Countour-kaiuttimet eivät mahdu kirjahyllyyn, vaan niitä varten tarvitaan jalustat ja kunnon vahvistin. Mutta kun ne on hankittu, on kyseessä paras kaiutinpari, jonka olemme testanneet alle 7 500 euron hintaluokassa.
Ne ovat niin hyvät, että ihmettelemme, miksi kukaan enää ostaisi lattiakaiuttimia, kun jalustamallikin voi kuulostaa tältä!
Dynaudion uusi Contour-sarja on hyvänkuuloinen ja täydellinen, että tuotteet sopivat erinomaisesti tavallisen kokoiseen olohuoneeseen. 44 cm korkeina ne eivät hallitse tilaa – varsinkaan, jos valitsee värivaihtoehdoista valkoisen tammen, kuten testikappaleissamme. Lämmin valkoinen sävy sopii hienosti skandinaavisten kotien valkoisiin seiniin, eikä äänessäkään ole mitään vikaa.
Tämä on Dynaudion jatkokehitellyn Countour-sarjan pienin malli. Alun perin sarja lanseerattiin jo 1989, ja on vastikään saanut uuden ulkonäön, uudet elementit, uudet jakosuodattimet ja merkittävästi paremman äänenlaadun.
C20 erottuu edukseen saman hintaluokan laitteista, kuten lämpimästi soivasta Sonus Faber Olympica 1:stä, kristallinkirkkaasta Audiovector SR1 Avantgarde Arretésta sekä lähes identtisestä Bowers & Wilkins 805 D3:sta (josta testiä myöhemmin). Oikeastaan C20 haastaa myös Dynaudion oman Confidence C1 -mallin, joka on hintansa ja suoristuskykynsä puolesta huippuluokkaa.
Minun mielestäni Contour 20 on itse asiassa parempi kuin sitä kalliimpi Confidence C1. Eikä se niin kummaa ole.
Alusta asti uusi
Dynaudio on rakentanut uuden Countour-sarjansa aivan uusiksi. Confidence-kaiuttimesta on lainattu mukaan poikkeuksellisen hyvä Esotar2-diskantti, ja bassoelementti on täysin uusi, samoin kuin jakosuodin ja kaappi.
Elementit on istutettu vakaaseen CNC-koneella muovattuun alumiinialustaan, joka on asennettu kaikkien Countour-mallien etupuolelle. Pyöreiden sivulautasten sekä sisäisen vahvistuksen ja vaimennuksen ansiosta insinöörit ovat saanet poistettua kaiken ihmiskorvalle kuultavan resonanssin.
Uudessa 18 cm:n bassoelementissä on edelleen magnesiumpolymeerikalvo (MSP), mutta kalvon paksuus vaihtelee. Se on paksumpi sieltä missä jämäkkyyttä tarvitaan ja toisissa paikoissa niin ohut kuin mahdollista. Muotonsa ansiosta se on kevyempi mutta myös jäykempi ja liikkuu yhtenäisemmin.
C20:n kaapin takaosassa on bassorefleksiportti, joka voidaan vaimentaa vaahtomuovitapeilla. Se estää bassoa kuulumasta liian tymäkästi, jos kaiutin pitää sijoittaa lähelle takaseinää.
Testihuoneessa kaiuttimet toimivat hyvin 20 cm seinästä sijoitettuna, mutta suosittelen kuitenkin puolen metrin etäisyyttä äänen paremman tasapainon saamiseksi.
Elegantti, hienostunut, kyvykäs
Contour 20 vaatii tukevan jalustan, mieluusti Dynaudion oman. Kannattaa kokeilla kallistaa kaiuttimia hieman sisäänpäin, sillä se tehostaa keskirekisteriä ja etenkin diskanttia. Yhdistä kaiuttimiin niin hyvä vahvistin kuin mihin sinulla varaa. Tehoja ei tarvita hulluna, 75-wattinen McIntosh MC275 toimii loistavasti, mutta hyvin voi käyttää myös puolet edullisempaa Denon PMA-2500-vahvistinta. Tai kuten itse tein suurimman osan testistä: käytin lähinnä 300-wattista McIntosh MA8000.
Kaiuttimet tuntuvat aineettomilta: kaapit katoavat tyhjyyteen ja jäljelle jää vain ääni. Ääni leijuu kuin AR-soundi (Augmented Reality) 3D:ssä ja kuulostaa niin vapaalta painotuksista ja sävyistä, että se on melkein pelottavaa.
