Hifiä hyvään hintaan

Argon Audio Forte A5 MK2 on pieni jalustakaiutin. Speksien mukaan siinä on 5-tuumainen basso/keskirekisterielementti.

Kaiutinkaappien muotoilu on mukavan pyöristettyä, ja elementtejä kehystävät melko näyttävät metalllirenkaat. Näin oli myös alkuperäisessä Forte-sarjassa, mutta mustan ja valkoisen lisäksi kaiuttimet on nyt saatavilla myös pähkinäpuun sävyssä.  Oikeaa puuta ”viilu” ei ole nähnytkään, mutta kaiutin näyttää silti oikein hyvältä.

Argon Forte A5 MK2 on aktiivikaiutinmalli, eli kullakin elementillä on oma vahvistimensa ja jako tehdään elektronisesti DSP:ssä. Rahan säästämiseksi kaikki elektroniikka on sijoitettu vasempaan kaiuttimeen. Oikea on passiivinen ja kytketään vasempaan multikaapelilla

Edellisen sukupolven Forte A4 löi minut ällikällä. En olisi uskonut, että 400 euron hintaisista kaiuttimista voisi lähteä sellainen ääni. Kokemuksen perusteella ajattelin, ettei Forte A5 MK2 voi olla siitä enää parempi. Mutta kyllä vain voi!

Ensinnäkin Argon Audio Forte A5 MK2 soi matalammalta – speksien mukaan 40 Hz:iin asti, mikä on peräti 10 Hz enemmän kuin Forte A4 -mallilla. On suoranainen (joskin elektronisesti avustettu) ihme, että tällainen kenkälaatikon kokoinen kaiutin pääsee noin syvälle bassossa. Laajemmalla taajuusalueella on todellakin iso vaikutus. Forte A5 pystyy tuomaan esiin sähköbasson alimman kielen täydellä volyymilla. Kunhan äänenvoimakkuuden pitää maltillisena, tarjoilee A5 MK2 musiikin yhtä painokkaasti kuin useimmat lattiakaiuttimet.

Argon Audio Forte A5 MK2 on hyväksi havaitun reseptin hienosäädetty versio. Äänessä ei mitään moitittavaa, sillä kaiuttimien tarkkuus on omassa hintaluokassaan todellinen harvinaisuus. Keskikokoisessa, 25-neliöisessä olohuoneessani ei painetta jäänyt puuttumaan. MK2-malli on hiukan kalliimpi kuin edeltäjänsä, jota löytyy edelleen kaupoista. Mielestäni HDMI-sisääntulo ja Bluetoothin päivittäminen aptX HD -laatuun perustelevat kuitenkin hintaeron uuden mallin hyväksi.

Uudistunut klassikko

”Ikoninen” on sanana kokenut ehkä inflaation, mutta Bowers & Wilkinsin Zeppelin-pöytäkaiutinta mikään muu sana ei kuvaa paremmin. Harva kaiutin on yhtä tunnistettava – tai pitkäikäinen.

Ilmalaivaa muistuttava Zeppelin esiteltiin ensi kertaa 2007, jolloin sitä saattoi käyttää telakkana Applen iPod Touchille ja ihka uudelle keksinnölle, iPhonelle. Siihen aikaan musiikkia kuunneltiin MP3-tiedostoina ja liitännät tarkoittivat johtoja. Olikin huikea innovaatio voida laittaa kännykkä kaiuttimen pidikkeeseen ja alkaa vain soittaa.

Nyt, 15 vuotta myöhemmin, telakan ja johdot ovat korvanneet AirPlay ja Bluetooth. Pakattujen MP3-tiedostojen sijaan musiikkia kuunnellaan suoratoistopalveluista, joissa äänenlaatu voi olla CD-laatuista tai vieläkin parempaa.

Bowers & Wilkinsin Zeppelin näyttää silti edelleen samalta. Vain jalusta muuttaa muotoaan sukupolvien vaihtuessa. Telakka katosi jo kolmannen sukupolven versiosta.

