokan kaiutin soi näin harmonisesti ja tasapainoisesti. Sonus faber ja Dynaudio tarjoavat samantyyppistä sointia mutta kalliimmalla. Bowers & Wilkins ja KEF taas tarjoavat edullisempiakin kaiutinmalleja, joilla bassontoisto ei kuitenkin ole matalimmilta taajuuksilta yhtä vakuuttavaa. Kaiuttimia kannattaa aina kuunnella ennen ostopäätöstä, mutta jos päätyy NS-2000A-kaiuttimiin, ei raha mene hukkaan. Kaiutinmalli on nimittäin hämmästyttävän hyvä vaatimattomasta, mustalla pianolakalla viimeistellystä ulkonäöstään huolimatta.

Ei mikään tavallinen kaiutin

Focus 30 on sarjansa keskikokoa. Uuteen Focus-sarjaan kuuluvat myös isompi 3-tiekaiutin Focus 50 ja kompakti 2-tiekaiutin Focus 10. Kaikkien kolmen sisältä löytyy samaa tekniikkaa.

D-luokan vahvistinyksikkö on Pascalin Tanskassa kehittämä ja juuri Focus-sarjaa varten tehty. Kaiutinelementit ovat Dynaudion omaa tuotantoa. Basso- ja keskirekisterielementeissä on muistakin Dynaudion kaiuttimista tutut MSP-kalvot. Uudessa Cerotar-diskantissa on Dynaudion Hexis-diffuusori 28-millisen kalvon takana. Se saa D-luokan vahvistimesta 110 watin tehot, kun taas basso ja keskirekisteri vastaanottavat kumpikin 280 wattia.

Dirac Live

Kun asentaa kannettavalleen – tai iPadille, iPhonelle tai Android-laitteelle – Dirac Live -ohjelman, voi kalibroida huoneen äänen. Yksinkertaisesti kyse on siis huoneen vasteen mittaamisesta joko koko taajuusalueelta tai osasta siitä. Esimerkiksi voi kalibroida pelkän bassorekisterin, jos bassontoistossa tuntuu olevan ongelmaa.

Äänenlaatu

Roheyn Tell Me -kappaleen bassorumpu soi testihuoneessamme pohjattomasti. Kun nostan volyymia, ei bassorekisterin kontrolli heilahda lainkaan. Basso on täyteläisempi ja uskottavampi kuin kaiuttimien tai bassoelementtien koon perusteella pitäisi olla mahdollista.

Yhteenveto

KEF LS 60 Wireless -kaiuttimiin verrattuna Dynaudion pienempien kaiuttimien äänentoisto on vähintään yhtä hyvää, joskin erilaista. Englantilaiskaiuttimet saavat musiikin soimaan lämpimämmin ja täyteläisemmin – etenkin keskirekisterissä – kun taas tanskalaiset puuviilukaiuttimet kuulostavat neutraalimmalta, avoimemmalta ja hiukan tarkemmilta, etenkin matalammilla oktaaveilla. Näiden kahden välillä valitseminen on makuasia niin muotoilun kuin äänenlaadunkin osalta, mutta siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Dynaudio Focus 30 olisi täysin varusteltu ja täysin toimiva langaton kaiutinmalli. Dirac Live -huonekorjaus ei ole välttämätön, mutta mahdollisuus siihen on mukava etenkin akustisesti haastavissa tiloissa. Dirac Liven ja Focus-kaiuttimien avulla on entistä helpompaa saada optimaalista ääntä kotioloihin.

Kun unelmasta tulee totta

Kompromissi ei kuulu Raidhon sanavarastoon. Tanskalaisvalmistaja tekee kaikki komponenttinsa itse aina jakosuotimista jalustoihin. Myös kauniissa ja kapeassa Raidho X2t -mallissa kaikki on itse tehtyä. Lattiakaiutin on melkein yhtä kapea kuin entisaikojen CD-tornit, ja tyylikäs viistetty muoto on tehty äänentoiston ehdoilla.

Raidhon kaiuttimissa käytetään eksoottisia materiaaleja. Alumiinin tai kuparin sijaan niissä käytetään titaania, sillä esimerkiksi magnetismi ei saa vaikuttaa osiin.

Raidhon kehittämä diskanttielementti noudattaa vastaavaa periaatetta kuin planaarimagneettisten kuulokkeiden elementit.

