Sony Inzone M10S on 27-tuumainen OLED-näyttö, joka on varustettu hurjalla 480 Hz:n virkistystaajuudella. Ja hurjalla 1 500 euron hinnalla, mikä asettaa odotukset kyllä aika korkealle.

Design ja rakenne

Ensimmäiseksi huomaan näytön tyylikkään muotoilun. Se on todella minimalistista eikä etualalla näy nappeja tai mitään muutakaan häiritsevää. Jalusta on rakenteeltaan todella hyvä: se on kompakti mutta silti vakaa.

Koko tuote huokuu ensiluokkaista laatua, eikä jalustan muoviosia tahdo erottaa alumiinista. Näyttö painaa jalustan kanssa 6,2 kiloa, joten sitä on helppo käsitellä.

Korkeutta voi säätää 120 mm ja ruutua voi kallistaa 180 astetta, joten mahdollisuudet joustavaan pelaamiseen ovat hyvät. Olisin kuitenkin mielelläni nähnyt, että näyttö kääntyisi myös sivusuunnassa, sillä nyt sen käyttäminen pystyasennossa ei onnistu.

Liitännät ja toiminnot

Näytön takapuolella on kaksi HDMI 2.1 -porttia ja DisplayPort 2.1. Se edustaa uusinta standardia, joka tukee datansiirtoa nopeudella 80 Gbit/s. Mutta tässäpä käytössä on standardin alakategoria UHBR10, joka rajoittaa kaistan nopeuteen 40 Gbit/s. Niinpä on joka tapauksessa käytettävä DSC-pakkausta, jotta voi pelata täydellä resoluutiolla ja virkistystaajuudella – aikamoinen pettymys tämän hintaluokan näytölle.

PC:tä varten on kaksi USB-A-porttia ja USB-B-portti datan lähettämiselle. 3,5-millisen kuulokeliitännän ansiosta näyttöön saa kytkettyä pelikuulokkeet.

Salamannopeaa pelisuorituskykyä

Ensinnäkin on sanottava, että 480 Hz:n virkistystaajuus on useimmille pelaajille täysin tarpeeton – vaikka pelaisi ammattilaistasolla. Jos kuitenkin pelaa kilpaa Counter-Strike 2:n ja Valorantin kaltaisia pelejä, joissa jokaisella millisekunnilla on merkitystä, voi huippunopeasta virkistystaajuudesta olla hyötyä. Hiiren kursori liikkuu silkinsileästi työpöydälläkin, ja yhdessä OLED-näytön huippunopean 0,03 millisekuntin vasteajan kanssa liikkeet toistuvat kristallinkirkkaina ja vailla viivettä.

Näyttö tukee G-Synciä ja FreeSynciä, jotka estävät kuvan repeilemistä (screen tearing). Tummissa kohtauksissa voi näkyä jonkin verran VRR-välkkymistä, mikä on OLED-näytöillä tyypillistä mutta silti ärsyttävää.

Kuvanlaatu

OLED-paneeli tarjoaa odotetusti erinomaista kontrastia ja täydellistä mustaa. Kirkkaus on SDR-tilassa 275 nitiä, kun useimmilla kilpailijoilla luku on 250 nitiä. Käytännössä en huomaa eroa tämän ja muiden OLED-näyttöjen välillä, mutta kirkkaan LCD-näyttön rinnalla OLED kalpenee valoisassa tilassa. Mutta jos huonetta hämärtää, OLED-paneelin kuvanlaatu pääsee toden teolla häikäisemään!

Uuden RGWB:n (punainen, virheä, valkoinen, sininen) alipikselirakenne näyttää tekstiä huomattavasti paremmin kuin aiemmat OLED-paneelit. Vanhemmat WOLED- ja QD-OLED-paneelit piirtävät tekstin ympärille ärsyttävät magentan ja syaanin väriset reunukset, mutta tässä teskti näyttää terävältä ja puhtaalta jopa 1440p-resoluutiolla. Tähän mennessä olen juuri tästä syystä pitäytynyt OLED-näyttöjä käyttäessä 4K-resoluutiossa (3840 x 2160).