Zeppelinin äänenlaatu

Bowers & Wilkins tekee upeita hifi-kaiuttimia. Jos vain rahaa ja tilaa riittää, voi B&W:n laitteilla päästä musikaaliseen taivaaseen. Zeppelin ei tähtää niin korkealle, vaan on tarkoitettu käteväksi taustamusiikkia soittavaksi kaiuttimeksi. Nojatuolissa musiikin tarkkaan nautiskeluun vietetyt hetket kuluvat parhaiten oikeiden hifikaiuttimien kanssa. Mutta taustamusiikinkin pitää tietysti kuulostaa hyvältä.

Ja siinä Zeppelin onnistuu. On itse asiassa aika hämmästyttävää, miten vankkaa sointia näin pieni kaiutin pystyy tarjoamaan. Stereokuva on toki rajallinen, kun kaiutin on 66 cm leveä, mutta jos Zeppelin on pöydällä kuuntelijan edessä, sekin toimii hyvin.

Paperilla kaiuttimen basso yltää 35 Hz:iin saakka, mutta käytännössä syväbassoa on rajallisesti. Ääni ei kuitenkaan ole mitenkään ohut, ja ennen kaikkea keskirekisteri vakuuttaa.

Taivaan portteja jyskyttäen

Blade One -kaiuttimet on vihdoin päivitetty. Ei sillä, että ne varsinaisesti olisivat sitä kaivanneet, sillä niiden ääni oli isompi, brutaalimpi ja lineaarisempi kuin millään muulla kaiuttimella ja ne ovat onnistuneet lumoamaan meidät kerta toisensa jälkeen, kun messuilla niihin sattuu törmäämään.

Kun kaiutinmaailmassa keksitään uutta, on tietysti tämänkaltaisen huippumalleista huipuimman päästävä hyödyntämään teknisiä uutuuksia. Ja juuri niin Blade-sarjalle on tehty.

Suurin muutos on diskantin takaosan täysin uusi materiaali. Laboratoriossa luotua meta-materiaalia ei luonnosta löydy.

Akustinen musta aukko

KEF ei ole siis tyytynyt etsimään luonnossa olevista materiaaleista parhaiten resonanssia vaimentavaa vaihtoehtoa, vaan luonut kokonaan oman. Metamaterial Absorption Technology – MAT – on Uni-Q-elementin takana pyöreä levy jonka toisella puolella on tarkkaan harkittu labyrinttikuvio. KEFin mukaan MAT toimii akustisena mustana aukkona, joka poistaa 99 %

620 Hz – 40 kHz välisellä taajuusalueella esiintyvistä ei-toivotuista taajuuksista.

KEF Blade One Metan äänenlaatu

Pitkät ja syvät kaapit takaavat kunnon volyymin, kun taas kapea ohjauslevy varmistaa minimaalisen diffraktion. Kaapin molemmin puolin sijoitetut kaksi bassoelementtiä vaimentavat säröä, mutta suurimmassa roolissa sen saralla on diskantin takaosan metamateriaali.

Kaiutinten sointi on puhdasta mutta silti tarpeen tullen energistä. Halutessa ne saavat kaiken tärisemään huoneessa, ja kokonaisuus onkin harvinainen yhdistelmä raakaa PA-voimaa ja kaunista hifi-ääntä. Mikään ei kuulosta samalta kuin Blade. Mikään ei näytä samalta kuin Blade. Blade on ainutlaatuinen.

Korkeamman tason musiikin taikaa

803 on B&W:n pienin ja edullisin kaiutin, joka on varustettu pisaranmallisella Turbine Head -keskirekisterikaapilla ja sen yllä olevalla diskantilla. Koko kaiutin muistuttaa yläpuolelta katsottuna pisaraa. Muodon tarkoitus on ohjata ääniaallot poispäin toisistaan, mikä vähentää resonanssia.

