Laadukasta langatonta hifiä

Integroitu S14 on puhdasverinen suoratoistovahvistin. Kaikki muu on sisäänrakennettua, joten lisäksi tarvitaan vain kaiuttimet. Striimaus onnistuu Spotify Connectin, Tidalin ja Qobuzin palveluista tai AirPlay 2:n ja Google Chromecastin kautta. Roon Ready -merkattu vahvistin on varustettu 32-bittisellä ESS-digitaalimuuntimella, joka tukee MQA-tiedostojen tapaisia 24-bittisiä 384 Khz:n tiedostoja.

Analoginen osa on tehty AB-luokan vahvistimeksi. Rotelin mukaan S14 tarjoaa 80 W tehon 8 ohmilla tai 150 W 4 ohmilla. Se riittää paremmin kuin hyvin pienille matalan herkkyyden jalustakaiuttimille tai isommille lattiakaiuttimille.

Äänenlaatu

Rotelin vahvistin on pieni, mutta ääni on kaikkea muuta. Äänikuva on iso ja täyteläinen, ja lämmin sointipohja tekee musiikista miellyttävää ja saa soittimet erottumaan paremmin kuin vaikkapa Roksan Attessa.

Vahvistin ei keskity yhtä paljon vivahteikkuuden välittämiseen kuin Marantz Model 40n, sillä Rotel tuo esiin tärkeinä myös rytmin, dynamiikat ja hallinnan. Näissä kolmessa Rotel loistaakin kirkkaimmin.

Dynaudio Special Forty -kaiuttimien kanssa Mathias Eickin Midwest-albumi toistuu potkulla, joka tuo mieleen tehokkaamman Hegel H190:n. Trumpetti soi miellyttävän lämpimänä ja tarvittaessa terävänä. Basso pysyy erinomaisesti hallinnassa.

Yhteenveto

Jos äänenlaatu ja striimaaminen ovat pääasioita, kannattaa ostoslistalle lisätä Rotel S14. Se ei ole luokkansa parhaiten varusteltu eikä tehokkain, ja sisääntulojen vähäisyys on joillekin oston este. Äänenlaatu on kuitenkin erinomainen: dynaaminen ja lämmin sointi herättää tylsätkin kaiuttimet eloon ja saa kuulijan puhkeamaan hymyyn. Rotel S14 on hintaluokkansa parhaimpia integroituja vahvistimia, ja mitä Rotelin yleiseen laadukkuuteen tulee, myös kestävä valinta moniksi vuosiksi eteenpäin.

Highendia premiumin hinnalla

Yamaha R-N2000A:lla ei juurikaan ole yhteistä valmistajan kotiteatterivastaanottimien kanssa – YPAO-huonekorjausta lukuun ottamatta. Sen sijaan laite pohjautuu Yamahan integroituun A-S-sarjan A-S1200-vahvistimeen. Se on sarjan kolmesta mallista edullisin, ja tarjoaa kaksikanavaisen äänen massiivisessa kuoressa tehokkaiden virtalähteiden ja huolella valittujen komponenttien kanssa.

Merkittävin ero siihen on, että R-N2000A on varustettu lisäksi DAC:lla, radiolla ja monen kaipaamalla suoratoistomahdollisuudella.

YPAO

Yamahan tuotteissa on ollut huonekorjaus jo vuosia. Vahvistimessa on uusimman sukupolven YPAO (Yamaha Parametric Room Acoustic Optimizer) ja R.S.C. (Reflected Sound Control), joka käyttää 64 bittistä/192 kHz-käsittelyä tilan määrittelyyn mukana tulevan mikrofonin kautta. Mikrofoni kytketään R-N2000A:n etupuolelle, jonka jälkeen seurataan ohjeita, kunnes mittaukset on tehty – se vie noin 30 sekuntia.

Äänenlaatu

R-N2000A muistuttaa paljon Yamaha A-S2200:a, joka on luokkansa parhaita integroituja vahvistimia, joita olemme testanneet. Kumpikin toistaa laulua niin todentuntuisesti, että iho nousee kananlihalle. Äänikuvan yksityiskohdat välittyvät paremmin A-S2200:lla, joka soi myös hienojakoisemmin ja läpinäkyvämmin. Erot eivät kuitenkaan ole suuria, ja sitä yritän tässä sanoa: Yamahan vastaanotin kuulostaa niin ilmiömäisen hyvältä, että se itse asiassa pystyy kisaamaan monen saman hintaluokan varsinaisen vahvistimen kanssa.

