Kuulokkeita on tarjolla kaikissa mahdollisissa hintaluokissa, mutta harva on näin ylellinen ja eksklusiivinen kuin tällä kertaa testiin saapunut T+A Solitaire P, jolla hintaakin on lähes 6 000 euroa!

Jos T+A on brändinä tuttu, osaakin tältä saksalaiselta hifivalmistajalta odottaa vain parasta ja kalleinta. Merkki on highendin kermaa, mutta kuulokkeiden sijaan nimi liitetään ennen kaikkea D-luokan vahvistimiin ja digitaalisiin lähteisiin. Solitaire P on itse asiassa merkin ensimmäinen kuulokemalli, joka lanseerattiin jo 2020. Hieman myöhemmin se sai edullisemman version, Solitaire P-SE -kuulokkeen.

T+A Solitaire P on avoin kuulokemalli, joka siis päästää ulkopuoliset äänet sisään ja musiikin ulos. Asiaan vihkiytymättömät voisivat ihmetellä, miksi kukaan haluaisi valmistaa – saatikka omistaa – avoimen tyypin kuulokkeet. Minäpä kerron. Kun kalvot saavat liikkua vapaasti molempiin suuntiin, on dynamiikoilla ja musikaalisuudella mahdollisuus kasvaa vaikka mihin mittoihin. Kunhan käytössä on hyvä vahvistin.

Alumiinirakenne

Solitaire P -kuulokkeissa on käytetty osia, jotka on työstetty alumiinikappaleista. Tuotantokulut ovat näin tehden kovemmat kuin valaessa, mutta lopputulos tuntuu ylelliseltä ja vähentää resonanssia. Alumiini painaa hieman enemmän kuin edullisemmassa Solitaire P-SE -mallissa käytetyt synteettiset materiaalit, ja kuulokkeilla on painoa yli puoli kiloa. Tarkalleen ottaen 530 grammaa, kun johtoa ei lasketa mukaan.

 

Huippulaadukkaat elementit

Solitaire P:ssä käytetyt kaiutinelementit ovat nimeltään TPM 3100. Ne on muiden osien tapaan valmistettu Saksan Herfordissa, ja niissä on käytetty kalliita ja tarkoin muotoiltuja neodyymimagneetteja. Magneetit on muotoiltu elementtien mukaan, jotta magneettikenttä olisi täysin tasainen eikä aiheuttaisi turbulenssia. Ilmankierto pysyy näin tasaisena, ja elementit on sijoitettu magneettikenttään nähden siten, että äänenpaine saadaan maksimoitua ja särö minimoitua, jolloin äänenvoimakkuuden dynaaminen vaihtelu saadaan mahdollisimman suureksi. T+A:n mukaan tällaisella rakenteella ei myöskään tarvita vastamagneetteja, mikä vähentää kuulokkeiden painoa.

Kalvo on aivan ohutta ja kevyttä ja päällystetty sähkö johtavalla materiaalilla. Impedanssi on noin 80 ohmia, mikä on planaarisille kuulokkeille paljon. Vertailun vuoksi mainittakoon, että loistavalla Audeze LCD-5 -mallilla impedanssi on vain 14 ohmia. Moni vahvistin kuitenkin pärjää paremmin 80 kuin 14 ohmin kanssa, etenkin jos ulostuleva impedanssi on alhainen. Herkkyys on keskiverto 101 dB. Tarpeeksi tehokkaalla vahvistimella äänen voi painaa 130 dB:iin ilman vahinkoa, mikä on jo melko hullun luja volyymi!

Ylellinen laatuvaikutelma

Jokainen kuuloke valmistetaan käsin Herfordin-tehtaalla. Täytyy myöntää, että alumiini sopii todella kauniisti yhteen mustien yksityiskohtien kanssa, ja kokonaisuus huokuu laatua ja luksusta. Kuppien sisäpuolen punainen verhoilu viimeistelee vaikutelman.

530 grammaa ei ole mikään kevyt paino päässä kannettavaksi, ja Solitaire P on tuntuvasti painavampi kuin 440-grammainen Solitaire P-SE. Kuulokkeet eivät kuitenkaan purista, ja käytössä ne tuntuvat mukavilta veluuripehmusteiden ja kangasverhoillun sangan ansiosta.

