Olen onnekkaassa asemassa, sillä pääsen usein nauttimaan upeista musiikkielämyksistä ja laadukkaasta äänestä, vieläpä työajalla. Harvoin kuitenkaan vastaan tulee kaiutin, joka paljastaa musiikin avulla asioita, jotka saavat minut pohdiskelemaan universumia ja paikkaani siinä. Viimeksi näin kävi melkein vuosi sitten Vivid Audio Kaya 90 -kaiutinten kanssa, jonka palkitsimmekin vuoden parhaana.

Ja nyt niin näyttää käyvän jälleen. Dynaudio Confidence 60 on jo ikoniseksi muodostuneen Confidence-malliston lippulaivamalli, huikea mestariteos ja sanomattakin selvää, parasta highend-laatua. Dynaudio ei ole säästellyt tarjotakseen parasta laatua äänen suhteen, mutta kuten tiedämme, on tie taivaaseen usein kivinen. Siitä lisää tuonnempana.

Ensikohtaamiseni Dynaudion kanssa

Kuulin Confidence-kaiutinta ensi kerran vuonna 2003. Olin 25-vuotias ja työskennellyt LB Ääni ja Kuvassa kaksi vuotta. Hifi-korvantaukseni olivat vielä kosteahkot. Muistan yhä elävästi sen tunteen, kun istuin kotona silloisen kollegani Geir Amundsenin kanssa, joka oli saanut testiin Confidence C2 -kaiuttimet. Emme olleet koskaan nähneet mitään vastaavaa: korkeiden, kapeiden ja syvien kaappien etupaneeli oli muuta osaa leveämpi. Vaikka C2 oli sarjan pienin lattiakaiutin, näytti se valtavalta silmissäni.

Lue myös: Dynaudio Confedence 50 on uusi referenssikaiuttimemme

Niin suurta äänimaisemaa ja muhkeaa ja samalla miellyttävää bassoa en ollut aiemmin kuullut – enkä kovin montaa kertaa sen jälkeenkään. Kaiuttimet vaativat järeän vahvistimen antaakseen parastaan (meidän tapauksessamme Dynamic Precision A-1), mutta sen kanssa ne tuntuivat katoavan huoneesta ja jättävän vain suuren ja mahtavan äänimaiseman jälkeensä. Emme valitettavasti koskaan testanneet sarjan isompaa mallia C4 tai kaikkein suurinta C7-mallia.

Parempi (ja kalliimpi)

Confidence-mallisto lanseerattiin 2002, ja sen jälkeen se on kehittynyt ja kypsynyt, ja kaikkien aikojen parhaat versiot ovat tarjolla nyt. Se näkyy myös hinnoissa. Kun C2-pari maksoi noin 7 000 euroa 18 vuotta sitten, saa nyt pulittaa malliston pienimmistä lattiakaiuttimista, Confidence 30 -parista, lähes 20 000 euroa.

Confidence 60 – suurin ja kallein

Malliston suurin ja tietysti myös kallein kaiutin on Confidence 60. Iso se onkin: 163 cm korkeana se on pidempi kuin jotkut kaverini, ja 66,2 kg on ihan aikuisen painoluokkaa. Hintakin on iso: 42 000 eurolla saisi myös vaikkapa auton, hyvän sellaisen. Silti kyseessä ei ole edes kallein testaamamme kaiutin!

Confidence 60 on rakenteeltaan samanlainen kuin malliston toiseksi suurin Confidence 50: 3-tiekaiutin, jossa o kaksi bassoelementtiä, kaksi keskirekisterielementtiä ja uusi Esotar3-diskantti. Erona on vain se, että bassoelementit ovat halkaisijaltaan 5 cm suuremmat, ja kaapinkin koko on kasvanut. C60 onkin todennäköisesti suurissa tiloissa enemmän edukseen kuin C50.

Ylikasvanut etupaneeli

Kuten muissakin Confidence-malleissa, on 60-mallissakin kaappia leveämpi etupaneeli. Edessä leijuva paneeli näyttää kuin se olisi liimattu, mutta sen tarkoitus on estää kaapin edessä sinkoilevia ja toisiinsa törmäileviä ääniaaltoja aiheuttamasta poikkeamia äänikuvioihin, mikä aiheuttaisi epätasaista äänen jakautumista ja heikompaa ajoitusta ja dynamiikkaa.

Etupaneelin kaarevat muodot on patentoitu: DDC eli Dynaudio Directivity Control minimoi ääniaaltojen taipumista. Uudessa Confidence-mallistossa paneeli on valmistettu komposiittimateriaalista, jota Dynaudio kutsuu Compexiksi.