Yhteenveto

En keksi parempaa vastaanotinta kuin Yamaha R-N2000A. Siinä on kaikki. Se tukee korkearesoluutioista suoratoistoa, siinä on radio, verkkoradio, HDMI tv:tä varten, DAC ja digitaaliset sisääntulot. Ja jopa levysoitinliitäntä. Se on tehty kestämään, ja se tarjoaa mahtavaa äänenlaatua. Roon- ja MQA-tuen puuttuminen ei kaikille ole oleellista eikä siten tuo kovin suurta miinusta arvioon. Sen sijaan huonekorjauksesta on useimmille paljon hyötyä. Kalibroinnin ansiosta vastaanottimen äänestä saa enemmän irti, varsinkin akustisesti haastavissa tiloissa. Toisin sanoen, Yamaha R-N2000AN kanssa ei voi mennä pieleen!

Ensiluokkainen

Onkyo tunnetaan suorituskykyistä mutta kohtuuhintaisista surround-vastaanottimistaan.

Varustelunsa puolesta Onkyo TX-NR7100 muistuttaa Pioneer VSX-935:tä, mutta siinä on kaksi lisäkanavaa, jotka voi konfiguroida haluamallaan tavalla. Niitä voi käyttää esimerkiksi takakaiuttimina (7.1.2) tai tuplata korkeuskanavien määrän neljään (5.1.4). Myös ylimääräisen subwoofer-kanavan saa lisättyä.

Näin monen kanavan kanssa vaaditaan vähän töitä aivonystyröiltä, jotta kaiken saa kursittua kasaan järkevästi. Tässä Onkyo hyödyntää Dirac Liveä eli erittäin edistyksellistä huonekorjausta.

Dirac Live mittaa mukana tulevan mikrofonin avulla 9 sijaintia huoneesta. Kokemuksemme mukaan huonekorjaus toimii todella tarkasti ja onnistuu myös integroimaan subwooferin hyvin osaksi kokonaisuutta.

Äänenlaatu

Odotukseni olivat korkealla, kun yhdistin Onkyon vastaanottimen kotiteatterijärjestelmään, ja sainkin vaikuttua. Ääni toistuu täyteläisesti, dynaamisesti, kirkkaasti ja hallitusti. Ajoituksessa ja äänimaiseman täsmällisyydessä on jotakin niin hienoa, että joitakin ääniraitoja kuunnellessa iho nousi kananlihalle.

Netflixin Drive to Surviven nopeatempoinen ääniraita luo äänikuplan, jossa ääniefektit liikkuvat ympärilläni. Puhe toistuu kuin valettuna keskikanavasta, kun taas F1-autot tuntuvat välillä sujahtavat pään yli.

Samalla elokuvaääni saa väkevyyttä ja energiaa amerikkalaisjoukkojen edetessä taistelukentällä, ja pommien iskiessä subwoofer mäjäyttelee menemään kovaa mutta hallitusti. En vain katsele toimintaa – tuntuu kuin olisin osa sitä!

Onkyo onnistuu myös musiikin toistamisessa, sekä surroundina että stereona. 2L:n Tuvayhun kuulostaa siltä kuin istuisin keskellä konserttisalia kuoro ympärilläni.

Yhteenveto

Onkyo TX-NR7100 tarjoaa paljon vastinetta rahalle äänenlaadun muodossa, ja myös vaikuttavan listan varustelua. Kaksi lisäkanavaa ja Dirac Live -huonekorjaus tekevät Onkyosta erittäin kyvykkään kotiteatterilaitteen, jota voi varauksetta suositella.

Kun vain paras on tarpeeksi rajua

Kolme vuotta sitten Denon juhli 110-vuotistaivaltaan julkaisemalla kaikkien aikojen parhaan kotiteatterivahvistimensa, AVC-A110:n. Lippulaivamalli korvasi AVC-X8500H-mallin ja oli varustettu peräti 13 vahvistinkanavalla.

Uudessa AVC-A1H:ssa kanavien määrä on kasvatettu 15:een, ja lisäksi se on saanut balansoidun XLR-ulostulon jokaiseen neljään subwoofer-ulostuloonsa. Myös XLR-stereosisääntulo löytyy valinnaiselle lähteelle.

Jos ei tarvitse balansoituja tuloja subwooferilleen, voi XLR-ulostuloja käyttää myös kuulokevahvistimille tai etukanavien balansoidulle tehovahvistimelle.

15 kanavan ansiosta AVC-A1H yltää 9.4-surroundiin ja kuuteen kattokaiuttimeen (9.4.6).  Jos aikoo käyttää vähemmän kaiuttimia, voi etukanavat kaksoisvahvistaa tai jättää kodin muiden huoneiden käyttöön.

