Avaan Asusin uuden lippulaivareitittimen pakkausta ja nähdessäni tuotteen olen samanaikaisesti ilahtunut ja kauhistunut. Ensinnäkään mokkulat eivät muistuta mitään aiemmin näkemääni mesh-reititintä: kaksi mustaa, kulmikasta tornia, joiden yläosassa on pleksien suojaamat antennit – ja RGB-valot. Toiseksi, Asusin uutuus on hillittömän kallista tavaraa. Hillittömän.
Mihin tarkoitukseen tarvitaan näin kallista mesh-verkkoa? Jos kotona on lähinnä älyttömiä laitteita ja ainoa digitaalinen huolenaihe on, riittääkö kaista Netflixin striimaamiseen 4K-laadulla, pärjää hyvin edullisella mesh-verkolla. Halvallakin systeemillä voi saada hyviä nopeuksia, jos laitteiden määrä on maltillinen. Keskimäärin voi odottaa noin 200–300 Mbit/s-nopeuksia ja parhailla vähän enemmänkin. Se riittää vallan mainiosti useimpien ihmisten tarpeisiin.
Jos taas kotona käytetään valokuituverkkoa, jossa kaistaa riittää 500 Mbit/s tai enemmän molempiin suuntiin, tarvitaan kalliimpaa järjestelmää. Etenkin siinä tapauksessa, että koti on iso ja täynnä älylaitteita. Omassa kodissani meillä on useita älykaiuttimia, suoratoistovahvistimia, televisioita, tietokoneita, tabletteja, puhelimia ja kameroita sekä älyovikello, robotti-imuri ja mitähän muuta vielä. Yhteensä älylaitteita on varmaankin lähemmäs 40. Sellaisessa ympäristössä huomaa kyllä nopeasti, jos verkon nopeus hidastuu, kun mesh-verkko ei pysty ylläpitämään nopeutta kuormituksen alla.
Laatu on tärkeää myös WiFi 6:n kanssa
Uuden WiFi 6 -tekniikan myötä meille luvattiin paljon parempaa langatonta nettiyhteyttä kaikkiin laitteisiimme, kun jokainen antenni voi lähettää ja vastaanottaa useita datavirtoja samanaikaisesti. Toisin kuin vanhemman WiFi 5:n kanssa, joka tarvitsee oman antennin jokaista datavirtaa varten. Wifi 6 on vähän kuin 16-kaistainen moottoritie, kun taas Wifi 5 on vain nelikaistainen: vaikka nopeusrajoitus on molemmissa sama, autot pääsevät leveää tietä pitkin nopeammin määränpäähänsä.
Lisäksi WiFi 6 käyttää suunnattua signaalia (beamforming), jonka ansiosta jokainen datastriimi saadaan lähetettyä tarkemmin tarkoitettua antenniaan kohti. Silloin kaistaa ei toisin sanoen mene hukkaan.
Kaikki tämä kuulostaa paperilla mahtavalta, ja WiFi 6 on kyllä nopeampi. Mahdollisuudet ovat silti rajalliset, kun kussakin reitittimessä ja satelliitissa on yksi tai kaksi antennia, kuten edullisimmissa mesh-järjestelmissä usein on. Kun antenneja alkaa olla neljä, on uudesta systeemistä jo hyötyäkin.
Wi-Fi 6E = 6 GHz
Toki voi panostaa vieläkin parempaan WiFi 6E -verkkoon. Erona tavalliseen WiFI 6 -verkkoon verrattuna on uusi 6 GHz:n taajuuskaista, joka toimii olemassa olevien 5 GHz:n ja 2,4 GHz:n kaistojen rinnalla. Sen tarkoituksena on vähentää verkon kohinaa. Kun vaimentaa kohinaa, saa käytännössä nopeamman ja vakaamman verkon, vaikka teoreettinen 6 GHz:n nopeus on sama kuin 5 GHz:llä (9,6 Gbit/s). Käytännössä pitäisi yhdistää useampia 5 GHz:n striimejä saavuttaakseen saman kaistanleveyden kuin 6 GHz:llä. 6 GHz:n kaistalla on tosin lyhyempi kantama kuin 5 GHz:llä.