Kaappia on vahvistettu monesta kohtaa, ja esimerkiksi bassoelementeillä on sisäpuolella tuki ja vaimennus, jolla estetään resonaatiota. Bassorefleksiportti on alhaalla, jotta bassoäänet jakautuisivat tasaisesti joka paikkaan.

Basso ja keskirekisteri

Sekä uudessa 23 cm:n kokoisissa NeoTec-bassoelementissä että kahdessa 15 cm:n kokoisessa keskirekisterielementissä käytetään neodyymimagneetteja. Kalvo on tehty magnesiumsilikaattipolymeeristä (MSP), jonka muotoilla juuri halutulla tavalla, eli kalvon tekeminen yhdestä osasta halutulla kuviolla on mahdollista. Näin äänenjakautumiskuvion saa suunniteltua optimaaliseksi eikä erillistä pölysuojaa tarvita – se voisi jälleen tuoda ylimääräistä häiriötä ääneen.

Kaikki elementit on sijoitettu uuteen, erittäin kevyeen koriin, joka antaa ilman kulkea vapaasti kalvon takana, mikä tuottaa tiukempaa ja hallitumpaa äänentoistoa.

Diskantti

Dynaudion uusi Esotar3 on tekstiilidiskantti, jonka entistä voimakkaampi neodyymimagneetti ohjaa kalvoa ja jonka entistä tilavampi takakammio vaimentaa tehokkaammin kalvon takana virtaavan ilman aiheuttamaan resonanssia. Pieni kalvon takana sijaitseva Hexis-jakokupoli mahdollistaa sulavamman taajuusvasteen ja paremman resonanssinhallinnan. Kyseessä onkin kuulemma ”paras diskantti, jonka Dynaudio on tähän mennessä tehnyt”.

Jakosuodin on jaettu osiin ja ommeltu takaosan WBT-terminaalien Van den Hul -kaapeleihin.

Täydellisyyden ääni

Usein on vaikea kuvailla ääntä, joka on lähes täydellistä. Mitäpä siitä voi sanoa, kun lähinnähän kokemus on sitä, että nauttii itse musiikista tarvitsematta keskittyä hifikomponentteihin. Dynaudio Confidence 60:n kohdalla löytyy kuitenkin jotain sanottavaakin.

Äänen kuvaaminen ”lähes täydelliseksi” ei ihan kuvaa kolossaalisen kokoista ääntä, joka Dynaudiosta lähtee. Laulu on kaunista kuin enkelten – tai mahtavaa kuin maanjäristys! Olipa kyseessä Cecilia Bartolin taivaallinen mezzosopraano koloratuureineen tai Rammsteinin Till Lindemannin machobasso, piirtyvät äänet ilmaan hologrammin omaisesti. Kuunteluhuoneen seinät katoavat ja jäljellä on vain musiikki ja sen kuuntelija.

Mutta jos tie musiikkinirvanaan on ruusuilla tanssimista, kohtaa välillä väistämättä piikkejäkin.

23-senttiset bassoelementit on myös varustettu MSP-kalvoilla, ja ne on sijoitettu kevyisiin koreihin, jotka vaimentavat hälyä. Kuva: Dynaudio

Kaiuttimien sijoittaminen

Ilmeisin rajoite kaiutinten sijoittelulle on niiden koko. Enkä mieti nyt vain selkääni, jota särkee jo ajatuskin kaappien kantamisesta, vaan tilaa, jonka kaapit vaativat ympärilleen. Confidence 60 ei oikeastaan sukella bassoäänissä niin syvälle kuin voisi kuvitella, mutta alle 30 Hz:iin asti ääni on lineaarinen, mikä riittää tuuppaamaan kunnon ääniaallot huoneeseen. C60 on syvä malli, jota ei pidä sijoittaa seinään kiinni, vaan ne pitäisi oikeastaan vetää aika lailla irti seinästä.

Meidän kuunteluhuoneessamme ideaalitilanne oli, että kaiutinten etureunasta mitattuna takaseinään oli matkaa 170 cm. Ja metrin verran sivuseiniin mitattuna diskantin keskeltä. Sijoittelu näyttää tietenkin melko pöljältä testihuoneessamme, joka on kooltaan 30 neliötä. Kaiuttimet häiritsevät silmää – mutta mitäpä sitä ei tekisi korvien eteen!

Virtaa ja heti!

Toinen miinus kaiuttimissa on niiden vaatima teho. Kokeilimme C60:ä ensin vanhan kunnon integroidun McIntosh MA7000 -vahvistimemme kanssa, jossa on 2 x 250 wattia. Yleensä sitä ei tarvitse säätää yli kello kymmeneen volyymisäätimessä, mutta nyt väänsimme ja väänsimme, ja kaiuttimet vasta heräilivät. Äänenvoimakkuus sinänsä oli riittävä, mutta ääni ei ollut järin mukaansa tempaava tai rytmikäs. Soundi muistutti vähän väsynyttä sotilasta, joka kuitenkin marssii kuuliaisesti muttei kovin innokkaasti. Kyllähän ääni hieno oli, mutta ei ihan sillä tasolla kuin näin kalliista kaiuttimista sopii odottaa.