D4-versiossa keskirekisterikaappi on erotettu aiempaa paremmin bassokaapista, minkä pitäisi tehdä äänestä puhtaampaa. Yhdessä 13-senttisen resonanssia vaimentavan Continuum-elementin kanssa – joka on ripustettu ilmanpaineen vaihtelua vaimentavan Biomimetic Suspension -kiinnikkeen varaan – on ”keskirekisteri realistisempaa kuin koskaan”.

Neljännen sukupolven timantti

Ensimmäisen sukupolven timanttikalvoisella diskanttielementillä varustettu 800-sarja julkaistiin 2005. Timantin keveys ja äärimmäinen jäykkyys mahdollistavat korkeampien taajuuksien toiston puhtaasti – se on toisin sanoen täydellinen materiaali diskanttiin!

D4-sarja on jo neljäs sukupolvi, joka käyttää samoja kalvoja, joskin vuosien varrella magneettikiinnitykseen ja rakenteeseen on tehty jonkin verran muutoksia.

803 D4 -kaiuttimen bsssoelementit ovat 800-sarjalle ominaiseen tapaan sandwich-rakenteisia siten, että jäykkää vaahtomateriaalia ympäröivät hiilikuitulevyä.

 803 D4:n äänenlaatu

Kuunneltuani Bowers & Wilkinsin 801 D4 -lippulaivamallia vasta pari viikkoa aiemmin olin huolissani siitä, että pettyisin edullisempaan 803 D4:ään. Ei kuitenkaan huolta, sillä mallit kuulostavat pääosin samalta. Etenkin laulu ja akustiset soittimet soivat samantapaisesti eli erittäin ilmavasti, dynaamisesti ja fokusoidusti.

Basso ei ole yhtä vahva kuin isommassa mallissa, mutta vahvempi verrattuna edeltäjään eli 803 D3:een ja pystyy melko brutaaliin toistoon, kunhan tarjoaa 803 D4:lle tarpeeksi tehoja. Sävyt ovat syviä ja muhevia, eikä oikeastaan mitään jää kaipaamaan.

Hinnaltaan D4 on kalliimpi kuin edeltäjänsä, mutta niin myös laadultaan. Mestariteos!

Uusi referenssi

805 D4 on rakenteeltaan aivan uusi, ja vaikka yhtäläisyyksiäkin edeltäjään on, on 805 D4 paljon ylellisempi ja hienostuneempi. Aloitetaan kaapista, joka B&W:llä ollut aina Matrix-kaapista lähtien isossa roolissa suorituskyvyn suhteen.

Päällä on B&W:n 25-millinen diskantti, jonka kalvo on teollisesti valmistettua timanttia. Se on kiinnitetty uuteen ja pidempään alumiiniputkeen – yhdestä palasta sorvattuun – joka B&W:n mukaan toistaa diskanttia avoimemmin ja ilmavammin. Takaa avoin putki vähentää kompressiota ja säröä ja on kiinnitetty aiempaa löysemmin päällislevyyn. Kaiken tarkoituksena on vähentää resonanssia. Yksi ja ainoa 16,5 cm:n basso- ja keskirekisterielementti on varustettu B&W:n tutulla Continuum-kalvolla.

Kaiutinten ääni on epätavallinen yhdistelmä studiomonitoreille tyypillistä analyyttistä ja avointa sointia ja lämmintä ja vivahteikasta viihdyttävyyttä. Diskantti on aiempaa ilmavampi ja paremmin fokusoitu, mikä tekee 805 D4:n äänikuvasta houkuttelevamman.

Onko malli sitten hintansa arvoinen, riippuu siitä, paljonko kaiuttimen hienoja ominaisuuksia osaa arvostaa. Samasta hintaluokasta löytyy lattiakaiuttimia, jotka soittavat matalammalta ja kovempaa. Mutta jos tila ei riitä lattiakaiuttimille, väittäisin, että jalustakaiuttimista 805 D4 on soinniltaan paras. Malli on paitsi edeltäjäänsä parempi, myös asettaa uuden standardin jalustakaiutinten äänenlaadulle, rakenteen laadulle ja soinnin viihdyttävyydelle.