Äänenlaatu

Kun kanavien määrä on tätä tasoa, on tilan tuntu surroundilla aivan villiä. Puiden kahisevat lehdet, tuulevire ympärilläni. Napsahtava risu, etäinen huuto. Kaikki tapahtuu sellaisella tarkkuudella, että joka ikisen äänen lähteen voi sijoittaa täsmällisesti äänimaisemaan.

Taka-, etu- ja korkeuskanavat toimivat täydellisesti yhteen ilman viiveen häivääkään.

Vaikka kokeilisi eri kaiuttimia, saa huonekorjaus tasoitettua niiden eroja. Jos ostaa Dirac-lisenssin, yhteyden todella kuulee! Dirac on paras tietämäni huonekorjausjärjestelmä.

Kokonaisuus on vain aivan täydellinen, sekä elokuvien että musiikin kanssa.

Yhteenveto

Denon AVC-A1H on kaikkien aikojen paras monikanavainen vahvistin – reippaalla erolla muihin. Kaiutinkanavien määrä yksin jo tekee vaikutuksen, mutta vahvistin on myös äänenlaadultaan parempi kuin edeltäjänsä. Tämä loppuelämän vahvistin on täydellinen tosiharrastajille, jotka ovat valmiita panostamaan täysillä kotiteatteriunelmaansa.

Erotteleva ruutitynnyri

Hegel H590 oli ehkäpä paras kuulemani integroitu vahvistin, kun testasin sen 2018. Kehitys on kuitenkin nopeaa etenkin elektroniikan ja digitaalisen prosessoinnin osalta, joten viime vuosina on harpattu taas eteenpäin. Hegel on hakenut H600-uutuuteensa enemmän inspiraatiota P30A- ja H30A-vahvistinseteistään kuin H590:sta. Kaappi on sama kuin edeltäjässä, mutta siihen yhtäläisyydet loppuvatkin.

H590 jakeli hieman huvittavasti 301 wattia per kanava 8 ohmilla, kun taas H600 on parantanut 303 wattiin. Vaimennusteho on samat 4 000 8 ohmilla, mikä hallitsee bassoa rautaisella kädellä kaiuttimen impedanssista riippumatta. Kaksois-monodesignin pitäisi luoda vaikutelma kahdesta mono-vahvistimesta yhdessä laatikossa.

Äänenlaatu

Heti huomaa, että H600 askeltaa kepeämmin kuin edeltäjänsä: basso ei ole ihan yhtä iskevä. Se kuitenkin hämää, sillä vaikutelma johtuu siitä, että ylä-äänissä erottelevuus on parempi ja basso on entistäkin tiukempi.

Symbaalit soivat painottomasti ja toistuvat todella nopeasti. Kaikki on tiukempaa ja erottelevampaa, ja vahvistin iskee vähintään yhtä kovaa kuin edeltäjänsäkin. Se pyörittää mitä tahansa kaiutinta vakuuttavasti, jopa tuplasti itseään kalliimpia.

Äänimaisema on kerroksellinen ja sointirakenteet erottuvat kirkkaampina kuin millään aiemmin kuulemallani vahvistimella.

Yhteenveto

Hegel H590 oli pitkään luokkansa referenssivahvistin, mutta on jännittävää, miten parempi laite voi yhdessä silmänräpäyksessä saattaa vanhan suosikin hautaan. Kukkulan uusi kuningas on Hegel H600, jonka koko signaaliketjuun on tehty merkittäviä parannuksia ja joka kuulostaa hullun hyvältä sekä hiljaisella että lujalla volyymilla. Hinnaltaan se on suunnattu asiaan erityisen intohimoisesti suhtautuville, mutta jos on niin onnekas, että tähän on varaa, ei ostostaan tule katumaan.

Parhaita kuulemiamme

Naim oli vuosia putkautellut markkinoille lähinnä keskenään samannäköisiä laitteita, kunnes Uniti-mallisto toi raikkaan tuulahduksen merkin ilmeeseen vuonna 2016. Nyt vuorossa on New Classic -sarja, joka on myös vihdoin saanut balansoidut XLR-liitännät.

Naim-logoa ja nappeja valaissut vihreä valo on vaihtunut valkoiseksi, mikä tekee ilmeestä modernimman ja on enemmän linjassa Uniti-sarjan kanssa.

Vanhemmassa NAC-N 272 -esivahvistimessa oli pikkuruinen näyttö, jossa vihreä teksti kertoi valikoiden nimet ja soitettavan musiikin tiedot, mutta uuden NSC 222:n näyttö on värillinen ja paljon suurempi.