Hegel H590 toimi paremmin. Tiukempi basso ja koko äänikuva oli paremmin hallinnassa – mutta silti ääni oli jokseenkin eloton. Missä taika? Missä ilma ja holografiaefekti? Perhoset vatsassa?

Seuraavana onneaan areenalla tuli koittamaan Hegel P30 ja kaksi H30-monovahvistinta. 1 100 watin luulisi riittävän! Normaalisti tällä setillä lahkeet lepattavat ja musiikki valtaa huoneen niin, että niskavillat pörhistyvät. Mutta nyt? Ehei. Ääni on hiukan laahaava ja kohiseva.

Tuttu tunne

Yhtäkkiä tajuan käyneeni tämän kaiken läpi ennenkin. Kymmenisen vuotta sitten testasin nimittäin toista Dynaudion kaiutinta, jossa oli sama pulma: Consequence Ultimate Edition. Siihen aikaan kaiutinpari maksoi noin 50 000 euroa ja malli oli vielä suurempi, ja itse asiassa tehoiltaan vaativampikin. Vaikka kytkin niihin Bladelius Ymer -vahvistimen 2 x 600 watilla/4 ohmilla, nököttivät kaiuttimet välinpitämättöminä paikoillaan. Kyseessä ei siis ole Dynaudion kohdalla mikään uusi ilmiö.

Luulen, että ongelman ydin ei olekaan siinä, mistä löytäisi vielä lisää tehoja Confidence 60:een, sillä Hegelin setin olisi pitänyt hoitaa asia kuntoon. Sen sijaan tarvittaisiin vahvistin, joka on paitsi tehokas, myös kykenevä liikuttelemaan elementtejä salamannopeasti. Useimmiten Hegel onnistuu siinä, mutta tässä tapauksessa ei.

Soulution pelastaa

Saksalainen insinööriosaaminen rientää hätiin integroidun Soulution 330 -vahvistimen muodossa. Sen virtalähde on 1 200 VA ja per kanava tehoa löytyy 120 wattia 8 ohmilla ja tuplattuna 4 ohmilla (C60 on rakenteeltaan 4-ohminen). Kokonaiskapasiteettia on peräti 160 000 µF. Numerot eivät aina kerro koko totuutta, mutta kävi ilmi, että vahvistin on juuri sitä, mitä C60 kaipaa.

Ikävä puoli on siinä, että Soulution 330 kustantaa noin 22 000 euroa. Ja jos haluaa vielä enemmän virtaa, on tarjolla myös kaksi kertaa suurempi – ja kaksi kertaa kalliimpi – Soulution 530.

Tällä hifitasolla on vain parasta unohtaa rahojen laskeminen. Niinpä kytkin äänilähteeksikin Linn Klimax DSM/2:n, joka niin ikään maksaa parikymmentä tuhatta euroa.

Holografinen huone

Saamelaisilla on erinomainen esimerkki siitä, miten musiikki on oma kielensä Mari Boinen Máze-joiku ISÁK-popyhtyeen esittämänä on tunnetta täynnä, vaikka sanoja ei olekaan. Ella Marie Hætta Isaksenin laulu asettuu keskelle äänimaisemaa alastomana a cappella -versiona ensimmäisen puolen minuutin ajan. Sitten perkussiot liittyvät mukaan, ja kappale kasvaa uskomattomiin mittoihin.

Suoneni sykkivät tunteita enkä edes yritä tulkita, mitä laululla halutaan viestiä. Sen sijaan käperryn itseeni ja saan pari ahaa-elämystä omasta olemassaolostani. Kahden minuutin ajan olen taikamaailmoissa, sitten kappale loppuu. Hyvä luoja, mikä kokemus.

Taylor Swiftin ja melankolisen indiefolkbändi Bon Iverin kaunis balladi Exile kuulostaa ihanalta: piano soi täyteläisesti, ja pedaalin työskentelyn koskettimien painallusten välissä voi kuulla. Justin Vernonin laulu katoaa johonkin äärettömään samalla, kun jokainen konsonantti toistuu suurella tarkkuudella. Taylor Swiftin laulu liittyy mukaan, ja kokemus on täydellinen. Olen kuullut kappaleen usein radiosta, jolloin se kuulostaa oikein kivalta, mutta kappale ansaitsee parempaa. Lähes sadalla tonnilla parempaa, josta kaiuttimet syövät vasta puolet budjetista…

Klassinen musiikki

Olen vastikään löytänyt bulgarialais-brittiläisen Dobrinka Tabakovan klassisen musiikin sävellykset. Vasta 40-vuotias säveltäjä on taidokas tekijä – riittää, kun kuuntelee hänen 24-vuotiaana säveltämänsä Concerto for Violoncello and Strings -työnsä vuodelta 2004. ECM on julkaissut sen 2013 liettualaisen kamariorkesterin esittämänä ja kapellimestari Maxim Rysanovin johtamana. Parasta tietenkin on, että levytys on saatavilla Tidalin Master-laadulla (MQA).

