AKG:lla on pitkä kokemus ammattilaisaudion puolelta, ja K712 Pro on avointen studiokuulokkeiden 700-sarjan lippulaivanmalli. Koko valikoimassa vain K812 on kalliimpi – ja se onkin kolme kertaa kalliimpi.
Nahkapäällysteinen sanka ja pyöreät veluuripehmusteet antavat K712 Prolle ammattimaisen ja mukavan ilmeen. Pitkänkin studiosession istuu mielellään nämä kuulokkeet päässä, sillä painoa on vain 235 grammaa.
K712 Pro on varustettu automaattisesti pään muodon mukaan säätyvällä sangalla. Kuppien ja kaapelin oranssit yksityiskohdat erottavat AKG:n muista studiokuulokkeista, jotka yleensä ovat mustia. Pakkaukseen kuuluu kaksi kaapelia – yksi suora ja yksi kierrekaapeli – jotka kumpikin kytketään vasemman kuulokekupin mini-XLR-liitäntään.
Kuva: Lasse Svendsen
AKG K712 Pron äänenlaatu
Kovasta ulkokuorestaan huolimatta K712 Pro on soinniltaan yllättävän lattea ja epäviihdyttävä. Elephant9:n ja Terje Rypdalin Dodovoodoosta puuttuu selkeä erottelevuus soitinten välillä. Äänikuva ei oikein aukea, ja dynaaminen alue tuntuu tiiviiltä.
Billie Eilishin Birds of a Featherin rummuista ei erota painoa ja dynaamisuutta, jota tiedän tallenteesta löytyvän. Sykkivä rytmi typistyy melko persoonattomaksi taustaääneksi. Tehokkaalla vahvistimella tilannetta saa vähän parannettua, mutta silloin kokonaisuuden hinta karkaa turhan kovaksi.
Sivert Høyemin Hollow-kappaleella laulu menettää osan syvyydestään ja muuttuu yksiulotteisemmaksi ja suoraviivaisemmaksi. Vivahteet, jotka muilla kuulokkeilla tekevät kappaleesta niin mukaansa tempaavan, puuttuvat. Lady Gagan ja Bruno Marsin Die With A Smile on lauluntoistoltaan eloton ja haalea.
Keskirekisteri korostuu hieman, mutta tavalla, joka saa laulun tuntumaan vähän keinotekoiselta. Kuulostaa siltä kuin eri laulajat laulaisivat saman mikrofonin läpi, ja mikrofoni värittäisi kaikkien äänet samalla tavalla jättäen kunkin persoonalliset ominaisuudet huomioimatta.
Studiokäyttöä vai nautiskelua?
K712 Pro on ensisijaisesti tarkoitettu studiokäyttöön, jossa neutraalius on tärkeämpää kuin viihde ja musiikin ilo. Ongelma vain on, etteivät kuulokkeet oikein loista siinäkään. Kirkkaus ja tarkkuus, joita miksaamisessa tai masteroimisessa vaadittaisiin, puuttuvat.
”Olen miksannut aika monta kappaletta elämässäni, ja käyttäisin siihen mieluummin Sony MDR-M1- tai Fiio FT1 Pro -kuulokkeita”, Geir toteaa.
Impedanssinsa (62 ohmia) ja herkkyytensä (105 dB) ansiosta AKG on melko kevyttehoinen, mutta minun on säädettävä äänenvoimakkuus vahvistimesta melkein täysille ennen kuin mitään tapahtuu. Silloinkaan dynaamisuus ei päätä huimaa. Erillinen kuulokevahvistin avaisi äänikuvaa hieman laveammaksi, mutta ei riittävästi, jotta soinnin perusluonne siitä muuttuisi.
Yhteenveto
AKG K712 Pro on minulle yllättäen pettymys. Odotin enemmän mallilta, jota on pitkään pidetty studiokuulokkeiden referenssinä. Sointi on yksinkertaisesti liian eloton, lattea ja innoton, jotta näitä kuulokkeita kehtaisi suositella musiikista nauttimiseen.
Kuulokkeet on hyvin tehty ja ne istuvat mukavasti, mutta se ei auta, kun musiikki ei koskaan tunnu pääsevän oikeuksiinsa. Muut tämän hintaluokan kuulokkeet, kuten Sennheiser HD 505 ja FiiO FT1 Pro tarjoavat huomattavasti viihdyttävämpää ja musikaalisempaa sointia samalla rahalla tai halvemmallakin.

Myös tässä testissä
Yamaha HPH-MT8
Musiikin ystävän kuulokkeet
Yamahan kuulokkeet ovat aina kuuntelemisen arvoiset, mutta HPH-MT8 aiheuttaa myös pettymyksen.


Sony MDR-M1
Monitorimaista avoimuutta
Sony on luokkansa ainoa musiikintuottaja. Ja sen kyllä huomaa, kun kuuntelee MDR-M1-kuulokkeita.


Sennheiser HD 505
Luotettavaa keskiluokkaa
Sennheiser HD 505 on onnistunut seuraaja klassisille HD 500 -malleille. Äänikuva on on hintaansa nähden vaikuttava luonnollinen ja tasapainoinen.


Beyerdynamic DT 700 Pro X
Hyvää vastinetta rahoille
Beyerdynamic DT 700 Pro X on ehkä luokkansa mukavin kuulokemalli – monellakin tapaa.


FiiO FT1 Pro
Maailmanluokan audioteknologiaa
Fiio FT1 Pro vie äänentoiston uudelle tasolle mullistavalla teknologiallaan ja uskomattomalla musikaalisella tarkkuudellaan.

