Istuin tässä päivänä muutamana katsomassa jalkapallon EM-kisoja, kun netti alkoi tökkimään: televisiokuvan bufferoinnissa oli ongelmia. Jalkapallo-ottelu välähteli silmieni edessä upean kirkkaalla ja terävällä 4K-resoluutiolla, mutta ärsyttävästi pätkien. Kun vaihdoin kanavaa, ongelma hävisi. Päättelin, että 4K-lähetys vei liikaa kaistaa.
Kotona minulla on käytössä gigabittinopeuksia hyödyntävä netti ja erittäin toimiva mesh-verkko, joten kaiken pitäisi olla kunnossa. Sohvalla istuessani kännykän Speedtest näyttää verkon nopeudeksi 500 Mbit/s – enemmän kuin tarpeeksi ihan kaikenlaatuisen sisällön suoratoistoa varten, siis.
Ajattelin, että televisioni (LG OLED48CX) ja langattoman verkon välillä on jotain häikkää, joten yhdistin tv:seen verkkokaapelin (ethernet LAN). Lähetys tökki yhä, mutta kaikki muu toimi loistavasti. Ei siis mitään eroa. Mutta ainakin olin nyt selvillä siitä, että vakain yhteys oli käytössä, eli johto. Eikö niin?
Tämän päivän älytelevision Ethernet-liitäntä tukee ainostaan 100 Mbit/s-tiedonsiirtoa.
Ethernet on hitaampi kuin Wi-Fi
Tässä tapauksessa suoratoistopalvelu osoittautui ongelmaksi. Mutta matkan varrella sain selville muutakin kiintoisaa.
Pienen selvittelyn ja verkkonopeuden tutkimisen päätteeksi sovellus kertoi, että Ethernet-kaapelilla television nopeus oli 100 Mbit/s, kun taas Wi-Fiä käyttäen sain aikaa kolme kertaa nopeammat yhteydet. Aika iso ero siis, ja aivan päinvastainen tulos kuin olisin odottanut. Tavallisesti langallinen yhteys voittaa aina langattoman.
Ei gigabittinopeuksia
Television spekseistä ei löydy mainintaa langallisen Ethernet-yhteyden nopeuksista. Pienen googlailun jälkeen selvisi, että 100 Mbit/s on todellakin televisioiden LAN-yhteyksien nopeus – riippumatta siitä, onko kyseessä LG, Sony tai Samsung (nämä kolme merkkiä tarkistin, voi olla muitakin). Kellään näistä ei ole gigabittiluokan Ethernet-liitäntää.
Tämä on hyvin kummallista ottaen huomioon, että verkkoyhteydet muuttuvat jatkuvasti nopeammiksi, ja tänä päivänä Gigabit LAN -portti on melkeinpä standardi. Ei kylläkään televisioissa, kuten nyt kävi ilmi. Onko hitaammasta verkkoyhteydestä sitten jotakin haittaa?
Nopeus riittää useimmille – vielä
Kyseessä ei ole ongelma, mikäli katsoo lineaarista televisiota tai käyttää suoratoistopalveluita. Netflix, Disney+ ja muut vastaavat vaativat nimittäin vain noin 25 Mbit/s striimatakseen 4K-sisältöä täydellä laadulla. Ja vaikka olisitkin ladannut 4K Blu-ray -elokuvan verkkokovalevylle, riittää senkin siirtämiseen vielä 100 Mbit/s.
Ongelmia horisontissa
Järin tulevaisuusvarmana ratkaisuna hidasta LAN-porttia ei voi pitää. Esimerkiksi Sonyn uusi suoratoistopalvelu Bravia Core tähtää Ultra-HD Blu-ray -laadun videoiden tarjoamiseen. Sellaisen bittivirta on 80 Mbit/s, mikä vaatii vähintään 115 Mbit/s -nopeutta verkolta. Edes Sonyn uudet televisiomallit, joissa palvelu on esiasennettuna, eivät tue näin nopeita yhteyksiä. On siis pakko käyttää Wi-Fiä – jolloin pelkkä nopea liittymä ei riitä, vaan tarvitaan myös laadukas reititin ja esteetön matka television ja reitittimen välille. Siihenkin on syytä varautua, että kotiverkko voi toisinaan toimia epäluotettavasti, kun kyseessä on langaton yhteys.
