Sonoksen kompakti Beam-soundbar on melko itsestään selvä vaihtoehto silloin, kun mietitään hyvää ääniratkaisua pienen television kumppaniksi. Pieni tv pienessä huoneessa ei nimittäin kaipaa isoa soundbaria, vaan tarvitaan jotain pienempää.
Beam oli Sonoksen ensimmäinen HDMI-liitännällä varustettu tuote. Niinpä sillä onnistui musiikin suoratoistaminen yhdistettynä Sonoksen monihuonejärjestelmään ja lisäksi sen saattoi liittää television ARC-merkittyyn HDMI-sisääntuloon. Näin kytkettynä television ääni tuli soundbarin kautta, olipa ohjelmassa PlayStationilla pelaamassa, Blu-ray-elokuvien katselua tai sarjojen striimausta.
Sitten ensimmäisen Beam-kaiuttimen on markkinoilla taas tapahtunut ja etenkin 3D-ääniformaatti Dolby Atmos yleistynyt ryminällä. Suurimmassa osassa uusista elokuvista ja sarjoista on nykyään Atmos-ääniraita, joka tarkoittaa sitä, että ääni tuntuu tulevan ruudun tapahtumista riippuen myös yläpuolelta. Niinpä soundbareissakin standardiksi on asettunut Dolby Atmos -tuki.
Lue lisää: Sonos Arc: Sonoksen parasta kotiteatteriääntä
Dolby Atmos – ja pian myös DTS
Tästä syystä Beamista on nyt tuotu toisen sukupolven malli kauppoihin. Uudessa versiossa on tietysti Dolby Atmos -tuki ja HDMI-liitäntä on päivitetty eARC-tyyppiin eli korkearesoluutioista (24 bittiä/48 kHz) äänensiirtoa tukeva äänenpalautuskanava. Musiikkipalvelut tulevat ottamaan korkearesoluutioisen äänen tarjontaansa ajan myötä, kokemuksemme mukaan ensimmäisenä Amazon Music HD. Kaikki Sonoksen soundbarit tukevat DTS-ääntä mutta valmistajan mukaan ei sen suoraa Dolby Atmos -kilpailijaa eli DTS:X-versiota.
Uusi Beam (gen 2) tarjoaa:
- Dolby Atmos
- Tehokkaampi prosessori ja DSP
- Metallinen etuverkko kankaan sijaan
- eARC korkearesoluutioisen äänen siirtoon
- Korkearesoluutioista musiikkia tarjoaville suoratoistopalveluille tuki valmiina
- Helpompi käyttöönotto iPhonella
Beam (gen 2) on verhottu edestä metalliverkolla kankaan sijaan, ja sen takana piilee viisi kaiutinelementtiä. Niistä neljä täysrekisterielementtejä, ja viides eli keskimmäinen on diskantti. Sivuilla olevat elementit vastaavat vasemmasta ja oikeasta kanavasta.
Reunimmaisten elementtien uusi tehtävä
Beamin uudessa versiossa kaksi lähinnä keskiosaa olevaa täysrekisterielementtiä toistavat vasemman, oikean ja keskikanavan, ja diskanttielementti täydentää keskikanavan toimintaa. Reunimmaiset elementit on kallistettu ja ne toimivat takakaiuttimina sekä levittävät oikeaa ja vasenta kanavaa leveämmälle. Reunaelementit toistavat myös Atmos-ääntä.
Jotta kokonaisuus toimisi, etenkin kun soundbarissa ei ole erillisiä ylös suunnattuja Atmos-elementtejä, tarvitaan älykästä ohjelmistoa hallitsemaan kaiuttimia. On melkoista taidetta saada luotua tilaan ”virtuaalikaiuttimet”.
Sonos Beam. Kuva: Geir Gråbein Nordby
Helpompaa käyttöä iPhonella
Sitten viime näkemän on soundbarin käyttö iPhonen omistajien kannalta helpottunut. Android-käyttäjät ovat jo pitkään voineet konfiguroida Sonos-laitteensa kännykän NFC-tekniikka käyttäen, ja vihdoin sama onnistuu Applella. Riittää, että avaa sovelluksen, lisää Sonoksen kaiuttimen ja pitää puhelinta Sonos Beamin lähellä. Soundbar ilmestyy automaattisesti kännykän valikkoon, josta sen voi lisätä kotiverkkoon.
TruePlay
Jotta äänestä ja Atmos-efektistä saa eniten irti, on sovelluksesta aktivoitava TruePlay. Se muuttaa puhelimen mikrofoniksi, jota liikutellaan huoneessa sovelluksen ohjeiden mukaan samalla, kun Beam lähettää testisignaaleita. Se toimii erinomaisesti ja poistaa tv-tason ja muiden kalusteiden aiheuttamat vääristymät äänikuvaan sekä tekee surroundvaikutelmasta uskottavamman.
Miinuksena tosin on se, että TruePlay toimii vain iOS-puhelimilla ja -tableteilla, joten Android-käyttäjien pitää lainata iPhonea jostain. Hyvä uutinen on nimittäin se, että toiminto tarvitsee tehdä vain kerran – ainakin siihen asti, kunnes siirtää Beamin uuteen paikkaan tai lisää siihen muita kaiuttimia tai subwooferin.