Parasta langatonta stereoääntä

LS60 Wireless -lattiakaiutinpari ei ainoastaan ole vastaus toiveeseemme nähdä lattiaversio LS50 Wireless -mallista. Ehei, KEF on mennyt pidemmälle ja tehnyt aktiivisen, langattoman ja käsittämättömän vahvan lattiakaiuttimen, joka muistuttaa KEF Blade Lightia tai ainakin Reference 5 Lightia.

Siinä on neljä bassoelementtiä yhdistettynä KEFin uusimpaan koaksiaaliseen Uni-Q-ajuriin. Sisällä on 500-wattinen D-luokan vahvistinyksikkö, joka pyörittää neljää 13-senttistä bassoelementtiä, joiden pinta-ala vastaa kahta 10-tuumaista.

Toisen kaiuttimen takana on liitännät ulkoisille äänilähteille: digitaalinen koaksiaalisisääntulo, Televisio yhdistetään suoraan HDMI eARC-sisääntulon kautta, jonka jälkeen volyymiä voi säätää television kaukosäätimellä, joka myös käynnistää ja sammuttaa kaiuttimen television tahdissa.

Saden Soldier of Love -kappaleen basso jylisi kuunteluhuoneessa täydellisen kontrolloidusti ja fyysisenä. Äänimaisema kasvoi volyymin myötä ja laulu toistui fokusoituneena, erottuvana, ilmavana ja kirkkaana, mutta myös miellyttävän lämpimänä. Ry Cooderin kitara Taj Mahalin kanssa äänitetyssä Get On Boardissa ampaisi huoneeseen kuin nuoli, selkeästi eroteltuna niin, että kitara erottui dynaamista taustaa vastaan heleästi loistaen ja puhtaana.

Langaton KEF LS 60 Wireless on ehkä paras lajissaan alle 10 000 euron hintaluokassa. Se ei ehkä ole paras valinta, jos haluaa yhdistää useita äänilähteitä tai soittaa mieluummin putkien ja torvikaiuttimien kautta. Jos simppeli stereoratkaisu kiinnostaa ilman ylimääräisiä laitteita ja johtoja, on vaikea kuvitella tätä parempaa langatonta, käyttäjäystävällistä lattiakaiutinta. Kaukosäädin on halpa ja kunnon näyttö pelkkien ledvalojen sijaan olisi ollut hyvä, mutta muuten kokonaisuus on mainio.

Eleganttia sointia järeistä kaapeista

QR7 on varustettu kahdella 8-tuumaisella bassoelementillä. Kaiutinpari täyttää suurenkin huoneen musiikilla, mutta toimii myös kotiteatterijärjestelmän jylisevinä etukaiuttimina.

QR7 on herkkyydeltään sarjan korkein ja soittaa 90,5 dB yhdellä watilla. Ei siis pitäisi olla ongelmia kytkeä siihen heikkoa putkivahvistinta, vaikka kokemukseni mukaan suurilla lattiakaiuttimilla kontrolli pysyy parempana tehokkaiden transistorien avustamana.

Kalliimmassa R-sarjassa voi ostaa halvimman kaiutinversion ja päivittää sitä myöhemmin paremmilla ja kalliimmilla komponenteilla, mutta QR on sellainen kuin on. Päivitysmahdollisuuksia ei ole. Onkin ilahduttavaa, että sekä QR3 että QR5 ovat lähtökohtaisesti niin hyviä kaiuttimia, mutta se asettaa myös kovat odotukset QR7-mallille.

Vaikka päivitysmahdollisuudet puuttuvatkin, on QR-sarjan tarkoitus olla äänenlaadultaan R-sarjan tasoa, mutta muuten edullisempi.