Yksinkertainen levytys laululla ja kitaralla voi olla varsin ylevä kokemus. James Vincent McMurrowin ”Raising Water” -kappaletta ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua high-end-äänitteeksi. Silti se kuulostaa Dynaudiosta kuultuna niin eläväiseltä ja dynaamiselta, että kuuntelua ei malta lopettaa. Paremmat nauhoitukset kuten Radka Toneffin remasteroitu ”Fairy Tales” nostaa kokemuksen ylevästä taivaalliseksi. Isompi Sonus Faber -kaiutin ja Piegas-alumiinikaiutin sikakalliine koaksiaalielementteineen ovat esimerkkejä harvoista kaiuttimista, jotka kuulostavat paremmalta kuin Dynaudio Countour 20. Hieman paremmilta.
Näin pientä kaiutinta on kuitenkaan vaikea saada soittamaan Steve Dobrogoszin pianoa yhtä aikaa voimakkaan ja herkän kuuloisesti samalla äänenvoimakkuudella. Dynaudion kaiutin on ehdottomasti laulun kannalta neutraalein kaiutin, jota olen kuullut. Laulu kuulostaa lämpimältä ja painottomalta ilman minkäänlaisia korostuksia. ”The Moon’s a Harsh Mistress” -kappaleen piano jää kaikumaan ilmaan pitkäksi aikaa sen jälkeen, kun sormet ovat nousseet koskettimilta. Taustaäänet, tai niiden puuttuminen, antavat pianolle hiilenmustan taustan, jota vasten musiikki korostuu puhtaasti.
Lämpimämmän soundin ystäville Sonus Faber Olympica on hyvä vaihtoehto. Siltä kuitenkin puuttuu C20:n syvyys, ja sen korkeimmat ylä-äänet soivat vaimeammin. Pienempi vaihtoehto, Audiovectorin SR1 AA, on diskantiltaan ilmavampi, mutta siltäkin puuttuu Dynaudion jykevä basso.
Leonard Cohenin ”Tower of Song” soi kauniisti. ”Hank Williams hasn’t answered yet”, laulaa möreä ääni kahden naisäänen soidessa taustalla ja tehden äänimaisemasta syvän. En kuule mitään korjattavaa.
Haastavampien rytmien, kuten David Bowien ”Lazarus”-kappaleen kohdalla ei odottaisi basson ulottuvan kovin syvälle näin pienestä kaiuttimesta kuunneltuna. Mutta ulottuu se. 44 cm korkean kaiuttimen 18 cm:n bassoelementistä lähtee kokoaan suurempi basso. Se on melkein yliluonnollista. Samalla basso onnistuu olemaan sinnikäs silloin kun tarvitaan, ja pehmeämpi, kun niin vaaditaan. Mikä todistaa onnistuneesta kompromissista kontrollin ja syvyyden välillä.
Jos haluaa sukeltaa syvemmälle äänimaisemaan, osuu klassinen musiikki oikeaan saumaan. Sen kanssa huomaa, miksi Esotar-diskanttia pidetään maailman parhaimpina. Jousisoittimet ja laulu, esimerkiksi ooppera, kuulostavat jumalaisista. Bryn Terfel, Cecilia Bartoli vai Renee Fleming? Ei väliä, nämä kaiuttimet soittavat kaiken tarvittavan upeasti. Baritoni, mezzosopraano ja sopraano soivat kristallinkirkkaasti ja tarkasti eikä tippaakaan tiukasti tai kovasti.
Sama pätee jousisoittimiin ja puhaltimiin, ja myös korkeilla volyymeillä – mikä on houkuttavaa, sillä C20:n voi hyvin kytkeä oikeaan muskelivahvistimeen. Loppukaneettina ilmoitettakoon, että Dvořáksin ”Ave Maria” Magdalena Kozenán laulamana on asettunut selkäytimeeni tämän testin seurauksena. Tällaista en ole ennen kokenut!
Johtopäätökset
Jos kaipaat hyviä kaiuttimia, jotka eivät hallitse olohuonetta ja jotka näyttävät hyviltä, on Dynaudio Contour 20 täydellinen valinta. Näillä pääsee high-end-luokkaan ilman sydänkohtausta aiheuttavaa kokoa tai hintaa. Kaiutinpari vetoaa niin sydämeen kuin järkeen tarjoillen kaikenlaisen musiikin upeassa muodossa. Ei siis ole liioittelua sanoa, että nämä ovat uudet referenssikaiuttimet alle 7 500 euron hintaluokassa. Kyllä, niin hyvät ne ovat. Kokeile itse!
