Dali iO-12 -kuulokkeet noudattavat tanskalaisen kaiutinvalmistajan tuttua lähestymistapaa. Sitähän sanotaan jotenkin niin, että jos omistaa vain vasaran, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Joten jos sattuu olemaan kaiutinvalmistaja, ratkaisun on oltava kaiutin. Ja siksi Dalin mukaan sen kuulokkeetkin ovat ”kaiuttimet päähän”. Elementit on valmistettu aivan kuten kaiutinelementitkin: kalvot ovat paperikuitua, niissä on aidot puhekelat ja ripustus reunoilta.

Tätä reseptiä käytettiin jo 2019 Dalin ensimmäisessä kuulokemallissa, iO-6:ssa, ja samalla kaavalla mennään nytkin.

Huippukaiuttimien tekniikkaa

Kuulokkeisiinsa Dali on lainannut tekniikkaa omista kaiuttimistaan. SMC (Soft Magnetic Compound) on ei-sähköisesti johtavaa magneettista materiaalia, jonka Dali on itse kehittänyt ja patentoinut. Dalin omien mittausten mukaan SMC:n käyttö vähentää elementtien (anteeksi, siis kaiutinelementtien!) säröä alle kymmenykseen suurimmalla osalla taajuusaluetta.

Palataan kohta siihen, onko tekniikasta kuulokkeissa käytännön hyötyä.

iO-12 on tuplahintainen iO-6 :een nähden, joten se asettuu highend-luokkaan, jossa on lupa odottaa äärimmäisen tarkkaa viimeistelyä. Ja sitä iO-12 toden totta tarjoaa. Suuret neliömäiset pehmusteet ja sanka on päällystetty suklaanruskealla nahalla. Kuulokkeet huokuvat ylellisyyttä ja tuntuvat laadultaan olevan aivan parasta luokkaa.

Volyyminsäätö ja kappaleen valinta tehdään oikeasta kuulokekupista, ja onneksi Dali on päätynyt käyttämään oikeita fyysisiä nappeja hipaisuhämmennyksen sijaan. Kolmesta pyöreästä napista saa säädettyä vastamelua, taajuuskorjainta ja virtanapista myös Bluetooth-yhdistämistä.

On vain yksi tapa: oikea tapa!

Dalilta ei itsevarmuutta puutu. Useimmat langattomat kuulokkeet tarjoavat eri tilanteisiin sopivia vastameluasetuksia sekä sovelluksen, jonka taajuuskorjaimella sointia voi hienosäätää omaan makuun sopivaksi.  Dali iO-12 on liikenteessä ota tai jätä -asenteella. Sovellusta ei ole, ja vastameluakin on tarjolla vain yhtä laatua: parasta.

Nøragerin tehtaalla on sen verran kuitenkin myönnytty, että kuulokkeisiin on lisätty bassoa vahvistava nappi. Jos sellaista siis kaipaa – mutta asetukset on nimetty hifiksi ja bassoksi, jotta kaikki tajuaisivat, kumpi on oikea!

Voidaan käyttää ”oikeina” kuulokkeina

iO-12 toimii sekä langattomasti että 3,5-millisellä analogisella kuulokekaapelilla. Jos käyttää kaapelia, voi vastamelun ja DSP:n laittaa pois päältä ja käyttää iO-12:a passiivisina kuulokkeina.

Passiivikäyttö kaapelilla ei ole tavatonta vastamelukuulokkeille. Monissa malleissa se on kuitenkin lähinnä hätäratkaisu tilanteisiin, joissa akku loppuu, mutta Dali korostaa, että iO-12 on säädetty niin, että sointi on täysin sama käyttötavasta riippumatta. Dalin mukaan iO-12 on langallinen hifikuuloke, jota voi käyttää myös langattomasti.

Bluetooth

Langattomaan käyttöön Bluetooth on useimmille selvä vaihtoehto. Ääntä parantavien protokollien, kuten aptX HD:n (ja AAC:n, jos puhelin ei tue aptX:ää) se on järkevääkin.