Sonos Beamin (gen 2) äänenlaatu
Jos on kuullut ensimmäistä Beam-kaiutinta, huomaa äänen olevan uudessa erittäin samankaltainen. Toisin sanoen äänimaisema on luonnollinen, jossa auto kuulostaa ihan vain autolta eikä traktorilta. Puhe on kirkasta ja luontevaa. Tom Hardyn syvässä äänessä on hyvä energiaa Mad Max: Fury Road -elokuvassa, ja hämmästyin testin aikana jatkuvasti Beamin erinomaisesta suoriutumisesta yksinään ilman subwooferin apua.
Äänikuva ei yllä suuremman Arc-soundbarin tasolle. Volyymivarannoiltaan suurempi ja isomman tilan helposti täyttävä Arc on Beamia isokokoisempi ja kalliimpi, joten käyttökohdekin on toki erilainen. Beam (gen 2) pysyy tietylle tasolle saakka hyvin Arcin mukana, ja itse pidän Beamin äänestä tällaisena enemmän kuin jos se olisi volyymiltaan kovempi täyteläisyyden ja eläväisyyden kustannuksella. Pienessä Beamissa nimittäin riittää yllättävän paljon bassoa.
Subwoofer
Tavalliseen televisionkatseluun Beam ei mielestäni tarvitse subwooferia. Omillaan se kuulostaa paremmalta kuin useimmat saman hintaluokan soundbarit, joiden kanssa tulee erillinen subwoofer. Toki tunnelmaa on vähän rajoitetusti, ja kun Marvel-leffa pyörähtää käyntiin, jään kaipaamaan enemmän painetta toimintaan.
Onneksi Sonos Sub -subwooferin asentaminen sujuu helposti. Sen jälkeen TruePlay-tilakorjaus täytyy tehdä uudelleen, mutta sekin on niin sujuvaa, ettei siitä ole vaivaa.
Kun subwoofer on yhdistetty, tapahtuu kaksi asiaa. Ensinnäkin bassorekisteristä tulee paljon fyysisempi, mutta se ei kuulosta värittyneeltä tai irtonaiselta. Bassoefektit kuulostavat paljon paremmalta ja samalla luonnolliselta osalta äänimaisemaa. Kuin ääni tulisi isommista kaiuttimista.
Sonos Beamin voi yhdistää Sonos Subin kanssa. Kuva: SonosToisekseen Beamin harteilta otetaan syvimmät bassoäänet, jonka ansiosta dynamiikat ja keskirekisteri ovat entistä puhtaampia ja ääni sietää kovempaa volyymia ilman säröilyä.
Sekä elokuvat että televisio-ohjelmat kuulostavat paremmilta subwooferin kanssa, mutta niin myös musiikki. Beam onnistuu hyvin omillaankin musiikin parissa, ja laulu on selkeää ja kitarat riittävän täyteläiset. Jopa bassosoittimet kuulostavat ihan hyvältä. Jos kuitenkin ottaa subwooferin mukaan komboon, tuo alin oktaavi lisää hengitystilaa koko äänikuvalle.
Takakaiuttimet
Uusi Beam suoriutuu entistä paremmin levittämään äänikuvaa laveammalle ja tuomaan tarvittaessa kokonaisuuteen aidon surroundin vaikutelmaa. Atmos-efekti korkeusvaikutelmineen toimii myös, vaikka soundbarissa ei olekaan fyysisesti ylöspäin suunnattuja kaiuttimia.
Surround toimii tietysti paremmin, jos yhdistää soundbariin One SL -takakaiuttimet tai vastaavat. Takaa tuleva ääni on takakaiuttimien kanssa tietenkin uskottavampi ja tuntuu työntävän huoneen takaseinää kauemmas. Samalla Atmos-efekti paranee, kun Beamin sivukaiuttimet voivat keskittyä pelkästään siihen takakaiuttimien hoitaessa omat tehtävänsä. Kokonaisuus on paljon parempi takakaiuttimien kanssa. Jos minun pitäisi priorisoida hankintoja, ostaisin Beamin jälkeen ensin subwooferin ja lopuksi takakaiuttimet. Mutta pelkällä Sonos Beam (gen 2) -soundbarillakin pärjää vallan mainiosti.
Yhteenveto: Sonos Beam (gen. 2)
Sonos Beamin uusin versio on yhtä kompakti kuin edeltäjänsä, mutta äänimaisema on entistä laajempi elementtien fiksumman sijoittelun ja tehokkaamman prosessorin ansiosta. Uusi malli selviytyy myös Dolby Atmos -äänestä, millä saa paremman vaikutelman ylhäältä tulevista äänistä – huolimatta siitä, että koko efekti tehdään virtuaalisesti ja ilman ylöspäin suunnattuja kaiuttimia.
Beam kuulostaa mainiolta yksinään ja vielä paremmalta Sonos Subin kanssa. Subwooferin hankkiminen nostaa hintaa, joten kannattaa olla varma siitä, tarvitseeko lisää bassoa ennen kauppaan menemistä. Beam hoitaa basson itsekin hienosti, kunhan huone ei ole liian iso ja odotukset äänenpaineen suhteen ovat maltilliset. Erilliset takakaiuttimet eivät ole välttämättömät, vaikkakin niiden avulla äänielämyksestä saa vieläkin vaikuttavamman.
Onkin hyvä tietää, että Beamin voi mainiosti hankkia yksinään ja se toimii niin erinomaisesti, mutta järjestelmä on myöhemmin laajennettavissa, jos siltä tuntuu ja rahaa riittää. Sonos Beam on jopa verrattuna saman hintaluokan subwooferilla varustettuihin malleihin loisto-ostos, jota ei kannata ohittaa, kun tarvitsee soundbarin pieneen tv-huoneeseen.