NAP 250 -tehovahvistin käyttää kahdeksaa keramiikalla eristettyä transistoria, jotka ovat tuttuja Statement NAP S1 -vahvistimesta eli 75 000 euron (per kanava!) hintaisesta monovahvistimesta. Lopputulos on poikkeuksellisen hiljainen mutta tehokas tehovahvistin, joka tarjoaa äärimmäistä hallintaa, tarkkaa ajoitusta ja raikasta ääntä.

Äänenlaatu

Lauluäänet syöksyvät suoraan sydänjuuriin eikä voi olla liikuttumatta. Kaikki kuulostaa rehelliseltä ja aidolta.

Naimin setti kuulostaa upealta sellaisenaan, ja vielä paremmalta, jos esivahvistimeen vaihtaa NPX 300 -virtalähteen. Se kerii musiikista auki vielä enemmän kerroksia. Äänimaisema kasvaa syvyys- ja leveyssuunnassa, ja kaikki tarkentuu entisestään. Jos ajattelee, ettei 2 x 100 wattia riitä tuntumaan vatsanpohjassa, niin se on harhaluulo. Kaikki pysyy tarkasti hallinnassa, vaikka soittaisi niin lujaa, että naapuri soittaa poliisit.

Yhteenveto

Naim valloittaa sekä kuulijansa sydämen että aivot New Classic NSC 222:n ja NAP 250:n yhdistelmällään. Erinomaisen käyttöliittymän ansiosta striimaaminen onnistuu keneltä tahansa.

Ääni on poikkeuksellinen. Rytmisyys, erottelevuus, bassontoisto… Kaikki on kohdillaan, mutta vielä entistäkin tiukemmin ja tarkemmin. Ja jos myöhemmin tekee mieli hienosäätää järjestelmää, voi ulkoisen virtalähteen avulla parantaa äänenlaatua vielä hiukkasen. Unelmaluokan sointia!

Paras budjettistriimeri

Wiimin langaton Pro-verkkosoitin on nimestään huolimatta budjettimalli, joka tukee bit-perfect-äänen suoratoistoa, Chromecastia ja AirPlay 2:a.

Pro Plus -versio tukee näiden lisäksi korkearesoluutioista 24-bittistä 192 kHz:n ääntä, ja lisäksi siinä on uusi AKM:n digitaalimuunnin ja paremmat operaatiovahvistimet analogiulostulossa.

Lisäksi se tukee gapless-toistoa. Plus-mallin mukana toimitetaan Bluetooth-kaukosäädin, jollaisen voi erikseen ostaa myös Pro-mallille. Kaukosäätimessä on puheavustajalle oma nappinsa, aivan kuin Apple TV 4K:n kaukosäätimessä konsanaan.

Äänenlaatu

Arild Andersenin Short Story kuulostaa Pro Plus -version analogisista ulostuloista paremmin fokusoituneelta, basso tiukemmalta ja äänimaisema raikkaammalta kuin Pro-mallilla. Ero ei ole valtava, mutta Wiim Pron digitaalisista ulostuloista tuleva ääni on dynamiikoiltaan raukeampaa ja tarkkuudeltaan pehmeämpää.

Kun vaihdan Pro Plussan digitaaliulostuloon ja lähetän musiikin suoraan ulkoiseen DA-muuntajaan, fokus tiukkenee, äänimaisema avautuu lisää ja basso erottuu paremmin. Short Storyn äänimaisema syvenee, perkussioiden erottelevuus paranee ja yksityiskohdat piirtyvät selkeämmin esiin.

Yhteenveto

Wiim Pro Plus -verkkosoitin kuulostaa paremmalta kuin Pro-versio, mutta ero ei ole niin suuri, että kannattaisi vaihtaa olemassa oleva Pro-malli Pro Plussaan. Mutta jos arpoo näiden kahden välillä, kannattaa ehdottomasti valita Plus! Kaukosäädin kuuluu hintaan, ja äänenlaatu on parempaa analogisesta sisään- ja ulostulosta, joten Plus-malli on eittämättä kalliimman hintansa arvoinen. Jos vielä lisätään sekin, että sen sointi on parempaa signaalin kulkiessa digitaalisesti DAC:iin, on valinta helppo.

Harvinaisen hyvä ostos

Regan soittimet tunnetaan musiikin ilosta ja helppokäyttöisyydestään. 50th Anniversary Edition vie nämä vielä pidemmälle ja asettuu samalla luokkansa parhaaksi levysoittimeksi avoimella, tasapainoisella ja mukaansatempaavalla soinnillaan.

