Ensin aloimme toimituksessa törmätä huhuihin suomalaisista kuulokkeista, jotka kuulostaisivat hyvältä mutta eivät maksaisi maltaita. Kukaan meistä ei oikein muistanut mystisten kuulokkeiden nimeä, mutta sitten nimi Valco tuli vastaan somessa.

Käyttäjät puhuivat Valcosta hyvää, ja se herätti kiinnostukseni. Tavallisesti olisimme kuitenkin jättäneet asian sen kummemmin huomioimatta, sillä kuulokevalmistajia riittää joka lähtöön, ja harva niistä tekee mitään oikeasti merkittävää.

Mutta sitten klikkasin itseni Valcon nettisivuille.

Sivuilta puuttui höttöinen PR-löpinä vallankumouksellisista kuulokkeista, ja sen sijaan siellä loisti valmistajansa uudenlainen, raikas asenne kuulokkeiden kehittämistä kohtaan. Kun lukee päivät pitkät markkinointihenkisiä tiedotteita, tuntuu Valcon järkevä ja hyvin suomalainen huumori norjalaistoimittajasta suloiselta tuulahdukselta rehellisyyttä – tällaista puhetta ei muilta kuulokevalmistajilta kuule!

Jopa käyttöohje on kuin lukisi Arto Paasilinnaa – Valcon tyyli on yhtä hauskaa ja tärkeilemätöntä, mikä tuntuu hifimaailmassa käsittämättömältä.

Developed in Finland

Valco VMK20 -nimiset kuulokkeet on suunniteltu Suomessa. Ne muistuttavat ulkonäöltään Bose QC35 -mallia, mutta eivät kuulosta lainkaan samalta, mikä on vain hyvä asia. Bosen tasoinen vastamelu sen sijaan olisi ilahduttanut, mutta ihan sinne asti ei päästä.

Pienet sankakuulokkeet on muotoiltu fiksusti. Tekonahkaiset pehmusteet mukailevat päätä miellyttävän tuntuisesti ja ohjausnapit löytyvät juuri sieltä, mistä odottaisikin, eli samasta paikasta kuin Bose QC35 -kuulokkeissakin.

VMK20 eroaa muista kuulokkeista muun muassa siten, että kuulijaa ei tervehdi hillitty naisääni, joka sanoisi hassulla aksentilla ”powwa onn”, vaan tervehtijänä on karski miesääni, joka kuiskaa hassulla suomalaisaksentilla ”power on, connected”.

Äänen suhteen Valco on tyytyväinen lopputulokseen. Kehitystyössä on ollut apuna Kesthouse-masterointistudio, ja Qualcommin toimittama Bluetooth-piiri tukee aptX HD- ja AAC-koodekkeja. Vastamelun taustalla ovat Analog Devices -firman tekijät.

Kuulokkeissa on neljä mikrofonia, joilla seurataan ympäristön ääniä. Puheluita varten käytössä on myös handsfree-mikrofoni. Kuulokkeet toimitetaan kuljetuskotelon kanssa, ja kotelossa on tilaa johdoille ja mukana tulevalle lentokoneadapterille.

Kuulokkeita voi käyttää joko mukana tulevan johdon kanssa tai ilman, ja vastamelulla tai ilman.

Ilman johtoa, vastamelun kanssa

Näitä kuulokkeita kannattaa kuitenkin käyttää ilman johtoa ja vastamelu päällä. Kun vastamelu on pois päältä, muuttuu äänikuva kapeammaksi eikä basso pääsee esiin. Jos haluaa kuunnella ilman vastamelua, on ääni parempi 3,5-millisen plugipiuhan kanssa, ja liittämällä mukaan myös Fostex HP-P1 DAC:n, saa äänikuvasta ison ja täyteläisen.

Parhaimmillaan kuulokkeet ovat, kun kuuntelee musiikkia suoraan puhelimesta tai kannettavasta. Ja akunkestosta ei muuten tarvitse olla huolissaan, sillä yhdellä latauksella kuuntelee jopa yli 40 tuntia. Siinä ajassahan lentää jo Amerikan länsirannikolle ja takaisin.

Äänenlaatu

Yhdennäköisyys Bosen kanssa rajoittuu tosiaan vain ulkonäköön. Bose QC35:n vastamelu on parempi ja tehokkaampi. Ei vastamelu huono ole VMK20-mallissakaan, mutta ne päästävät hiukan enemmän ääntä läpi ulkopuolelta. Vastamelu on kuitenkin paljon parempi kuin saman hintaluokan Urbanista Miamilla. Junan tai metron matala humina vaimentuu VMK20-mallilla paremmin kuin Miamilla. Mutta ei yhtä tehokkaasti kuin QC35:llä.

Ääni sen sijaan on selvästi parempi.

Kun vastamelu on päällä, on ääni lämmin, täyteläinen ja miellyttävä. Yksityiskohdat erottuvat, vaikkakin vaimeammin kuin Sony WH-1000XM4-kuulokkeilla, jotka kuitenkin ovat paljon kalliimmat.

Silk Sonic/D-Nicen, Ne-Yon ja Kent Jonesin No Plans for Love -kappaleessa basso melkein peittää muut äänet alleen, mutta volyymin nosto tuo keskirekisterin ja diskantin esiin. Bassokitara ja bassorumpu ovat tässä kappaleessa pääosassa, mutta kun vaihtaa John Mayerin J.J. Cale -henkiseen Wild Blue -kappaleeseen, näyttävät kuulokkeet pystyvänsä tuomaan kitarasoolon nyansseja esiin hienolla tavalla ja ilman, että kitara jäisi basson rinnalla mitenkään suttuiseksi.

Lauren Housleyn This Ain’t The Life -kappaleen tamburiini erottuu kauniisti äänikuvasta, ja kuulokkeet ovatkin parhaimmillaan popin, rockin, bluesin, hiphopin, R&B:n ja muun perkussiovoittoisen ja rytmikkään musiikin parissa.

Toki kauniiden balladien, vaikkapa Adelen tuotannon, kuuntelu onnistuu myös, mutta klassiseen musiikkiin kaipaisin enemmän vivahteita. Verdin (Messa da) Requiem soi massiivisesti, mutta kuoro vähän latteasti.

Kun vaihtaa Keith Jarrettin trioon, homma toimii taas paremmin. Piano soi kauniisti yhteen kontrabasson sekä rumpujen dynaamisuuden kanssa.

Yhteenveto: Valco VMK20

Valco VMK20 oli meille ennestään tuntematon tuttavuus, mutta sosiaalisen median voimaa ei pidä aliarvioida – ilman somea emme ehkä olisi päätyneet testaamaan Valcoa, mikä olisi kyllä ollut harmi.

Valco VMK20 on nimittäin todella hyvä langaton sankakuulokemalli, jonka vastamelu toimii oikein hyvin. Kuulokkeet kuulostavat paremmilta kuin olisimme odottaneet, ja ne ovatkin edullisen pään vastamelukuulokkeista meidän mielestämme paras. Plussaa myös pitkästä akunkestosta, mutta suosittelemme näitä ennen kaikkea lämpimän ja täyteläisen äänenlaadun vuoksi.