Tämän ansiosta M10S on erinomainen näyttö pelaamisen lisäksi myös toimistokäyttöön ja nettiselailuun. Se sopii hyvin myös kuvien ja videoiden editoimiseen Standard-väritilassa.

HDR saisi toimia paremmin

HDR-suorituskyky sen sijaan vaihtelee. HDR-tilassa kirkkauden luvataan yltävän 1 300 nitiin pienissä korostuskohdissa. Yleinen kirkkaus jää HDR:lle liian vähäiseksi, kun kovin loisto on pyritty säästämään huippukohtiin. Keskimäärin kirkkaus jää hiukan vaisuksi etenkin ”puhtainta” HDR:ää edustavassa Display HDR -tilassa. Cinema-asetuksella kuva on parempi, mutta ei siinäkään mitään suurta innostusta synny. Sony olisi saanut säätää tone mappingia tarkemmin tehtaalla, jotta HDR-efektit olisivat paremmassa tasapainossa keskimääräisen kirkkauden kanssa. Tai mikä vielä parempaa, olisivat antaneet käyttäjälle mahdollisuuden säätää tone mappingia itse. Näytön nykytilassa suosin mieluummin SDR-tilaa.

Hyvät värit, mutta…

Värikattavuus on hyvä, 98,5 % DCI-P3-väriavaruudesta. Näyttö olisi kuitenkin voitu kalibroida tehtaalla paremmin. Gaming-kuva-aestus sinertää, ja Cinema-asetus taas tuntuu vähän valjulta. Omaan silmääni Standard-asetuksella on paras väritasapaino.  Etenkin OLED-näytöissä olisi tärkeää, että värit olisivat tehdasasetuksillaan hyvät. Värejä ei nimittäin voi kalibroida Calibrite ColorChecker Displayn tai Datacolor Spyder X2:n tapaisilla työkaluilla, sillä niissä ei vielä ole OLED-profiileja. Calmanilla kalibrointi onnistuu, mutta hintalappukin on sitten eri luokkaa.

Fnatic-joukkueen kanssa yhteistyössä kehitetty FPS Pro -asetus on erityisen kiintoisa. Se matkii TN-näyttöjen haaleampia mustan sävyjä, joihin moni pelaaja on tottunut. FPS Pro+ menee vieläkin pidemmälle ja korostaa vihollisten värejä, kuten punaista, mutta myös sininen korostuu. Nämä ovat makuasioita, mutta minusta tällaiset ominaisuudet eivät ehkä ole lisähinnan arvoisia.

Ohjelmisto

Windows-käyttäjät voivat ladata Sonyn Inzone Hub -ohjelmiston, jolla voi helposti säätää asetuksia ja luoda profiileja eri peleille ja ohjelmille.  24,5-tuumaisella asetuksella kuvan voi halutessaan pienentää kilpapeleihin. Samalla myös resoluutio laskee 2368 x 1332 pikseliin, jolloin näytönohjaimen on helpompi käsitellä korkeampia virkistystaajuuksia.

Kilpailijat

1 500 euron hinnallaan Sony Inzone M10S kohtaa kovaa kilpailua. Esimerkiksi ASUS ROG Swift PG27AQDP tarjoaa samankaltaiset tekniset ominaisuudet lähes  kolmanneksen edullisemmin. Jos haluaa ehdottomasti korkean virkistystaajuuden, mutta on valmis tyytymään 360 Hz:iin, on markkinoilla useita hyviä vaihtoehtoja huomattavasti Sonya huokeammalla.

 

Yhteenveto

Sony Inzone M10S on vaikuttava pelinäyttö, joka tarjoaa hurjaa nopeutta ja vasteaikaa yhdistettynä OLED-tekniikan lyömättömään kuvanlaatuun. Näyttö on todella laadukas ja muotoilu minimalistisen tyylikästä.

1 500 euron hinta on kuitenkin kallis, etenkin kun huomioi valjun HDR-suorituskyvyn ja rajoittuneen DisplayPort-kaistanleveyden.

Monelle kilpapelaajalle nopein vaihtoehto on kuitenkin hyvä vaihtoehto. Kaikille muille löytyy edullisempien näyttöjen joukosta parempiakin vaihtoehtoja.