Kun ajatellaan stereoita, tulee mieleen kaksi kaiutinta ja niiden välissä möllöttävä vahvistin. Mutta miksipä ei heivaisi vahvistinta ja rakentaisi järjestelmää vain kahdesta aktiivikaiuttimesta? Tähän ratkaisuun on päätynyt Electrocompaniet Tana-sarjallaan. Tana SL-1 on pääkaiutin, joka toimii myös yksinään. Se yhdistetään kotiverkkoon mieluiten ethernet-johdolla, jotta vakaus olisi optimaalinen. Kaiuttimessa on sisäänrakennetut suoratoistopalvelut, ja siihen saa digitaalisia audiolähteitä (vaikkapa television) ja CD-soittimen kiinni. Sitten on vaatimattomampi malli L-1, jonka äänenlaatu on yhtä hyvä kuin SL-1, mutta se vaatii SL-1:n toimiakseen. Kaiuttimet määritellään oikeaksi ja vasemmaksi EC Remote -mobiilisovelluksesta.
EC Living on Electrocompanietin monihuonejärjestelmämerkki ja Sonosin ilmeisin kilpailija tässä testissä. Jos eri huoneissa on SL-1-kaiuttimia, ne voidaan ryhmittää ja ohjata sovelluksesta. Kirjoitushetkellä ei vielä ollut bileasetusta, jolla kaikki kaiuttimet saisi soittamaan samaa musiikkia yhtä aikaa, mutta se on luvattu ohjelmistopäivityksen myötä.
EC Living on helppo asentaa, joskaan ei niin helppo kuin Sonos. Tuki on Spotify Connectille ja Tidalille, ja AirPlayn ja DLNA:n avulla voi käyttää myös muita kuin edellä mainittuja palveluita. Sovellus toimii hyvin ja portaation bassonsäätö tekee tilaan ja tunnelmaan sopivan soundin säätämisestä helppoa. Jos kaiuttimet sijoittaa kirjahyllyyn, voi bassoa hieman vaimentaa. AInoa valittamisen aihe on, että säätö tapahtuu asetusvalikossa, johon ei ole suoraa pääsyä, mikäli on ehtinyt skrollailla itsensä Tidalin syövereihin. Pitää palata aivan alkuun tehdäkseen muutokset ja sitten taas palata Tidaliin. Ääniasetuksiin olisi hyvä päästä suoraan, riippumatta siitä, missä kohtaa sovellusta seikkailee.
Äänenlaatu
Soundissa ei kuitenkaan ole mitään valittamista. Ylä-äänet erottuvat selkeästi, joten laulu on tarkkaa ja kirkasta, symbaalit ja viulut soivat kauniisti myös. Keskirekisteri on täyteläinen, toisin kuin Sonosilla. EC Living saa enemmän irti Jason Isbellin kitarasta, ja viuluissa on täyteläisyyttä, mikä tekee soinnista luonnollisen kuuloisen. Sonosilla ilmenevä hiukan digitaalisen vivahde ei häiritse EC Livingillä. Epäilemme syyksi analogista AB-luokan vahvistinta, sillä Sonosilla luokka on D.
Electrocompaniella on enemmän dynamiikka ja eläväisyyttä, ja soundi on johdonmukaisesti hyvä. EI se samaa luokkaa ole kuin supernopealla ja supertarkalla äänikuvalla, jonka Marantz M-CR611 ja KEF Q150 onnistuvat luomaan,mutta EC todistaa, että ulkoinen vahvistin ei ole välttämätön aidon hifi-äänen saamiseksi.
Myös tässä testissä
Marantz M-CR611 ja KEF Q150
Onnistunut yhdistelmä
Marantz/KEF-kombo näyttää hyvältä ja on helppo käyttää – ja soundi osuu hermoon!
Yamaha MusicCast MCR-N870D
Kunnon stereot!
Yamahan kokonaisuus on lähes täydellinen ja soi erinomaisesti.
Onkyo R-N855 ja Klipsch RP-150M
Lisää tehoja!
Klipschin kaiuttimet yhdistettynä Onkyon elektroniikkaan on yleensä varma valinta, mutta tässä kombossa jotakin jää puuttumaan.
Pioneer X-HM86
Hyvin varusteltu mutta vaisu stereosoitin
Kompakti ja ominaisuuksiltaan fiksu laitteisto kompastuu h-hetkellä.
Sonos Play:5 II (x 2)
Parasta monihuonejärjestelmään
Kukapa ylittäisi Sonosin monihuonejärjestelmien tekijänä - mutta onko Play:5 oikeaa hifiä?
NAD C338 ja B&W 685 S2
Unelma joka lässähti
Epäonnistumisen pitäisi olla mahdotonta, kun kyseessä ovat NAD ja Bowers & Wilkins.