Erityinen diskantti

QR7 on varustettu haitarimaisella Air Motion Transformer -nauhadiskantilla. Materiaali on lentokonealumiini. Diskantin edessä on ruusukullalla päällystetty verkko, joka kontrolloi ylä-äänten levittäytymistä ja vaimentaa kovia s-ääniä ja muita sibilantteja. Siitä nimi S-stop.

Diskanttielementissä on neodyymimagneetti, kun taas muut kaiutinelementit pysyvät paikoillaan ferriittikeraamisin magneetein. Kaksoiskammion on tarkoitus vähentää matalaa kompressiota diskanttirekisteriin.

QR7:n äänenlaatu

Audiovector QR7 on tanskalaiselta Audiovectorilta vaikuttava suoritus. Suuren kaiuttimen sointi on yhtä tarkkaa kuin pienemmästäkin eikä ei-toivottuja resonansseja ole. Suuren kaiuttimen energia on kuitenkin kohdillaan.

Ääni on poikkeuksellisen erotteleva ja ilmavuutta on niin paljon kuin kehtaa toivoa. Äänikuva on bassopohjaltaan jykevä.

Olen kuullut kaiuttimia, joissa on isompikin paine tai viihdyttävämpi keskibasso, mutta niistä puuttuu QR7:n resoluutio ja ilmavuus. Jos bassorumpuun kaipaa lisää energiaa, voi vahva vahvistin korjata asian. Kaiken kaikkiaan näiden kaiutinten omistaja voi olla ylpeä hankinnastaan.

Naurettavan hyvät hyllykaiuttimet

Pieniä kaiuttimia vaivaa usein tilanpuuttesta johtuva rajallinen basso ja äänenpaine. Jotkut paikkaavat tilannetta hankkimalla erillisen bassokaiuttimen, mutta subwoofer ei aina ratkaise koko yhtälöä.

Ainakin, jos kaiuttimien dynaaminen kapasiteetti on pieni ja volyymin nosto aiheuttaa ylikuumenemista. Jos nousee kokoluokassa pykälän ylemmäksi esimerkiksi JBL Synthesis 4309:n tai Dynaudio Evoke 20:n tasolle, on äänenlaatu paljon parempi. Silloin tosin on kajottava kumpaankin säästöpossuun, sillä budjettiluokkaa ne eivät edusta.

Ei kyllä JBL L52 Classicaan, mutta on kuitenkin puolet halvempi ja helpompi mahduttaa vaikkapa kirjahyllyyn. Resepti on sama kuin huomattavasti kalliimmassa L82 Classic -mallissa, joka on suosikkejamme kompakteista kaiuttimista. L52-mallin bassoelementti on kuitenkin paljon pienempi, joten odotin myös soinnin olevan ohuempi.

Läpinäkyvyys tai vivhateet eivät ehkä ole Audiovector QR1:n tasolla, mutta L52 Classicin basso on vahvempi ja sointi viihdyttävämpi rytmisen musiikin kanssa. JBL:n kaiuttimia voi verrata jopa kalliimpaan KEF LS50 Meta -referenssikaiuttimeen, joka on parempi vaihtoehto modernia rytmimusiikkia vältteleville klassisen musiikin ystäville.

JBL L52 Classic on täydellinen kaiutin pieneen tilaan: sen äänenlaadussa riittää ruutia ja viihdyttävää otetta. Energia ja paine ovat lähes tuplasti kalliimman L82 Classicin tasolla, mutta sen sijoittelu on helpompaa. L52 mahtuu pieniin huoneisiin ja kirjahyllyyn mutta toimii myös isommassa olohuoneessa. Sinne suosittelisin myös subwooferia lisäksi, mutta pienemmissä tiloissa L52 Classic pärjää mainiosti omillaan.

Hyvää tasapainoa

Sony on ottanut kaiken irti tarjolla olevasta tilasta tehden keskirekisteri/bassoelementeistään neliön mallisia pyöreän tai ovaalin sijaan. Kaiuttimen kummassakin päässä on passiivisäteilijä, joka lisää sisäisen äänenvoimakkuuden määrää. Kumpaakin passiivisäteilijää kehystää valorengas, joilla kaiutin saa eläväistä ulkonäköä.