Äänenlaatu

Piano soi upeasti ja levittäytyy koko huoneeseen. Laulu erottuu keskellä ihastuttavan ilmavasti. Kaikki kuulostaa kauniilta, ja kaiutin osoittaa vääriksi myös ennakkoluulot kompaktin kaapin kyvystä toistaa bassoa energisesti.

Vaikka markkinoilla on iskevämpiäkin kaiuttimia, on Raidho X2t:n bassorekisteri erityisen elegantti. Jopa rummuista erottaa vivahteita, ja jokainen kontrabasson näppäily jää soimaan eläväisesti.

Keskirekisteri toistuu lämpimästi ja vaivattomasti.

Yhteenveto

Raidho X2t ei ole kooltaan kovin suuri, mutta bassoa siitä ei puutu. Joidenkin makuun sointi saisi olla iskevämpikin, mutta silloin menettää osan soinnin taiasta. Nämä kaiuttimet tekevät unelmista totta ja ansaitsevat tulla käytetyksi usein. Jos omistaa Raidho X2t-kaiuttimet, ei elämässään tarvitse uusia kaiuttimia enää ostaa.

Äärimmäistä äänenlaatua

Dali Kore on aivan poikkeuksellinen kaiutin, joka kuulostaa hämmästyttävän upealta. Lyhyesti ja yksinkertaisesti.

Tämänkokoiselta lattiakaiuttimelta toki odottaakin kokoaan vastaavaa ääntä, realistista ja vaivatonta äänenpainetta sekä fyysisen suorituskyvyn, etenkin bassontoiston, olevan tietysti omaa luokkaansa. Kaikki tämä toteutuu Koressa.

Kun volyymia nostaa, huomaa heti, miten kevyesti ja helposti kaikki toimii. Arild Andersenin kontrabasso ei ole ehkä koskaan kuulostanut näin vakaalta. Toteamus siitä, että kuulostaa kuin muusikot seisoisivat siinä aivan edessäni, on harvoin sopinut tilanteeseen yhtä hyvin kuin Dali Korea kuunnellessani.

Kun kaiutinta oli työnnelty pyörillä ympäri testihuonetta parhaan sijoituspaikan löytämiseksi, poistimme pyörät ja laskimme jättimäiset piikit lattiaa vasten. Se maadoitti kaiuttimet, jotka tuottavat huikean äänimaiseman, jossa kontrabasso sai pari napsua terävämmän fokuksen ja perkussioiden tasapaino parantui merkittävästi.

Äänenlaatu

Kore ei tarjoa vain vahvaa äänikuvaa, vaan tekee sen vieläpä vaivattoman luontevasti ilman värittyneisyyttä tai korostuneisuuksia. Otetaan esimerkiksi piano. Se on vaikeimpia soittimia toistaa korrektisti, aina jotain jää puuttumaan. Vaan ei tällä kertaa. Päinvastoin! Piano on täyteläisempi etenkin matalilta taajuuksiltaan, ja Jan Gunnar Hoffin pedaalityöskentelyn kuulee selvästi Home (2L) -albumilla. Piano soi kristallinkirkkaasti lavean, syvän ja sysimustan taustan päällä. Hegel H30A:n kanssa fokus on veitsenterävä. Heleimmät pianosoinnut leijuvat painottomina kaiutinten edessä, ja jousisoittimet toistuvat kirurgin tarkkuudella.

Yhteenveto

Dalin jättimäisiä kaiuttimia voi syyttää jättimäisestä hintalapusta, ja pakkohan se on myöntää, että 80 000 euroa on paljon rahaa – mutta kallis Kore ei ole. Tässä hintaluokassa ei ole kovasti vertailukohtia, mutta kaikki vaihtoehdot ovat erittäin hyviä. Dali Koren puolesta puhuu sen taivaallinen äänentoisto, joka on yhtä ihmeellisestä, soittipa sitten kovaa tai hiljaa. Kovalla volyymilla saa tosin enemmän irti levytyksestä, eikä mikään silti kuulosta vääristyneeltä.

Aina voi tietysti toivoa vielä vähän enemmän. Kuten ilmavampaa diskanttia, vieläkin syvempää bassoa tai ainakin eriväristä kaappia. Mutta näin homogeenistä, tasapainoista, avointa, läpinäkyvää ja vivahteikasta sointia tarjoaa tuskin mikään muu kuin Dali Kore.