Tällä hetkellä vielä harva laite tukee 6 GHz:n kaistaa – edes uusin iPhone 14 ei ole yhteensopiva sen kanssa. Juuri nyt siis tämä ominaisuus ei ole järin tarpeellinen, mutta se saattaa osoittautua näppäräksi myöhemmin.
Lue myös: Netgear Orbi RBK752/RBK753 (AX4200) – Erityisen vakaa kotiverkko
10 antennia
Edessäni on siis Asus ZenWiFi Pro ET12, joka edustaa uusinta WiFi 6E -tyyppiä. Nyt ei tarvitse tyytyä kahteen tai neljään antenniin, sillä kummassakin reitittimessä on niitä peräti kymmenen! Kussakin antennissa on kahdeksan datavirtaa, joten kaistasta ei luulisi olevan pulaa. 5 GHz:n ja 6 GHz:n kaistoille luvataan nopeudeksi 4,8 Gbit/s, kun taas hitaammalle mutta pidemmän kantaman 2,4 GHz:n kaistalle nopeudeksi ilmoitetaan 1,1 Gbit/s.
Ilmoitettuihin nopeuksiin on syytä suhtautua varauksella, sillä oman kokemukseni mukaan 2,4 GHz:n kaistalla päästään vähän reiluun 100 Mbit/s-nopeuteen, kun taas ylemmät kaistat voivat lähennellä gigabitin nopeuksia. Omaan kotiini tulee gigabittinen kaista, joka antaa reaalinopeudeksi noin 940 Mbit/s langallisella Ethnernet-yhteydellä (osa kaistasta kuluu metadataan, joka ohjaa datavirrat haluttuihin paikkoihin). Koska langaton reititin todennäköisesti hukkaa nopeutta langallisen signaalin muuntamisessa langattomaksi, näen hyvin harvoin 900-alkuisia lukuja WiFissä – reitittimen erinomaisuudesta riippumatta.
En tällä hetkellä pysty sanomaan, olisiko mahdollista päästä yli gigabitin langattomiin nopeuksiin, jos maksaisin nopeammasta nettiyhteydestä.
Kaksi hyvin varustettua yksikköä
Asus ET12 koostuu kahdesta samanlaisesta yksiköstä. Niinpä niistä voi itse valita, kumpi on reititin ja kumpi satelliitti (node).
Laitteiden takana on neljä Ethernet-porttia, joista kaksi on tavallista 1 Gbit/s-tyyppiä ja kaksi peräti 2,5 Gbit/s-nopeudella. Hitaampia käytetään älylaitteiden yhdistämiseen, kun ne eivät joko tue WiFiä tai joille haluaa mahdollisimman vakaan yhteyden.
Nopeimpia portteja käytetään mesh-verkon varsinaiseen infrastruktuuriin, joka tunnetaan myös nimellä backhaul. Reitittimen WAN-portti liitetään modeemiin tai kuitumuuntimeen, ja LAN-portti varataan satelliitin langallista yhteyttä varten. Se yhdistyy satelliitin WAN-porttiin.
Tämä on aikamoinen neronleimaus, sillä näin sarjaan saa kytkettyä loputtomasti satelliitteja: aina ulos LANista, aina sisään WANiin. Tämä poikkeaa Netgearin Orbi RBKE963 -järjestelmästä, jossa reitittimessä on vain yksi backhaul-ulostulo, joka yhdistetään satelliitin vastaavaan sisääntuloon. Niinpä järjestelmä hyväksyy vain yhden langallisesti liitetyn satelliitin, ja mahdolliset muut on yhdistettävä langattomasti WiFin kautta.
