Olemme testanneet isot joukot erilaisia pelilaitteita, joista useimmat ovat varsin hinnakkaita harrastusvälineitä. Hiiri tekee poikkeuksen: sellaiseen suurimmalla osalla on helposti varaa.
Hyvä näytönohjain maksaa opiskelijaläppärin verran, mutta parhaimmatkin pelihiiret mahtuvat hyvin tavallisen kuukausi- tai lahjabudjettiin. Itse asiassa useimmat hiiret maksavat vähemmän kuin ensimmäinen tietokonehiireni joskus 30 vuotta sitten – eikä tässä ole edes otettu huomioon inflaatiota!
Mutta miksi pitäisi hankkia erillinen pelihiiri? Eikö yhtä hyvin voi käyttää tavallista hiirtä?
Pelihiiri muistuttaakin ulkonäöltään – sykkiviä valoefektejä lukuun ottamatta – tavallista hiirtä. Jos kurkistaa tarkemmin mustan kuoren alle, on ero sittenkin kuin vanhan ruosteisen polkupyörän ja tour de Francen kilpapyörän välillä. Kaikki on kiinni nopeudesta, tarkkuudesta ja vakaudesta.
Resoluutio ja nopeus
Pelihiirten yhteydessä usein esiin nouseva luku on DPI (Dots Per Inch, pistettä tuumalla), joka ilmoittaa hiiren resoluution. Mitä korkeampi DPI-luku, sitä pidempään kursori liikkuu, kun hiirtä liikutellaan matolla. Tähtäys ja nopeat käännökset ovat tietenkin pelaamisessa erityisen tärkeitä. Jättimäiset luvut, kuten 12 000 DPI:tä tai enemmän, ovat kuitenkin hölynpölyä, josta ei ole mitään hyötyä, ellei hienomotoriikka ole yli-inhimillisellä tasolla ja hiirimatto postimerkin kokoinen. Etenkään kursori ei hyödynnä näin suurta resoluutiota, ja koska hiiri siirtää dataa tietokoneelle kerran millisekunnissa, voi kursori alkaaa hyppiä. Onneksi hiirten resoluutiota voi säätää portaittain. Käytännössä ammattipelaajatkaan eivät yleensä käytä yli 3 000 DPI:n resoluutiota.
Parempi mittari hiiren tarkkuudelle ja nopeudelle on IPS (Inches Per Second, tuumaa sekunnissa), joka kertoo, kuinka pitkälle hiirtä liikuttaa ilman, että sensori hyppää mittauspisteiden yli. Korkeampi luku tarkoittaa tarkempaa yhteistyötä käden ja kursorin liikkeiden välillä.
50 miljoonaa klikkausta
Hiiren napit ovatkin sitten oma lukunsa, ja niiden vaatimukset nopeudesta ja kestävyydestä ovat vielä korkeammalla. Tavallisellan toimistohiirellä tarvitsee vain klikata kerran tai tuplasti saadakseen valittua jonkin ominaisuuden tai startatakseen ohjelman, mutta pelihiiren on reagoitava välittömästi, kun pelaaja kliksuttelee kymmenen kertaa sekunnissa saadakseen vastustajansa kukistettua kahdella Berettallaan Counter Strikessa.
Nappien valmistajista japanilainen Omron on useimpien suosikkeja. Omronilla on samanlainen kulttistatus hiirinappien suhteen kuin Cherryllä näppäimistöjen kanssa. Napit kestävät 20–50 mijoonaa klikkausta. Vaikka se kuulostaa paljolta, tarjoavat useat valmistajat varanappeja, jotka voi vaihtaa kuluneiden tilalle.
Osa pelaajista suosii langallisia hiiriä ja osa langattomia. Molemmat toimivat, kunhan ne on hyvin tehty. Tämän testin hiiristä seitsemän kahdeksasta on langallisia, joten lienee selvää, että ammattilaispelaajat kallistuvat johdon puoleen. Yksi testihiiristä on muuten Razer Lancehead -mallin ”Tournament Edition”, joka eroaa tavallisesta milläs muulla kuin johdolla.
Mionix Castor Ice Cream
Makean ystäville
Pelihiiren ei ole pakko olla musta - Mionix on yhtä viileä kuin piparminttujäätelö!
Roccat Kone AIMO
Saksalaista tarkkuutta
Tämän kovanaamaisempaa hiirtä ei markkinoilta löydy!
Kingston HyperX Pulsefire FPS
Tosi minimalisti
HyperX on skipannut useimmat ominaisuudet, joten lopputulos on varsin riisuttu.
HP Omen Mouse 600
Nopea napsuttelija
HP:n pelihiiri on mielettömän nopea muttei tarjoa juuri muuta.
Razer Lancehead Tournament Edition
Pitoa ralli-Razerilla
Razerin kisahiiri antaa pienen etumatkan pelaajalle.
Logitech G903 Wireless
Ylettömän ylellinen scifihiiri
Logitechin huippuhiiri pystyy mihin vain, ja se näkyy myös hinnassa.
SteelSeries Rival 310
Arkinen ahertaja
SteelSeriesin hiiri on pelaajille, jotka eivät kaipaa koristeellisia ekstraherkkuja laitteisiinsa – eihän niillä pelejä voiteta.
Asus ROG Gladius II
Sirkus hiirimatolla
Pelaamisen pitäisi olla hauskaa, ja Asus todella onnistuu viihdyttää hyvällä pelihiirellään.