Kuulokkeet kyllä heiluvat hiukan, jos niiden kanssa liikkuu. Jos tykkää heiluttaa päätään musiikin tahtiin, on kevyempi Audeze LCD-5 parempi vaihtoehto. Ne puristavat tiukemmin mutta samalla tietysti pysyvät paremmin päässä, jos alkaa tanssittaa.

Balansoitu ja balansoimaton johto

Pakkaukseen kuuluu kaksi 3-metristä johtoa: balansoimaton 6,3 mm:n kaapeli ja balansoitu XLR. Joillakin markkinoilla balansoituna kaapelina toimitetaan 4,4-millinen Pentaconn-johto, joten kannattaa tarkistaa kummasta on kyse.

Voittaa hifisysteemit

Jos on varaa maksaa kuulokkeista tällaisia summia, saa vastineeksi nauttia äänentoistosta, joka on parempaa kuin millään kaiutinparilla. Tila vääristää ja häiritsee aina kaiuttimien ääntä, mutta kuulokkeilla mikään ei häiritse musiikintoistoa. Siitä pääsee nauttimaan tosin vain yksin, mutta kokemus on sen arvoinen.

Äänenlaatu, balansoimaton vs. balansoitu

Testasin kuuntelua balansoimattoman kaapelin kanssa vain hetken. Yhdistin kuulokkeet Sennheiser HDV 820 -vahvistimeen, jolloin sointi oli hehkuvan lämmin ja toistui sellaisella rauhalla, jota on vaikea kuvailla. Basso on mehevä ja keskirekisteri lämpimämpi kuin Solitaire P-SE (joka myös kallistuu lämpimän puolelle). Kuuntelu on nautinnollista, vaikka magnetostaattisten elementtien nopeaa transienttivastetta ei varsinaisesti huomaakaan.

Balansoidun kaapelin kanssa äänikuva aukeaa laveammaksi ja yksityiskohdat saavat enemmän tilaa. Laulu ja yksittäiset soittimet erottuvat paremmin. Syy on siinä, että balansoidulla kaapelilla on erillinen maadoitus vasemmalle ja oikealle kanavalle, kun taas balansoimattomassa on vain yksi. Osa äänestä vuotaa maadoituskarvan läpi, jolloin kanavat menevät hiukan päällekkäin. Lopputuloksena erottelukyky kärsii ja stereokuva kapenee. Sen huomaa Solitaire P:n kohdalla selkeästi.

T+A HA 200

Koska T+A tunnetaan vahvistimistaan, olisi hassua testata saman valmistajan kuulokkeita huomioimatta heidän kuulokevahvistintaan. HA 200 on ehkäpä paras kuulemani kuulokevahvistin, joka tarjoaa upean sisäänrakennetun DA-muuntimen ja joka maksaa 6 600 euroa. Se toimii upeasti Solitaire P-SE:n kanssa ja kuulostaa taivaalliselta Solitaire P -huippumallin kanssa.

Suodinasetuksia on kuusi, joista Bezier 2 kuulostaa omiin korviini parhaalta. Se ei ole rytmillisesti yhtä tiukka kuin jyrkät FIR-suotimet, ja koska Solitaire P:n ääni on jo valmiiksi melko sulava, voi joku toinen mieluummin tiukentaa sointia FIR-suotimella.

Erinomainen stereoleveys

SE-malliin verrattuna Solitaire P:n äänikuva on kermaisempi ja lämpimämpi. Äänimaisema on suurempi ja musiikkiin pääsee uppoutumaan enemmän.

Auroran laulu A Potion For Love -kappaleella on kirkas. Huonommilla laitteilla Auroran ääni voi muuttua nasaaliksi ja kiristyä ylemmässä keskirekisterissä, mutta tässä sitä vaaraa ei ole. Laulu on läsnä, fyysinen ja enkelimäisen kaunis.

Lämpöä ei pidä sekoittaa verhottuun ääneen, sillä koko äänikuva erottuu. Koko ”tähtitaivas” näkyy kirkkaana, mutta neutraalimpiin kuulokkeisiin, kuten Audeze LCD-5:een verrattuna, äänikuva vetää punaiseen päin.

Äänikuva on todella suuri. Audeze LCD-5:een verrattuna sointi on lämpimämpi ja täyteläisempi, ja ylärekisteri on vetäytyneempi. Ilmavuutta ei kuitenkaan puutu, vaan äänen esitystapa vain on erilainen. Sointi muistuttaa highend-kaiuttimia akustisesti täydellisessä huoneessa, mutta on vielä pehmeämpi ja kermaisempi.