Langallinen vs. langaton backhaul
Jos vain mahdollista, suosittelen yhdistämään reitittimen ja satelliitin (tai satelliitit) johdolla. Näin taataan parhaat mahdolliset nopeudet ja vakain verkko.
Langallisen backhaulin kanssa voi yhdistää molemmat 5 GHz-kaistat hdeksi 160 MHz:n kaistaksi sen sijaan, että olisi kaksi 80 MHz:n kaistaa. Se nopeuttaa 5 GHz:n verkkoa. Sama ei onnistu edellä mainitulla Orbin järjestelmällä, jossa on langattomalle backhaulille varattu kaista, joka ei edes ole käytössä, kun kahden laitteen välillä kulkee johto.
Toisin sanoen langallisena Asus-verkon pitäisi tarjota paremmat teoreettiset nopeudet 5 GHz:n verkossa kuin kalliimman Orbin. Jos molempia vertaa langattomana, on Orbin backhaul vakaampi, sillä 5 GHz:n kaistaa käytetään yksinomaan siihen. 6 GHz:n kaistaan yhdistetyt laitteet sen sijaan toimivat samalla teoreettisella nopeudella Asusilla ja Netgearilla.
Lue myös: Uudella taajuudella nopeampi kotiverkko
Nerokas mesh
Asus ET12 on kallis mesh-ratkaisu. Sen hienous piilee kuitenkin Asus AiMesh -yhteensopivuudessa, eli kodin peittoaluetta voi helposti laajentaa edullisemmilla AiMesh-tuotteilla.
Jos vaikka tarvitsee autotallissa verkkoa yhdistääkseen tallinoven avaajan langattomasti, olisi ikävää joutua pulittamaan satoja euroja ylimääräisestä ET12-reitittimestä. Mieluummin hankkii parilla kympillä AX56-verkkolaajentimen.
Jotta kodin verkko olisi kauttaaltaan mahdollisimman nopea ja vakaa, ei kuitenkaan pidä sekoittaa joukkoon hitaampia satelliitteja, jolloin riski on, että laitteet yhdistävätkin niihin, vaikka pitäisi yhdistää ET12-verkkoon.
Helppo käyttöönotto
Asus ET12 on asennettu käden käänteessä. Modeemi kytketään reitittimeksi valitun tornin WAN-liitäntään ja modeemi käynnistetään sen jälkeen varmuuden vuoksi uudelleen. Puhelimeen ladataan Asus Router -sovellus ja skannataan QR-koodi reitittimen pohjasta sen yhdistämiseksi.
Sovelluksessa hienoa on, ettei tarvitse rekisteröityä minnekään käyttääkseen sitä. Toisin kuin vaikkapa Netgearilla, johon on kirjauduttava ja jopa osa toiminnoista, kuten lapsilukko, on siirretty maksulliseen versioon.
Kun reititin on asennettu ja verkko nimetty, suosittelen yhdistämistä langallisen backhaulin kautta, jos mahdollista, jonka jälkeen avataan 160 MHz:n kaistanleveys 5 GHz-kaistalla parhaan mahdollisen nopeuden ja vakauden saavuttamiseksi.
Kun reititin on konfiguroitu, on kytkettävä satelliitti virtaan. Jos haluaa tehdä yhdistämisen WiFillä langallisen yhteyden sijaan, on laitteita ensin pidettävä samassa huoneessa, jolloin ne yhdistävät automaattisesti. Sen jälkeen satelliitin voi siirtää haluamaansa paikkaan.
Asus ET12: Äärimmäistä nopeutta ja vakautta
Herranjestas, miten nopea netti yhtäkkiä on! ET12:lla saan mitattua gigabittinopeuksia sekä 5:n että 6 GHz:n kaistoilla, kun reitittimen ja satelliitin välillä on langallinen yhteys. Satelliitti on sijoitettu viereiseen huoneeseen kuin missä PC on, ja tiloja erottaa ohut väliovi. Mittaus on nopein koskaan näkemäni!