Ensin sello toistuu herkästi, ja se leijuu huoneessa valtavan laajana. Sitä ympäröi muu orkesteri, joka täyttää lopun tilan. Confidence 60 sijoittelee soittimet tilaan upealla tavalla niin, että jokaisesta jää jäljelle pelkkä sointi. Kuin astuisi universumiin, joka koostuu kokonaan musiikista!

Kuulostaa ihan Dynaudiolta

Vaikka Confidence 60 kuulostaakin lähes täydelliseltä, ei se oikeastaan eroa luonteeltaan kovasti Dynaudion muista kaiuttimista. Se on hyvä juttu se, sillä äänikuva on täydellisen tasapainoinen ja kaikilla taajuuksilla on tilaa kehittyä, ja rytmi on tarkasti kohdillaan.

Jos olet tykästynyt Sonus faber Liliumiin, saatat kaivata Confidence 60:n keskirekisteriin lisää lämpöä ja hehkua. Jos taas salamannopeat iskut, jäätävä paine ja fokus KEF Bladen tyyliin ovat mieleesi, voi Confidence 60 tuntua hiukan liian pehmeältä. TAD R1 puolestaan toistaa musiikkia tiukemmin. Olipa kyseessä kuinka kallis hifilaite tahansa, on aina lopulta kyse henkilökohtaisesta mausta.

Ajatuksia perinteisestä kaiutintaiteesta

Nämä kaiuttimet saivat minut todella ajattelemaan. On ihmeellistä, mitä voi saavuttaa, kun todella asialleen omistautunut suunnittelija laittaa koko sielunsa täydellisen kaiuttimen kehittämiseen. Kun budjetti on rajaton, on silti monta asiaa, joista valita ja monta tapaa edetä.

Dynaudio on valinnut perinteisen linjan, joka luottaa erittäin laadukkaisiin materiaaleihin ja erinomaisiin mekaanisiin ominaisuuksiin. Täysin passiiviset kaiuttimet, jotka vaativat sijoittelulta ja akustiikalta paljon samoin kuin vahvistimelta ja kaapeleilta. Niinpä kaiutinten ääni ei kaikissa ympäristöissä ole täydellinen.

Toisessa ääripäässä on B&O Beolab 90:n tapaiset ratkaisut. Beolab 90:n elementit eivät yllä samalle tasolle Dynaudio Confidence 60:n kanssa, mutta sen sijaan elementtien toimintaa tehostetaan digitaalisella teknologialla. Osa elementeistä soi suoraan kuulijaa kohti, osa taas imee huoneen kaikuja. Ratkaisu on nerokas ja erittäin toimiva, eikä kaiutinten sijoittaminen tilaa ole yhtä tarkkaa kuin perinteisillä kaiuttimilla. Beolabissa vahvistimet on sisäänrakennettu kaiuttimiin, joten niiden lisäksi tarvitaan vain äänilähde.

Täydellisesti sijoitetut Confidence 60 -kaiuttimet lyövät Beolab 90:n laudalta äänenlaadun suhteen. Kun taas tila on ”tavallinen” huone, jossa kaiuttimet ja äänenlaatu eivät määrää kaikkea, vaan jossa mennään muu sisustus edellä, on Beolab 90 parempi.

Johtopäätökset

Dynaudio Confidence 60 on tanskalaisvalmistajan paras kaiutinmalli, jota olen tähän mennessä kuunnellut. Ääni on jättimäinen, kaunis ja erotteleva – lähes täydellinen.

Kaikki musiikki saa taikasiivet alleen Confidence 60:n kautta – musiikki toistuu vaivattoman kuuloisesti, uskottavana ja juuri sellaisena kuin kulloinkin tarvitaan: jylisevänä, herkkänä tai sielukkaana.

Miinuspuolena on kaiutinten vaatima suuri tila, jossa akustiikan on oltava kohdillaan. Myös vahvistimen täytyy olla todella laadukas, mikää highendin kevytversio ei tässä riitä, vaan puhutaan äärimmäisen kalliista vaihtoehdoista. Vinkkini on: jos sinulla on varaa Confidence 60 -kaiuttimiin, testaa kuitenkin ensin hieman pienempää Confidence 50 -mallia kotonasi – voi olla, että se toimii paremmin.