Neljäs vaihtoehto on kytkeä kuulokkeet digitaalisesti USB-C:n kautta. Pakkaukseen kuuluu USB-kaapeli, jota käytetään myös lataamiseen. Kaapeli on kuitenkin pikkuisen lyhyt ja jäykkä ollakseen näppärä. Harmi, sillä hyötyjä sillä kuitenkin olisi: häviötön ääni ja täysin digitaalinen signaali ilman muuntelua matkan varrella. Mikäänhän ei toki estä käyttämästä jotakin toista USB-kaapelia kuulokkeiden kanssa.

Dali iO-12:n äänenlaatu

Musiikkia on kaikkialla kellon ympäri. Miljoonat kappaleet vain napinpainalluksen päässä – puhelimelta, tietokoneelta, keittiön Sonos-kaiuttimelta tai olohuoneen televisiolta. Ja ihan hyvällä laadulla.

Sellaisen keskellä voi unohtua, miksi musiikkia haluaa kuunnella: tunteiden vuoksi. Sellaisten hetkien, joissa kokemus työntyy äänikuvasta läpi ja avaa kuulijan mentaalisen ikkunan. Juuri sellaista on kuunnella Dali iO-12 -kuulokkeita.

Kirkkautta

Monissa tutuissa kappaleissa on paljon enemmän yksityiskohtia kuin odotin. Musiikki on tietysti samaa, ei lavalle ole yhtäkkiä ilmaantunut lisää soittimia. Mutta sointi on kirkkaampaa ja läpäisevämpää kuin tavallisilla langattomilla kuulokkeilla. Tai kohtuuhintaisilla kaiuttimillakaan.

Hifitestiklassikot kuulostavat tietysti taivaallisilta. Mutta isoin yllätys on vähemmän tunnetuilla kappaleilla, jotka laitan soimaan lämmittelyksi tai varsinaisen kuuntelutestin tauoilla.

Dali iO-12 erottuu äärimmäisen puhtaalla ja säröttömällä soinnillaan, joka päästää soittimet esiin. Hyvillä akustisilla levytyksillä sen huomaa parhaiten, kuten Dreamers’ Circusin Mormor-kappaleella. Trion epätavalliset jousisoittimet leijuvat äärimmäisen tarkasti ja ilmavasti syntikkabasson yllä. Olen kuunnellut tätä kappaletta lukemattomia kertoja sekä testatessani että huvikseni, mutta en ole ennen kuullut sitä näin painokkaana!

Marianne Faithfullin Pirate Jenny albumilta Seven Deadly Sins kallistuu yleensä kuivakkaan ja vähän tylsän kuuloiseksi. Mutta ei iO-12:lla: nyt tajuan, miten paljon yksityiskohtiin on levyttäessä kiinnitetty huomiota. Yhtäkkiä vaatimattomasta triangelista tulee ilo kuunnella. Ja Marianne Faithfullin jokainen henkäys on täynnä Jennyn vihaa.

Palaan usein Afgeninnin Klingra-albumiin ja etenkin Skjálvtin-kappaleeseen, joka avautuu pianollaan avaraan ja valoisaan huoneeseen. Jokaisen nuotin lisäksi voi selkeästi erottaa sen vaimean äänen, joka syntyy, kun kosketin vapautetaan.

Lue myös: Mark Levinson No. 5909 – Langatonta highendia

Lisäannos bassoa

Bassoasetuksella saa sitä mitä tilaakin: vahvempaa bassoa, jolloin myös hifitunnelma kaikkoaa. Useimmiten tämä on liikaa minun makuuni, mutta joskus vanha levytys voi saada kaipaamaansa potkua lisäbassosta. Led Zeppelinin Stairway to Heaven on eittämättä kuolematon klassikko, mutta kappale miksattiin aikana, jolloin bassorekisteriä oli miksattava masteroinnissa alaspäin, jotta LP-levyjen painaminen olisi mahdollista. Lisäbassolla kappaleen tasapaino ikään kuin tasapainottuu alkuperäiseksi.