Planar 3 50th Anniversary Edition on kuin Planar 3, joka on siis varustettu 12-millisellä lasilautasella ja RB330-äänivarrella. Mutta toki 50-vuotisjuhlaversio poikkeaa tavallisesta.

Suurin ero perusversioon on juhlamallin Regas Neo MK2 -virtalähde. Se pyörittää levyjä vakaammin, mikä johtaa parempaan äänenlaatuun. Bonuksena saa 33/45-kytkimen nopeuden vaihtoon. Moottorissa on sama vetopyörä kuin kalliimmassa Planar 6 -soittimessa ja Regan paras hihna, Reference EBLT. Sama löyty kalliimmista Planar 6- ja 8-malleista.

Rega Exact MM-äänirasia on kasattu valmiiksi RB330-varteen, joten soittimen asentamiseen menee vain 10-15 minuuttia.

Äänenlaatu

Ei ole juuri väliä, mitä Regalla soitan. Jazzia, klassista, rockia – Planar 3 tarjoilee kaiken musiikin hopeavadilla. Äänenlaatu on selvästi parempaa kuin Planar 1- ja 2-malleilla, ja levysoitin tarjoaa suurempaa, avoimempaa ja tarkempaa äänimaisemaa kuin edullisemmat sukulaisensa. Reloop, Technics ja Pro-Ject tekevät kaikki soittimia samassa hintaluokassa ja hieman eri painotuksilla. Yksikään niistä ei ole niin täydellisen musikaalinen kuin Regan 50th Anniversary Edition.

Yhteenveto

50th Anniversary Edition maksaa vain hieman enemmän kuin tavallinen Rega Planar 3. Jos vaihtaisi perusmalliin Regan parhaan hihnan ja Neo MK2 -virtalähteen, maksaisi kokonaisuus enemmän kuin juhlamalli, joka sisältää nämä. Siksi juhlavuoden malli on todella hyvä ostos. Eikä vain siksi! Äänenlaatu on niin hyvä, että se lähentelee jo kalliimpaa Planar 6 -mallia musikaalisuudessaan, eikä se ole ihan pieni kehu. Kannattaa siis toimia ennen kuin on liian myöhäistä: Regan mukaan mallia valmistetaan vain vuoden 2023 ajan, joka on yhtiön 50-vuotisjuhlavuosi.

Kultaluokan verkkosoitin

Musiikin erityisessä soinnissa on jotakin, joka erottaa Auralicin soittimen muista. Naimiin verrattuna Auralicilla on enemmän ilmavuutta ja näkemystä, ja basso on tiukempi ja vahvempi HiFi Rose RS150B -soittimeen verrattuna. Erot eivät tosin ole suuren suuria. Kutakin oli verrattava tarkkaan vierekkäin, jotta soittimien erot sai oikeasti selville.

Mutta kun puhutaan pienistä eroista, on tässä hintaluokassa kyse sellaisista nyansseista, jotka ovat ostajille tärkeitä.

Jan Gunnar Hoffsin Living-teoksen pianon sointi on miellyttävän syvää ja äänimaisema suuri, ilmava ja avoin. Tässä on enemmän kaikkea! Taylor Swiftin ja Bon Iverin Duetto toistuu erottelevasti, ja lauluäänet saavat suuren kontrastin toisiinsa nähden.

Bluetooth ja Wi-Fi

Soitin muistuttaa edeltäjäänsä, mutta alumiininharmaa pohjalevy tekee siitä modernimman. Pohja vaimentaa kuorta, mikä tekee Aries- ja Altair G1.1-malleista paremmat tuotteet. Sisältä löytyy uudempi ja parempi digitaalimuunnin sekä Femto-kello, jonka tarkkuus mitataan femtosekunteina. Se vaimentaa särinää vielä edeltäjää paremmin. Sekä Bluetooth että Wi-Fi ovat sisäänrakennettuina, jälkimmäinen kahden antennin muodossa. Langalliseen verkkoon voi yhdistää Ethernet-kaapelin kautta.

Yhteenveto

Auralic Altair G1.1 on luokkansa referenssiverkkosoitin. HiFi Rose on käyttäjäystävällisempi ja tarjoaa enemmän toimintoja, mutta on myös kalliimpi. Naimin soitin on samanhintainen ja hakkaa Auralicin äänenlaadussa, mutta silti Auralic Altair G1.1 on mielestämme parempi ostos tässä hintaluokassa. Yhdistelmä helppokäyttöisyyttä, liitäntöjä ja äänenlaatua on meistä vain aivan lyömätön, ja mainituista ominaisuuksista äänenlaatu on tietysti tärkein. Ei epäilystäkään: Auralic Altair G1.1 on luokkansa referenssi.