Puhdas diskantti

Kaiutin on varustettu kahdella diskanttielementillä, joiden avulla saa helpommin luotua ilmavaa sointia aiheuttamatta samalla säröä tai dynamiikkojen heikentymistä. Kaiutin on veden- ja pölynkestävä (IP67), joten onkin hyvä, ettei tarvitse pelätä ylä-äänten hukkuvan ulkotilojen hälyyn.

Kantokahva on siistisi upotettuna kaiuttimeen, kun sitä ei tarvita, ja sen saa peukalolla helposti nostettua. Silloin kahva liukuu sivulle eikä ole aivan keskellä, mikä näyttää hienolta mutta on vähän hankalaa kaiuttimen ripustamista ajatellen.

100 kaiutinta

Jos yhden kaiuttimen soittoteho ei riitä, voi Sonyn matkakaiuttimia yhdistää useampia. Kahdella saa stereoääntä ja useammalla lujaa volyymiä juhliin (party mode). Kaiuttimia pitäisi kuulemma voida kytkeä yhteen peräti 100 kappaletta Bluetoothin kautta. Sepä olisi mielenkiintoista kokea!

Sony SRS-XG300:n äänenlaatu

Sony SRS-XG300 on kannettava ja tyylikäs kaiutin, joka tuo juhlat veden- ja pölynkestävyytensä ansiosta minne vain: rannalle, puistoon, leirintäalueelle tai omalle pihalle. Ääni on yllättävän iso ja täyteläinen ja toimii pienen säädön jälkeen hyvin myös akustisen musiikin kuunteluun. Täytyy vain korostaa keskirekisteriä hiukan. Ominaisuuksien puolesta kaiutin on hyvin varusteltu, ja Sony onkin turvallinen valinta omassa luokassaan.

Kannettavaa kivaa

Marshallin pienin kannettava kaiutin on niin kevyt, että sitä tuskin huomaa, kun sen pakkaa mukaan reppuun tai laukkuun. Ja mahtuu se taskuunkin.

Willen on mitoiltaan 10 x 10 cm ja 4 cm paksu. Painoa on vain 300 grammaa, joten verrattuna vaikkapa JBL Charge 5 -kaiuttimeen se on höyhenenkevyt. Silti kaiuttimeen on saatu mahdutettua akku, josta riittää virtaa 15 tunniksi. USB-C-laturia käyttäen saa 20 minuutin pikalatauksella 3 tuntia soittoaikaa.

Bassontoistoa auttaa, jos Willenin laskee tasolle. Basso on jo ennestään hyvä näin pienelle kaiuttimelle, mutta pieni apu lattialta tai pöydältä tekee siitä vielä täyteläisempää. Voimaa ei ole yhtä paljon kuin JBL Charge 5:ssä, mutta äänenpaine yllättää silti. Äänikuva on riittävän fokusoitunut ja puhdas, jotta jazzista tai klassisestakin pystyy nauttimaan. Jos kääntää volyymin liian isolle, alkaa äänikuvan puhtaus säröillä.

Marshallin pieni Willen-kaiutin on kompakti matkakaveri, joka on kokonsa ja keveytensä ansiosta helppo ottaa mukaan minne tahansa. Kaiutin on täydellinen soitin terassille, puistoon, veneelle tai mökkireissulle.

Akunkesto on hyvä ja kaiutin on hyvin suojattu sateelta ja kolhuilta. Parasta on kuitenkin se, että Willen kuulostaa paremmalta kuin odottaisi. Äänenpainetta ei voi verrata suurempien Bluetooth-soitinten vastaavaan, ja bassontoistollakin on rajoitteensa. Sovelluskaan ei auta asiaa. Koon ja varsinkin hinnan huomioiden Marshall Willen on kuitenkin huippuostos.