Striimauksen suosio kasvaa, nopeus ei
Jos useammat suoratoistopalvelut seuraavat Sonyn esimerkkiä, on harmillista, etteivät nykypäivän televisiot ole varustautuneet tähän. Liitäntä olisi pitänyt vaihtaa gigabittiluokan malliksi jo ajat sitten. Kyseessä ei tosiaan ole uusi standardi, sillä se esiteltiin jo 1999 ja se on ollut tietokoneissa käytössä jo yli vuosikymmenen. Miksei sitten televisioissa? Kun vielä pandemian myötä suuri osa internetin kapasiteetista meni videosisältöjen striimaamiseen, on outoa jarrutella Ethernet-nopeuksien kanssa. Enkä voi uskoa, että televisiovalmistajat saisivat tästä edes erityistä säästöä.
Entäs 8K?
Tulevaisuudessa ongelmia voivat aiheuttaa myös korkeamman kuvanopeuden ja resoluution yleistyminen. 8K-televisioiden omistajat voivat striimata 8K-videoita YouTubesta, jonka bittivirta on tällä hetkellä noin 50 Mbit/s. Se toimii hyvin tämän päivän laitteilla myös langallisessa verkossa. Korostan vielä: toimii tällä hetkellä.
Mutta mitä tapahtuu, kun sisällöntuottajat päättävät kuvanlaadun parantamisen nimissä kasvattaa bittivirtaa tulevaisuudessa? Jos luulit, että tämän päivän 8K-televisioissa olisi edes gigabittiluokan Ethernet-liitäntä, niin luulit väärin – niissäkin tyydytään 100 Mbit/s -nopeuksiin!
Oman elämänsä videotuottajille
Kuulutko heihin, jotka tekevät omia videoita kunnon videokameralla ja parhaalla laadulla tallentaen? Siinä tapauksessa videon striimaus verkkokovalevyltä televisioon voi tuottaa ongelmia.
Moni kamera kuvaa videota nimittäin kaksi tai neljä kertaa korkeammalla laadulla kuin tv:n liitäntä sallii (200–400 Mbps). Tiedän kuuluvani vähemmistöön mutta en kuitenkaan ole ainoa, joka kuvaa korkeimmalla laadulla, jotta editointivaiheessa olisi enemmän mahdollisuuksia. Jos jostain syystä tämän laatuista videota haluaisi televisiostaan katsella, muodostuu Ethernet-yhteys pullonkaulaksi. Silloin ei auta muu kuin käyttää Wi-Fiä, mutta harvoin koko koti on korkeimman nopeuden aluetta, vaikka palveluntarjoaja mahdollistaisikin riittävän nopean langattoman verkon.
Marginaalinen ongelma – toistaiseksi
Tämän päivän älytelevisiot joutuvat langallisen verkkoyhteyden kohdalla tyytymään hitaampiin nopeuksiin kuin langattoman kohdalla, mikä on todella kummallista. Kun kaikissa muissa laitteissa käytetään gigabittiluokan LAN-portteja, miksi televisiot tekevät poikkeuksen?
Tällä hetkellä hitaampi nopeus ei olekaan ongelma useimmille. Jopa korkean videolaadun suoratoistopalvelut rajoittavat bittivirran noin 20 Mbit/s. Poikkeuksen tekee Sony Bravia Core, joka vaatii 115 Mbit/s kaistaa vakaan kuvan toistamiseksi. Näin nopeaa siirtoa ei nykytelevision Ethernet-liitännästä saa, mutta silti Sony käyttää vanhanaikaisia liitäntöjä omissakin malleissaan.
Tiedämme kokemuksesta, että kun yksi toimija päättää nostaa sisältönsä laatua, on vain ajan kysymys, milloin muut seuraavat perässä. Silloin nykyhetkessä hankittu televisio muuttuu turhakkeeksi.
Wi-Fillä pärjää, ainakin melkein
Ongelmaa voi kiertää käyttämällä nopeaa Wi-Fi-yhteyttä. Se asettaa omat vaatimuksensa reitittimen laadulle ja sijoittelulle. Lisäksi olisi fiksua käyttää langallista verkkoa aina kun mahdollista, jotta langatonta kaistaa riittää omiin tarkoituksiinsa häiriintymättä. Melko pysyvästi omalle paikalleen sijoitetun television kohdalla on varsinkin perusteltua käyttää johtoa.
On tietenkin vain ajan kysymys, milloin gigabittiluokan Ethernet-portit saadaan televisioihin. Mutta niihin olisi pitänyt siirtyä jo ajat sitten eikä säästellä niitä huomisen myyntiargumentiksi.