Jotkut kuulokkeet siis pyrkivät toistamaan musiikin niin rehellisenä alkuperäiselle kuin mahdollista, kun taas toiset haluavat hieman koristella ääntä sieltä täältä. Yleensä T+A kuuluu neutraalien ja analyyttisten hifilaitteiden leiriin, mutta Solitaire P:n kohdalla on otettu varovaisesti väripalettiakin esiin eikä sointia enää voi kuvata neutraaliksi – mutta ah, miten ihanalta se kuulostaa!

 

Kaunista jazzia

Dieter Ilgin kontrabasso Cohen-coverissa A Thousands Kisses Deep soi niin syvänä ja soinnikkaana etten ole tainnut vastaavaa kuulla millään muilla kuulokkeilla. LCD-5 toistaa kappaleen neutraalina ja kuivana, kun taas Solitaire P tuo esiin teoksen suuruuden toisin. Till Brönnerin trumpetti kuulostaa niin hyvältä, että messingin kiillon melkein näkee silmissään.

Koska Solitaire P on lähes tuplasti kallliimpi kuin Solitaire P-SE, olisi helppoa sanoa, että se on myös tuplasti parempi. Siitä ei ole kyse, vaan pikemminkin makuasioista. Huippumallin sointi on ehdottomasti ”kalliimpi”, mutta sen äänen profiili on niin erilainen, että suoraa vertailua on vaikea tehdä. P-SE on kallellaan neutraaliin sointiin, mikä varmasti on monen mielen. Tavallisten vahvistimien on myös helpompi työskennellä sellaisen soinnin kanssa. Solitaire P puolestaan on lämpimämpi mutta samalla sen on hankalampi saada dynamiikoita kasvatettua täyteen vauhtiin. Edellä mainittu Sennheiserin vahvistin on niillä rajoilla, että suosittelisinko sitä Solitaire P:n kumppaniksi. Jos haluaa T+A:n omaa vahvistinta halvemman ratkaisun, voisi Naim Uniti Atom HE tai Burson Soloist 3X GT toimia paremmin hyvän DA-muuntimen kanssa. Suosittelen lämpimästi myös Auralic Taurusta, jota tosin löytyy enää vain käytettynä.

Hivenen vetäytyneet lauluäänet

Jos Solitaire P:tä jostain haluaa moittia, niin laulajat voivat vaikuttaa vähän varovaisilta. Ylempi keskirekisteri on jokseenkin vaimea, joten musiikki soi täyteläisesti ja lämpimästi mutta myös vähän ponnettomana. Soittamalla kovemmalla volyymilla voi tilannetta paikata, kunhan vahvistimessa riittää ytyä, mutta sointi on aina pehmeämpi kuin reippaammilla kuulokkeilla. Sekä Audeze LCD-5 että HiFiMAN HE-1000se ovat nopeampia, ja tässä hintaluokassa kannattaa mainita myös Stax SR-009s, joka soi kepeästi kuin ilma ja on todennäköisesti edelleen paras kuulemani kuulokemalli. Stax tosin on myös monimutkaisin, sillä sähköstaattisena mallina se vaatii erikoisvahvistimen.

Yhteenveto: T+A Solitaire P

T+A Solitaire P on totista highend-luokkaa ja Kallis kuin mikä. Onneksi myös sointi on taivaallinen: voi vain istua ja uppoutua musiikkiin!

Solitaire P on koukuttavampi ja lämminsävyisempi kuin saman valmistajan edullisempi P-SE. Basso on aivan omaa luokkaansa ja keskirekisteri suorastaan maaginen. Sointi on erityisen mahtava T+A:n omaa HA 200 -vahvistinta käyttäen.

Hitusen vetäytynyt ylempi keskirekisteri ei välttämättä ole kaikkien makuun, etenkin jos suosii laulun ja soitinten mahdollisimman suurta näkyvyyttä. Ääniteknikoita ehkä ihmetyttäisi myös sointitasapaino. Mutta moni minut mukaan lukien pitää sointia vain todella kauniina.

Ääni on kuin sulaa voita herkullisen sisäfileepihvin päällä – näiden kuulokkeiden kanssa voi vain unohtua tunnelmoimaan tuntikausiksi!