Dynamiikat

Puhtauden lisäksi Dali iO-12:ssa vaikutuksen tekevät dynamiikat. Kuulokkeet seuraavat tarkasti tasoeroja ja transientteja. Rummunlyönti tai kitaran näppäys eivät ole vain soittimista lähtevä ääni, vaan myös niitä edeltävä ja seuraava hiljaisuus.

MTV Unplugged -versio Eaglesin Hotel Californiasta on congarumpujen ja akustisen kitaran juhlaa. Oli pakko kuunnella kappale monta kertaa ihan vain varmistuakseni asiasta…

USB-kaapeli

Kun vaihtaa Bluetoothista ja aptX HD:stä USB-kaapeliin, ei eroa juuri ole. Hyvät puolet vahvistuvat entisestäänkin ja bassontoisto on hiukan vakaampaa, vaikka ei se alkujaankaan mitenkään huonoa ollut.

Kuin passiiviset kuulokkeet

Dalilla on pokkaa väittää, että iO-12 on vähintään yhtä hyvä käytettynä passiivisesti kuulokevahvistimen kanssa kuin sisäänrakennetun elektroniikkansa kanssa.

Pakko myöntää, että oikeassa ovat. Silloin ei toki voi pitää vastamelua päällä, mutta vaikka vastamelu olisi kuinka hyvä, eihän kukaan pidä sitä päällä muutenkaan rentoutuessaan kotona musiikin parissa.

Ja vaikka iO-12:n sisäänrakennettu vahvistin on hyvä, saa kuulokevahvistimella tiristettyä vielä vähän puhtaampaa ja erottelevampaa sointia. Bassokin on hienostuneempi ja tarkempi.

Hyvä vastamelu kohtuukäyttöön

Dali iO-12 on myös vastamelukuuloke, ja täyttää tehtävänsä siinäkin loistavasti. Vastamelu itsessään ei ole yhtä tehokasta kuin Sonylla tai Bosella. Se on tietoinen valinta, sillä Dali mieluummin uhraa pari desibeliä vaimennusta kuin riskeeraa äänenlaatua piiruakaan.

Lue myös: Focal Bathys – Parhaat kuulokkeet

Siinä onkin onnistuttu. Vastamelu on riittävän tehokasta poistaakseen hälyn, ja nahkapäällysteiset pehmusteet vaimentavat melua vielä lisää. Niiden ansiosta kuulokkeiden passiivinen melunvaimennuskin onkin usein riittävän hyvää, joten vastamelua ei ole syytä laittaa aina päälle. Ja vaikka Dalin käyttämä vastamelualgoritmi (joka on ostettu Sonylta) on sointia vähiten häiritsevää, vaimentuvat dynamiikat silti hiukan vastamelun ollessa päällä.

Yhteenveto

Dali iO-12 on melkeinpä ylimielisen kallis vastamelukuuloke – erinomaisia vastamelukuulokkeita saa puolet halvemmallakin. Olemme itse testanneet vain kaksi muuta langatonta kuulokemallia tässä samassa hintaluokassa, Focal Bathysin ja Mark Levinson No. 5909:n. Molemmat ovat oivia kilpailijoita, ja  iO-12 muistuttaa enemmän Focal Bathysta dynamiikantoiston suhteen. Näitä kahta ei ole suoraan vertailu, mutta iO-12 erottuu puhdassointisimpina ja säröttömimpinä kuulokkeina, joita olen koskaan päässäni pitänyt. Ainakin jos jätetään pois Sennheiser ”Orpheus” HE1, joka on niin kallis, ettei edes sen ajatteluun ole varaa.

Kuulokkeiden yllättävä valttikortti on mahdollisuus käyttää niitä myös langallisesti – se tekee Dali iO-12 -mallista enemmänkin kuin ”vain” poikkeuksellisen erinomaiset langattomat kuulokkeet.