Kun reitittimen vieressä on Asus Zenfone 9 6 GHz:n liitännällä, saan useimmilla mittauskerroilla nopeudeksi yli 900 Mbit/s. Netti on nopeampi kuin mitä normaalikäytössä ikinä tarvitsisi.
Ennen Asusia on nopein ja vakain kotona kokeilemani mesh ollut Netgear Orbi RBKE963. Asusin kokonaisuudessa on kaksi laitetta ja Orbi-verkossa kolme, mutta pärjään näköjään hyvin kolmikerroksisessa ja 200-neliöisessä talossani vain kahden tornin voimin. Sijoitan reitittimen ensimmäiseen kerrokseen ja satelliitin kolmanteen langallisella backhaulilla.
Pääsemme käytännössä 5 GHz:llä noin 340 Mbit/s ja 6 GHz:llä noin 200–220 Mbit/s. Nopeus on yhä enemmän kuin riittävä, mutta koska työhuoneeni on kolmannessa kerroksessa, tarvitsen siellä parhainta nopeutta. Siirrän satelliitin toiseen kerrokseen, jolloin verkko toimii vauhdikkaimmin pohjakerroksessa ja melkein yhtä nopeasti muissakin kerroksissa. Ensimmäisessä kerroksessa nopeus on jopa 900 Mbit/s ja kolmannessa kerroksessa 5 GHz:llä 800 Mbit/s ja 6 GHz:lä yli 500 Mbit/s. Hommahan näyttää pelittävän!
Arkikäytössä verkko tuntuu täysin vakaalta, vaikka siinä ovatkin kiinni kaikki noin 40 älylaitettamme. Halvoille järjestelmille laitteistoni on selvästi liikaa, sillä esimerkiksi kokeillessani TP-Link Deco XE75 -verkkoa nopeus tippui dramaattisesti, kun verkkoon liitti useita laitteita.
Asus ET12 vai Netgear Orbi RBKE963?
Arkikäytössä Asus on mielestäni vakaampi kuin Netgearin kallein järjestelmä RBKE963. Ajoittain minusta tuntuu, etteivät Sonosin tuotteet pidä Netgearista, mutta myös työkoneeni (joka on varustettu uusimman sukupolven verkkokortilla) antaa parempia nopeuksia Asus-verkolla kuin Netgearilla.
Asus-järjestelmä on joustava ja sitä voi laajentaa reitittimillä ja satelliiteilla, kun taas Netgear on lukittu syteemi, jonka laajentaminen kävisi hyvin kalliiksi. Siksi Asus on mielestäni kannattavampi ostos.
Netgear Orbi on parempi, jos käyttää langatonta backhaulia langallisen sijaan, sillä Orbissa on tätä varten omistettu kanava. Samalla tosin myös 5 GHz:n nopeus tippuu, sillä niitä ei voi yhdistää.
Yhteenveto: Asus ZenWiFi Pro ET12
Asus ZenWiFi Pro ET12 on kallis, mutta myös huippunopea, erittäin vakaa ja harvinaisen hyvin laajennusmahdollisuuksia tarjoava mesh-järjestelmä.
Satelliitteja voi yhdistää loputtomasti halutessaan langallisesti. Verkkoa voi laajentaa edullisemmilla satelliiteilla ja reitittimillä, jos kotona on kuolleita kulmia, joissa supernopea verkko ei ole kovin tärkeä.
Sovellus tarjoaa hyviä säätömahdollisuuksia ja kokonaiskuvan, eikä mikään toiminnoista ole maksullinen. Maksaa voi halutessaan lisäturvasta.
Jos kotiin tulee gigabitin internet ja haluaa parasta ja nopeinta langatonta verkkoa, on lista vaihtoehdoista lyhyt. Tällä hetkellä ET12 on ylivoimainen kaikista testaamistamme mesh-järjestelmistä.